torstaina, heinäkuuta 31, 2008

Koukusta koukkuun

Ma ole ihan koukussa ny. Tili tuli ja tili meni tuonne wobblerin kalatarvikeliikkeeseen.
Mun oli tarkotus vaan mennä hakemaan lisää jigikoukkuja, mutta yltiömukava myyjä möi mulle samalla uuden vavan ja kelan. Seuraavasta palkasta täytyy hakea vielä kunnolliset punotut siimat. Tyyristä lystiä, mutta pitää kelata että tää harraste on samalla sijoitus. Arvokalan kilohinta kun tuuppaa pilviä ja mielenterveys on korvaamaton.

Huomenissa olis tarkoitus suunata Karjaalle, missä tapahtuu faces festarit. Soittopäivämme on vasta sununtaina, mutta menemme vaimon kaa etukäteen kaverin luokse punaiseen tupaan, ja luonnollisesti joki kutsuu sielläkin.

tiistaina, heinäkuuta 29, 2008

UMF:faffaa.

Olipas se... Kerrankiin itse tarjouduin kuskiksi, johtuen vaihtoehtojen puutteesta ja toisaalta matkan iiseydestä, joten läksimmä hakemaan vuokrapakua kolmen pintaan, josta piti nopean roudauksen jälkeen vilahtaa Turkkuseen jossa tsekin oli huhujen mukaan määrä alkaa kuuden pintaan. (Jumalation mikä lause!) Nooh, vuokraamoon päästessäni ihmettelin lafkanmiehen kiemurtelua, kunnes hän siitä selvittämään, jotta hakememme paku pitäisi noutaa nosturilta johon se oli hinattu, kun edellinen roku oli katkaissut reissullaan avaimen lukkoon astuttuaan korkin päälle. No siitä poimimme basistin messiin ja autoa hakemaan, minkä jälkeen kaapelille roudaamaan, minkä jälkeen käpylään roudaamaan, minkä jälkeen rutikuivaa tankkia täyttelemään ja hiukomapalaa hakemahan.Yhdessä välissä soipi jo puhelin ja lokaatiomme selvittäjä oli epäuskoinen, kun kerroimme olevamme vielä "tässä oopperan nurkilla... niin niin siis Helsingin oopperan."
Olis kuulemma ollu sittenkin se soundchecki jo viideltä.
Käskimme sanoa, että tsekki on sitten kun nenä näkyy. Eli lähempänä kahdeksaa.
Nou hätä, olimme ainoa esiintyjä... tai niinhän me luulimme. Onneksi James Reippaan pojat olvat lungeja.

Noh mersun liikkuvassa saunassa ei tullut kylmä ja matka meni lopultakin jouhevasti.
Turkkusen Klubilla tovi auradiudia viritellen, rento tsekki ja hotellille suihkuun, josta pitsan kautta bäkkärille naattimaan olusta ja moikkaileen tuttuja. Reippaat soittivat settinsä ja eiku meitsit lauteille. Ai saatana miten siistiä olikaan. Jengi oli tulessa, niin lavalla kuin lattiallakin. Soundit soundas toudella hyvältä ja bändi veti herkällä tatsilla.
Taas oli sellanen fiilis, että tässähän ollaan ihan oikealla alalla! Paras keikka bändiltä ikinä.
Tämä siis ylitti jopa edellisenkin keikan, mikä oli myös paras keikka ikinä, joka ylitti...

Soiton oli loputtava joskus kuitenkin, mikä johti takahuoneeseen. Paskan jauhantaa, kalijan juontia ja sen semmoista perus perusta. Porukka jäi vielä heilumaan tunkkaiseen koppiin, mutta minä otin vaimoani kädestä kiinni ja meikäläiset painuimme jojen varteen chillailemaan. Vähän grilliruokaa paluumatkalla ja ihmettelyä ennen hotellin ovea, kun klubin edessä herra järjestäjä huutaa niin maan perkeleesti. Perus Parkkarin stressinpoistokarjuntaa oletimme, mutta hälläpä olikin oikein aihetta, selvisi jälkeenpäin.
Täysin mitättömästä syystä ja yksityisasioista jotka ei oikeastaan portsarille edes kuulunut, oli tämä eräs lihapää onnistunut hoitamaan putkareissun ravintolasta poistuvalle rumpalillemme. Oli vissiin ollu muuten liian rauhallinen ilta, niin ei ollut onnistunut muuten pätemään. Tästäpä nousi sitten pienoinen haloo.
Noh asiaa oli sen verta moni "selvittämässä" että me menimme vaimon kaa kiltisti nukkuilemaan.
Nice!

sunnuntaina, heinäkuuta 27, 2008

UMFfarallaa

Nyt on oiva aika lähtä Turkkuseen UMF:in viettoon, ovathan itse festarit jo ohi.
Kas plutturat esiintyvät päätös klubilla, klubilla, illalla.
Körö körö sanoo auto.
Disney

lauantaina, heinäkuuta 26, 2008

Kesä ja kärpasettömyys

Voe mahoton kun päätyi mukavuuteen eilinen. Tarkoituksenammehan oli hypätä julkiseen laivaan ja painua yöpyilemähän johonkin näistä Helsingin lukuisista saarista, tahi sitten pyöräillä bodom järvelle telttailemaan (ja antaa tarvittaessa moista halajavalle.)
Noh meidän telttamme on lainassa jollain, eikä kukaan tunnusta. Toisaalta kaikki kaverimme ovat fiksumpia kuin me, ja epäävät omaavansa moisia majoitusmuotoja. Loput ovat jossan punkkifestareilla kiljusta sammuneena telttansa päälle.
No eipä haitanna. Löysimme pinon stokkan lahjakortteja, jotka hankimme aikoinaan käymällä jossain markkinatutkimuksessa kertomassa että multimediamobiili-innovaation pikaviestinohjelmasovellus on paska ja turha. Näitä esittelemällä saimme ko. kaupan herkkuosastolta kasan mereneläviä, homesieniviljelmiä, sekä itämaisia levärullia yms. luxustuotteita. Vielä pullo punaviintä, sekä häälahjaksi saamamme shampanja kantoon ja turistien sekaan suomenlinnan lautalle.
Suokista spesiaalipoukama haltuun ja voi mahoton kuinka oli herkkua vatsassa ja romantiikkaa ilmassa! Ilma oli kuin morsio ja morsio oli kuin kesäilma. Ah auvoa ja oh onnea. Kymmenen jälkeen lämpötila putosi parinkympin pintaan ja vaimoni kesämekossa viluili, joten koti kutsui. sielläkin oli kivaa.

Ja kiva senkun jatkuu. Ulkona on helle ja pyöräbaana huutaa nimeämme. Olin myös kuulevinani minigolfin kutsun.

Meitsit

torstaina, heinäkuuta 24, 2008

Hääpäiväaie

Tämän postauksen aika olisi vasta huomenna, mutta sattuneesti kirjoitan tämän tähän jo tänä pänä. Meillä on nimittäin huomenissa elämämme ensimmäinen hääpäivä (kera vaimon, jos joku ei osaa lukea ns. rivien välistä.) Yllättävän helppoa oikeastaan tämä naimisissa olo. Ei tarvi kuin pussailla ja sanoa aina välistä että "rakastan rakastan." Mutta sellaistahan se toisaalta oli ennenkin. Vaimolla kai sitä on ollu enemmän sopeutumista kuin itsellä, mutta kyllä se jo nykyään vetäisee sen sukunimemme ihan lonkalta asiapapereihin ja muihin kuittiloihin.

Me

Huominen menee sittennii össötellessä ja varmaan lauantaikin.
Sunnuntaina mennään sitten Turkkuseen UMF:in rääppiäisiin. Ollaan nimittäin Plutskujen kaa siellä päätösklubilla jauhamassa mjysiikkivä.
Bändiä voipi halutessaan käydä äänestämässä radio helsingin kesähittiäänestyksessä.
Tahi lastenmusiikkikanavan himopuntarissa (!!!!!!!!!ttu!!!!)

tiistaina, heinäkuuta 22, 2008

Popopopopopopmusiikkia

Uusi viikko, vanhat kujeet.
Mua pyydettiin tuossa hiljattain miksailemaan ja jelppimään erään hmm... darkpop (genrettely on niiin öh...) bändin uutukaista. Materiaali miellytti ja del-jazmanaut mies sanoi kyllä. Kaksin on tosin aina kaunihimpi, joten pyysin vanhaa ystävääni Roshia (Loading zone zipaleessa allekirjoittanut rääkkää bassoa ;) ja kolleegani kanssani mätänemään studioon.
Eilen oltiin sitten aloittelemassa sinkkumiksauksia ja fidu kuinka hauskaa oli pitkästä aikaa!

Olemme siis työstäneet musiikkia ja miksauksia yhdessä aiemminkin. Olemme jopa pyörittänyt ammoin yhteistä studiota. Hommia on taannoin tullut tehtyä yhdessä niin paljon, ettei meidän oikeastaan tarvitse nykyään juurikaan kommunikoida keskenämme, ainakaan verbaalisesti. Toinen säätää kaikua ja toinen väpättää kättään oikealla korkeudella, niin siitä sitten on ymmärrettävissä kaiun pituus ja haettu soundi. Oikeasti! Yhteistyömme on saumatonta ja enemmän kuin osiensa summa.
Toki kahden ihmisen työpanos tulee tilaajalle kalliimmaksi, mutta toisaalta tekemisen intensiteetti on huikea. Toinen vääntää snaresoundia ja toinen pelaa päkmäniä, jonka jälkeen väännetään yhdessä bassosoundia tai vaihdetaan vuoroa, tai mitä ikinä. Mutta projekti on ns. tulilla intensiivisesti koko ajan.
Ainoa kakka puoli tässä projektissa on, että homman pitää toimia myös kaupallisesti, mikä taas meinaa aina tinkimistä musiikillisista jutuista. Miksi keskivertokuluttajat ei osta hyvää musaa??? Miks kaiken pitää olla helppoa ja mukavaa???
Noh, mutta tehdään niistä koiruuksista sitten vähän subliminaalisempia.
Studioidarit

lauantaina, heinäkuuta 19, 2008

Onnea on

Se saa pikku Jassen onnelliseksi, että kun iloittelu illan jälkeen herääpi hämmentävään maailmaan, niin vaimo on keittänyt kaffetta, sekä löysiä kananmunia.
Sitäpä on sitten kiva kaivertaa lusikalla nam!

Oli eilen illanistujaisissa hämmentävä hetki, kun joku huomasi että kaikki paikalla olijat ovat naimisissa.
Millon meistä muka tuli aikuisia?

Me

torstaina, heinäkuuta 17, 2008

Kevytpostaus...

...Eli lightposting as engelska.

Olisikos immeisillä ehdotella hyviä kalapaikkoja helsingissä? Vanhankaupungin lahdella on muuten oikein mukavata ja idyllistä, mutta välillä se johtaa tungokseen. Muutenkin monet muuten mainiot mestat tuppaavat olevan kovasti liikennöityjä.
Missä siis yhdistää rauha ja kaupunkilaiselämä näppärästi?

* * * *

Päivän vinkkinä, varsinkin kuutiotyöläisille ja vastaaville ikeen alaisille, vinkkaan maan mainiosta X-moto pelistä. Tämän kanssa voipi pienen alkutotuttelun jälkeen tulla addiktio.
Mikä parasta, ko. peli toimii kaikilla alustoilla mäkistä linuksiin.

Kesä

keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008

Drugs are baad... mkay?

Tämän päivän Hesarissa oli jälleen kerran juttua konemetsätapahtumasta. Tai siis ei siinä mitään puhuttu itse tapahtumasta, vaan lähinnä siitä miten ja kuinka moniainen ihmisröykkiö oli jäänyt kiinni huumausainerikoksista. Itsekin ko. festareilla pariin kertaan vierailleena ymmärrän toisaalta kyllä yskän: Ovathan huumeheet Suomessa toki laittomia ja kieltämättä ihmisten laajentuneita pupilleja/tajuntoja ei pelkkä konemusiikki selitä. Mutta se mua taas tälläkin kertaa korpeaa, että kun tässä maassa uutisoidaan huumeheisiin liittyvistä jutskista, kerrotaan aina lähinnä määristä, pidätettyjen tahi takavarikoitujen. Mutta siihenpä se keskustelu sitten aina jääkin.
Huumeista on tehty tässä maassa niin saatanallinen vitsaus, että koko asiasta kiihkottomasti keskusteleminen on yhtä mahdotonta, kuin... no pedofilian kohdalla.
Samaan aikaan kun tangomarkkinoilla, hangon regatassa ja RMJ:ssä otetaan henki poikkeen viinan voimalla sekä itseltä, että kavereilta, niin pojat on poikia. Hilataan vaikka alkoholiveroa johonkin suuntaan, jos se siitä.
Toisaalta sitten ihan fiksun oloista nuorta pakkautuu keskelle skutsia polttelemaan rauhassa vähän pilveä tanssimisen lomassa, niin voi kauhia kun on taas hirviää saatana!

Ja ei. Tämä postaus ei ole huumeiden puolustuspuheenvuoro, tahi turmiolan tommiuden varoittelupuhe, vaan yksilönvapauden puolustus. Mielestäni ihminen on vastuussa tekemisistään lähinnä itselleen, niin kauan kuin näistä tekemisistä ei koidu vahinkoa ympäristöllensä.
Toimitusjohtaja kitymaasturinsa sisällä edustaa mulle paljon suurempaa uhkakuvaa (selvinkin päin), kuin se "vitun hippi" bongia pulputtelemassa alppipuistossa.

Ja ennen kuin joku selittää kommenttiosastossa kannabispsykoosista ja porttiteorioista, niin kehottaisin tarkistamaan faktanne ihan kiihkottomasti ja objektiivisesti.

maanantaina, heinäkuuta 14, 2008

Iloisna saaressa

Väsy!
Tulimme aamuyöstä ilosaaresta takaisin pääkaupunniin. Nyt on jotenkin melkolailla vötkylä olo ja mieli halajais pizzaa. Vaimolla asiat on vötkylämmin, hän sai nukuttua kokonaiset kaks tuntia, ennen kun työt kutsuivat.
Jaa että mitäkö tapahtui? Noh kaikkee tosi siippaa ja kivaa. Menomatkalla satoi rutosti, mutta Jojensuu valaistui auringosta samalla hetkellä, kun dösämme kurvasi lava-alueelle.
Ei kiittelemistä. Siitäpä sitten puolen kilon punnus kouraan ja auton takaholsteri auki, mistä reippaat nuorukaiset, joita myös lavakäsiksi kutsutaan, siirsivät instrumenttimme esiintymisareenalle. Tontit haltuun, perus settiä. Mukavaa ja osaavaa henkilökuntaa, eli olo oli taas kuin kuninkaalla. Jätkät veti hyvin ja mjysiikki soundas ilmeisesti hyvältä, kun tulivat ihmiset siitä erikseen mainitsemaankin.





Tämän jälkeen hengailua ja jamittelua lavan takana. Ruokaa,juomaa ja savukkeita kului kiitettävästi, kunnes meille tultiin ystävällisesti vihjaamaan, josko seurueemme voisi häipyä. Ja mehän häivyttiin. Epämääräistä harhailua, sadesuojan alla kansansävelmiä raikaten ja teinejä huvitellen/pelastellen. Osa häipyi vielä jonnekin uima-allastalo jatkoille, osa, johon mekin vaimoineni kuuluimme, haahuilimme majapaikkaan.

Aamusella tasoiteltiin taas siellä lavan takana. Se oli oiva tukikohta.
Jossain vaiheessa mänimme vippitelttaan syöpöttelemään, kunnes ruokahetki keskeytyi julmasti siihen, että minä, vaimoni, sekä Ville, tuo maailman lahja rummuille, nakitettiin tekemään haastattelua, kun muita ei huvittanut. Täydestä meni.
Toisaalta kuinka vaikeeta se on vastailla niinkin omaperäisiin kysymyksiin kuin:
"Millaista on ollut Ilosaarirokissa?"
ja
"Parhaat ja huonoimmat festarimuistot..."

Ajan tappoa loppupäivä, kunnes mahoton ryysäys isoon telttaan, jossa Pattonin Mikko jo virittelikin äänijänteitään. Fooooook!!!! Se oli hienoa kuultavaa!!!!!!!!!!!!!!







Kuveja reissu(i)sta löytyypi täältä, ja hesarissakin olivat tykänneet, vaikka laulaja onkin paska :D

perjantaina, heinäkuuta 11, 2008

Ullakko, vai eikö ulla?

Olen tässä lähiaikoina keskittynyt lähinnä nauttimaan elämän pienistä asioista, kuten vapaudesta. Jotkut voisivat nähdä vapauteni puutostilana, mutta menkööt itseensä.
Olen esimerkiksi säännöstellyt hesarini lukemisen sarjakuviin, yleisöosastokirjoituksiin sekä kuldyyriin. Niillä vetreytyy nauruhermot mukavasti aamuisin. Koti/ulkomaan uutiset skippaan suosiolla. Niissä kun lähinnä jauhetaan ahdistavista asioista, joihin minun on jokatapauksessa mahdotonta vaikuttaa. Tai sitten valtiovallat kehuvat kilpaa sillä, miten meidän kansakunta on parempi, kuin teidän. Talousuutiset taas on yleensä niin absurdia luettavaa, että nauruhermo menee solmuun sen hermon kanssa, joka käskyttää ammoisia karvatuppeja selkäpiissä.

Paljon on mukavampaa istuskella laiturilla vapa tekosyynä. Tai heittää vaimon kanssa parinkymmenen kilsan pyöräretki keskuspuistossa.
Tehdä töitä sen verran, että pärjää ja pysyy leivässä.
Aina voi kuluttaa vähemmän, suhteessa tuloihin tai siis tienata sen verran, kuin tarvitsee.
Antaa muitten hukkua stressihormoneihinsa ja taistella verissäpäin työ/kohtalotovereittensa kanssa palkkaorjuudessaan pullanmuruista, joita työnantaja näennäisessä jaloudessaan ripottelee. "No voit sä tän kerran tehdä rästejäs ylitöinä, mut ei kato sit kerrota muille mitään ;)" Rakentakoot urakehitystään hamaan eläkeikään asti. Minä huomasin jo tovi sitten, etten ole palkkatyöläisenä korvaamaton, (etkä muuten ole sinäkään) joten keskityn elämiseen jo nyt!
Suihku

* * * *
Huomenissa koppaan vaimoni kainaloon, pakkaan sen keikkabussiin ja vien sen muassani Ilosaarirokkiin. Plutskut esiintyvät rentolavalla kasilta (ja tietenkin venetian snaresin kans päällekkäin) Nyt olis vanhankin pakko sinnitellä paikalla sunnuntai-iltaan saakka. Se Pattonin perkele olis pakko nähdä. Muutenpa ei tuo festaritarjonta kauheena hengästytä.

tiistaina, heinäkuuta 08, 2008

Ääniteknistä pohdiskelua

Jahas, pitäis mennä mätänemään studioon pitkästä aikaa. Frendi soitti, ettei saa levylleen yhden biisin synabassoja oikein futaamaan, sitten millään. Menen sitten ruuvaamaan hälle oskillaattoria etc. pientä aputuotantohommelia. Lystiä että toisinaan pyydetään jeesiä noissa synteettisissäkin jutuissa.
Ja onneksi päivä on koleahkon pilvinen.

"Varoitus: Audioläppää!!!"
Asiasta moiseen: Lueskelin tuossa just rokkipoliisien lautaa, sekä kollegojen kirjoitteluja toisaalla, ja lähiaikoina on jengillä ollu aika paljon puhetta ja haikailuja kompressoreista ja masterprosessoreista livekäytössä.
Minä en oo ikinä oikein päässyt mukaan tuohon kompressointikelkkaan. Yleensä jos kompressoin, niin pakon edessä ja silloinkin mahdollisimman vähän. Olen itseasiassa tiputellut livekeikoilla koko ajan hanakammin kompuroita ja geittejä veke. Viimeksi plutonium 74:n yhdeksän hengen bändi, meni kolmella laulukompuralla, joista keikalla tiputin vielä pois kaksi. Provinssin kometan keikalla en kyttänyt dynamiikan latistajia ollenkaan.
Radiosointiin tottuneiden mielestä näin saavutettu, suuren dynamiikan omaava soundimaailma voipi kuulostaa hyvinkin kierolta ja noh, paskalta, mutta positiivisen palautteen suhde on kyllä ollut 1/10. Miust vaan ison PA:n läpi dynaamisempi ja läskimpi soundi vaan potkii kivemmin, kuin tukkoon puristettu reuhka, jossa botnekin on kaivettu eq:lla mahdollisuuksien mukaan takas, kun se on ensin keskinkertaisella (Lue:livepuolella hyvä) kompuralla pilattu. Puhumattakaan geiteillä pilatuista rumpuatakeista.
Tämä on tietty mahdollista siksikin, että miksaamani bändit hallitsevat soittimensa, soundinsa ja dynamiikkansa aika pirun hyvin.
Kyllähän sitä sitten joutuu feidereillä ratsastelemaan hyvinkin kärppänä vähän enemmän, mutta sehän kuuluu työnkuvaan.
Älkääkä herkkänahkaisimmat käsittäkö väärin, jotta väittäisin muitten tavan olevan paskaa. Päin vastoin. Eihän äänihommeleissa ole väärää tapaa tehdä asioita. (eipä!)
Toisen paska on toisen konvehti.

Sellaisen masterkompuran minä kyllä kernaasti ottaisin, jossa olisi lähtökohtaisesti melko pitkät aikavasteet, (niinkuin fairchildissa). Lisäksi koneesta löytyis nappula jolla haetaan soundia väliltä: transparentti/rouheus, Sekä MIX-nappula, jolla vois valita, paljonko sitä länättyä signaalia pukataan messiin.

Pomppu

maanantaina, heinäkuuta 07, 2008

Viikonloppuja

Olipas vinkeä viikonloppu.
Perjantain uitin siimaa ja raattasin paskaa vanhankaupunginlahdella, kunnes nälkä yllätti kalamiehen. Onneksi kurvin Pelmenit pelasti. Hyvää ja halpaa crepesiä kantoon. Avot!
Kaveri vaati tämän jälkeen itseäni mukaan pyöräretkelle. Toki. Aikamme harhailtuamme, päätimme mennä katselemaan, kun junnut kaatuilevat skeittipuistossa, kunnes mielenkiintomme ryösti jäähallin suunnalta tuleva moottrin jyly ja renkaan palo.
No sieltähän paljastui iso ihmislauma tuijottamassa autoja jotka kärryyttivät kumejaan.
Tapahtuman psykedeliapisteet olivat hurjat!

Lauantaina konkoilin väsymystiloissani kaapelille, josta pikkubussimme suuntasi Suomen turkuun ja tarkemmin ruissaloon. Hegemonisen kloonilauman läpi päristeltyämme, saavuimme sympaattiselle lavallemme, josta heti löytyi tuttua naamaa hommia paiskomassa.
Rentoa soundchekkiä kehiin ja kalja alle, ennen keikkaa. Itse veto meni mainiosti, mitä nyt piti pari kiipparin piuhaa vaihdella ja synasoundeja toistava tietskari kaatui, mutta se ei paljon haitannut. Hyvä keikki, mahti meininki.
Ristoa tuli vähän kuultua, mutta kauheen tungoksen tieltä tuli väistyä.
Päätin pian ettei nyt jaksa moista ryysistä, vaan loikkasin botskiin ja sain ystävälliseltä herrasväeltä kyydin asemalle. Parin oluen ja päivän hesarin jälkeen menin vielä pistäytymssä beeffissä moikaan tutui. Siellä oli lysthimpää.

perjantaina, heinäkuuta 04, 2008

Kesis!

Lämpömittari näyttää 32 astetta. Mitä ihmettä minä teen vielä koneen ääressä??!!!
Kalavehkeet reppuun, kaupasta pari laatuolutta ja vanhankaupunginlahdelle.

Sain hyvän vinkinkin:
Isä soitteli just ja kerto, ku naapurin ukko oli ollut toppilan möljän päässä kalastelemassa.
Toiselta rannalta oli joku huudellut:

-"Onkos sulla luvat?"

-"Juu, vaimo lupas kaks tuntia!"

Tarkastaja oli kuulemma tyytynyt vastaukseen.

Maisema

Huomenna jotuu sen verran röihin, että pitää mennä plutskujen kans Ruisrokkiin.
Voi minua rassua.

tiistaina, heinäkuuta 01, 2008

Todoo

Tehtävälista tälle viikolle:
-Karhua saatavat asiakkailta, jotka viettävät kesälomaansa.
(Sori, mutta munkin pitää elää!)
-Osta virveli. (Sellanen jolla saa aikaan kalasopan, ei meteliä.)
-Kuluta ensinmainittua mahdollisimman vähän, ja jälkimmäistä mahdollisimman paljon.
Bonus tehtävä:
-Räpsi sillä kamerallas, jos siltä tuntuu.

Raja

Ja loppuun kasku:
"To do is to be" -Nietzsche
"To be is to do" -Kant
"do be do be do" -Sinatra

(Padakosh!)