keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2018

Kuplavloggari

Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, kevät on lähtenyt mahtavan leppoisasti käyntiin.

Olen suuri vapaa-ajan ystävä ja kun työhommeleilta vaan jää aikaa, alkaa aivoni käymään ylikierroksilla ja kehittää jonkin tosi triviaalin, tahi omituisen kiinnostuksen kohteen.
Viimevuoden keikkatauolla piti näemmä opiskella kaikki kuulokeista ja niitten modaamisesta.
Tänävuonna olen fantisoinut kaasujen erillaisiin impedansseihin pohjautuvia basstrappeja ja selvittänyt mm. vinyylisoitinten sielunmaisemaa ja varsinkin äänivarsien geometrian kummallisuuksia. En niinkään siksi että tavoittelisin sillä saralla jotain hifinirvanaa, koska suoraan sanottuna vinyylin ansiot lepäävät jossain ihan muualla kuin ultimaattisessa äänenlaadussa, vaan koska soittimen mekaaniset ja fyysiset suureet vain nyt rupesivat kiinnostamaan; Miksi tuo on tehty noin ja mihin se vaikuttaa, verrattuna johonkin erilaiseen ratkaisuun.
Ehkä joskus kertoilen näistäkin havainnoista.
Specktral
Viimeviikolla löysin uudelleen erään vanhan lempikompurani ja koska en ole taas yli vuoteen puuhannut yhtään mitään liikkuvan kuvan parissa, niin tekaisin pienimuotoisen videoblogauksen sen tiimoilta.

Siitä tulikin sitten mieleeni, että pitäisiköhän näitä tehdä enemmänkin ja lähinnä siitä kulmasta, että minkälaisia miksausvinkkejä voisin antaa masteroijan vinkkelistä. Kuten esimerkiksi resonanssien metsästelystä kitara tahi lauluraidoilta.

Blogini lukijat ovat pahamaineisen ujoa sakkia kommentoinneissaan, mutta tästä olis kiva kuulla mahd. toiveita. Saa ehdotaa myös aiheita. Ja ajatuksia moisten pätkien pituudesta. Onko 10 min. mahdottoman pitkä aika nykypäivänä, vai pitääkö kaikki tiivistää minuttiin? Minen tiedä. Mä henkilökohtaisesti katselen mieluummin perusteellisen luennon jostain triviaalista aiheesta, vaikka se vähän jaarittelisikin, kuin pintaraapaisun.

Enihow:

tiistaina, maaliskuuta 20, 2018

Alkuvuoden vapaakelluntaa

Tämä vuosi onkin lähtenyt mukavan laiskanpulskeasti käyntiin.

Kamalan huonosti olen blogianikaan jaksanut päivitellä, mutta se johtuu pääosin siitä että tuo keikkailu on ollut tässä alkuvuodesta hyvin satunnaista. Olisinko yhteensä viitisen keikkaa käynyt tekemässä ja niistäkin suurimman osan talonmiehenä.

Noin muuten tämä vuosi on mennyt pääosin masterointihommia tehden, joita on ollut tässä alkuvuodesta hämmästyttävän paljon, semminkin kun vielä tammikuussa kalenteri oli sen osalta aika avoimena. Todella hyvää musaa on jälleen virrannut lukuisilta artisteilta kauttani. Kiitos siitä!

Myös Hellä Hermannin uutta levyä on tullut tuotettua eteenpäin. He kun pyysivät minut taannoin tuottamaan tulevan plättynsä, niin tein mielestäni nerokkaan peliliikkeen ja kilautin pienen pohdinnan jälkeen Finvoxin Risto Hemmille ja pyysin häntä äänittämään. Ja sehän osoittautui tietenkin ihan nerokkaaksi ajatukseksi! Edellisenä päivänä juteltiin puhelimessa, mimmoista soundia tavoittelen ja kummoista kokoonpanoa olis tulossa. Loppuun vielä ohjeistus Ristolta, jotta: "Pyydä lyömäsoittajat ysiksi, muu bändi kympiksi ja tuu itse kun ehdit."
No siinä vähän ennen yhtätoista, kun mun junani minut paikalle toimitti, niin kaikki olikin jo pystyssä ja soundit tsekattu valmiiksi. Taisin siirtää yhtä tilamikkiä vähäsen, sekä virittää snarea. Muuten kaikki kuulosti heti aivan jumalaisen hyvältä.
Tarinan opetus: Kaikkea ei tarvi aina tehdä itse, vaan on järkevämpää pyytää äänittäjäksi se paikan omistaja, joka tietää missä kohtaa salia ne kannut kuulostavat parhaalta, ja mikä mikki on havaittu parhaimmaksi mihinkin. Sekä mihin se sermi kannattaa laittaa, ettei se tai tämä vuoda liikaa, sinne tahi tänne.
Siten on paljon helpompaa keskittyä myös siihen itse tuottamiseen.
Jos olisin vuokrannut saman mestan lockoutina, mulla olis itselläni mennyt samaan hommaan pari päivää, mikä nyt tapahtui virka-ajan puitteissa. Ajatelkaas: 9:00-17:00 studiopäivä!!!
Vox pano

Jaa, mitäs muuta? Fendi kehui tuossa taannoin erästä limitteriplugaria ja demosikin sitä pikaisesti läppäriltään ja vaikka se kuulostikin ihan pirun hyvältä, niin se oli ominaisuuksiltaan vähän liian rajoittunut mun masterointitarkoituksiin. No eipä mitään, nyt sama Japanialaislafka on julkaissut plugaristaan monipuolisemman version, jossa onkin jo ihan eritavalla säätövaraa. Muunmuassa jo pelkällä ylinäytteistyksellä voi muokata soundia yllättävän paljon. Se jotenkin kivasti vaikuttaa transienttitoistoon ihan eritavalla kuin mikään muu. Sitä on aika vaikea kuvailla, vaan se pitää kuulla itse. Ja korkeampi näytteistys ei välttämättä tarkoita aina parempaa. Tässäkin tapauksessa näitä hommia tehdään korvilla, eikä silmillä.
Se, mikä on taas vekkulia näin hyvin ja tarkkaan insinöröidyssä limitterissä, niin kapineen "bias" -säätö taas ei vaikuta mihinkään, vaikka manuaali lupaa vähän lisää lämpöä. Noh lämpöähän se on tietty lumelämpökin. Aina saapi olla tarkkana. Jaa niin mikäkö tämä ihmelimitteri on? Tämmöinen.

Edit: 
Olen käynyt nyt taajaan kirjeenvaihtoa firman pomon kanssa tuosta bias säädöstä, eikä asia ole ollenkaan niin yksinkertainen, kuin ensikokemalta ja tutkimalta tuntuisi.
Atsuto kirjoittaa:
"In digital signal processing, perfect signal processing is relatively easy to achieve, because it is implemented by calculation (mathematics). In contrast to this, the same thing becomes very hard in analog signal processing. Perfect signal processing in digital is almost nice but sometimes boring, so I decided to introduce managed incompleteness to Invisible Limiter G2 algorithm."

Keskustelumme on paljon pidempi ja syväluotaavampi, mutta tämä kiteyttää olennaisimman.
Jatkan tutkimuksia.

Studio

Hyvistä jutuista lisää sen verran, että ehdottomasti parasta elämässäni on toi mun vaimoni.
Tiedättekös, kun miehensä täyttää 42 vuotta, niin mitä vaimo hommaa hänelle lahjaksi?
No tietenkin Legoja!
Paketista putkahti tommonen Apollo Saturn VI raketti. 
Aattelin, että vois perjantain kunniaksi vähän alotella ujosti projektia ja kas, sehän olikin jo viideltä aamuyöstä valmis!
Tää oli kevyesti mahtavin legokokemus ikinä. Niin paljon nerokkaita ratkaisuja ja pieniä yksityiskohtia, joita ei edes näe muut kuin rakentajat itse. Tuossa on mm. kaikki kantoraketin kolme vaihetta, jotka kans irtoaa toisistaan, sekä laskeutumispodit vaiheineen. 


Oikein avaruusnörttien märkä unelma kaikenkaikkiaan. Niin ja ultimaattisena kirsikkana kirsikkakakun päällä, tuossa on 1969 palasta, mikä on sama, kuin Saturnin laukaisuvuosi! 
Tota täydentää kivasti vielä aiemmin Lontoonreissulta hankittu Women of NASA -setti


29101421_2005957419425857_3837654376707840736_n

maanantaina, maaliskuuta 12, 2018

Faktoja ja myyttejä

Toisaalla internetsissä, Arny Grueger, erittäin kovan luokan audioinsinööri ja hifiyhteisöjen vihaama objektivisti kirjoitti äskettäin aivan erinomaisen osuvan ja selkeän postauksen audiolaitteista ja niiden koetuista eroista ja sudenkuopista. Vaikka ukko on vähintäänkin kärkäs kieleltään ja snadisti kärttyisyyteen taipuvainen vanha jäärä, jonka kanssa itselläkin on ollut välillä napit vastakkain, ei miehen ymmärrystä ja tietämystä alan tiimoilta voi sivuuttaa. Ja vaikka tämä on suunnattu enemmänkin hifiyhteisöille, samat lainalaisuudet pätevät myös studiopuolelle: Luultavasti se behringerin satasen DAC on suunniteltu ja toteutettu huomattavasti paremmin kuin ylihypetetty, kymmenen kertaa kalliimpi hifilaite. Mikä on todella helppo tarkistaa spekseistä. Nykyään edullisetkin kamat ovat aivan todella hyviä, verrattuna esim todella kalliisiin pro-vehkeisiin, vielä 15 vuotta sitten. Eli musanteko ei pitäisi olla enää laitteista kiinni. Luvallansa kopion tämän erinomaisen selkeän ja osuvan tekstinsä tänne:
amphion2


Some comments on measurements and such:
All music is composed of a combination of pure sine waves at various frequencies and amplitudes. Therefore, all possible errors in reproducing and/or storing a signal fall into 1 of 4 categories because a signal is a single function (amplitude) of a single variable (time).
(1) Linear distortion commonly characterized using the terms or tests: bandwidth, frequency response, phase response. This changes the size of one or more of a signal's frequency components. Linear Distortion *does not* add new frequency components that were in the original signal.
(2) Nonlinear distortion commonly characterized using the terms or tests: THD, IM, Jitter, FM distortion. This changes the shape of one or more of a signal's frequency components. Nonlinear Distortion *does add* new frequency components *that are related* to those originally in the signal.
(3) Random noise commonly characterized using the terms or tests: SNR, Dynamic Range. This adds new random frequency components that are *not necessarily related* to those in the original signal.
(4) Interfering but non-random undesired signals commonly characterized using the terms or tests: Hum, EMI, RFI. This adds new non-random frequency components that were not necessarily in the original signal and *that are generally unrelated* to the ones that were there.
*Everything* that goes wrong with an audio signal fits into one of these categories, there can be none else, and they are all independent of each other. For example, frequency response variations can increase or decrease with no change to hum and noise. However, the same problem such as a bad part or a bad design can cause more than one of them at the same time.
Common related audiophile myths and answers:
• "Imperfect DA conversion and inadequate filtering could lead to an incomplete signal with little distortion and inaudible noise, but still incomplete."
Missing data in an audio signal whether analog or digital is generally very audible as an Interfering Signal. It most commonly sounds like clicks or pops. It can't be very subtle because when data goes missing suddenly and briefly, the signal goes from being there, to not being there, and the transition is like part of a square wave. The louder the signal, the larger the click or pop, and if the signal is a low-frequency sine wave, then the clicks and pops stand out particularly strongly.
• "If it is only loudness differences, it would be really easy for manufacturers to start a new kind of loudness-war to support sales."
The availability of more loudness is well known as such things as amplifier power and loudspeaker power handling capacity or efficiency. The influence of these things on sales is such that they are common specifications that are advertised for gear.
The audibility of differences in loudnesses is so commonly appreciated that just about every audio system has a volume control for changing it.
Unless you take special steps, any two pieces of audio gear you compare will gravitate naturally towards playing at a different loudness. If you try to match these differences using your ear, you will find it to be time-consuming and inaccurate.
"If you match levels by ear, you will hear the remaining level differences by ear" If you are serious about matching levels, you can do it with precision equal to hundreds or thousands of times less than the smallest change you can hear with just a PC with a cheap audio interface and freebie analytical software, or a cheap DVM and the ability to play simple digital files or CDs or DVDs you can burn for yourself or purchase inexpensively.
When level differences are small, they are not perceived as differences in level, but as subtle, almost indescribable audible differences. If you compare something to itself but with slight level differences, you will generally be able to distinguish the sound of the device from itself, just playing at a slightly different level and how silly is it to prefer something because its volume control is set a little bit differently?
• "It is entirely possible for equipment to measure exactly the same and not sound exactly the same."
Perhaps in 1950 or even sometimes in 1960. Audio measurements are not a fixed thing, but something that is constantly changing and improving, just like the rest of science.
The biggest innovation in audio measurements was the ready availability of computer-based measurements based on a mathematical analysis procedure called the FFT and it being married to computer graphics. This particular revolution was pretty well established in the late 1960s. Today you can take a $200 computer or cell phone and combined with free software, duplicate or exceed tests and measurements that required from one quarter to one-half of a million dollars in 1975.
• "All that is saying is that for that particular measurement, there is no perceptible difference. Real soundwaves in complex dynamic passages are much more complex than recorded measurements. Our hearing is even more complex than that."
All music is composed of a combination of pure sine waves at various frequencies and amplitudes. All of the 4 errors I listed above change the frequencies and/or amplitudes of those sine waves that make up all music. FFT analysis can recover the frequencies and amplitudes of even the most infinitesimal changes in frequencies and amplitudes. Today, we can readily discover and quantify those errors even when they are thousands of times less than what the ear/brain can reliably perceive. This is easy to demonstrate with simple, readily available tools if you know what you are doing.
• "You just can't reduce differences between components to comparing distortion numbers... There's a LOT more to it than that."
Finally, a non-myth. Please see my former comments about there being 4 possible kinds of errors in reproducing or storing audio signals.
Do any of these statements contain an amount of truth?
Generally No, as already stated above.
Could it be that it's not just loudness and bias that makes one audio component sound better than another one?
It could be.
However, it almost always is simple, trivial things like mismatching loudness, time delays between auditions, and using different music or different segments of the same piece of music in the comparison, or preconceived notions and biases that is why people perceive audible differences between reasonably good audio gear.
The proof of this assertion is that almost every time we make those issues go away with good experimental procedures, the reliable perceptions of audible differences also go away.
Please notice that without the existence of reliable audible differences, preferences are meaningless.
Do DAC designers tamper with EQ to make one pre pro's sound 'cleaner' than another one's (e.g. some companies include different filters with their DACs).
Yes. IME, one rather bad villain with this habit of making outlandish claims based on building gear with parts missing so as to create audible frequency response differences calls himself "Limpiazator" or some such.
Or is it all again part of the subjectivists' mythos and
Measuring frequency response is relatively easy and in general, I do it as part of setting up a listening experiment, as does any other worker with any pretensions of doing scientifically reasonable work.
Almost all modern audio gear can be reasonably easily adjusted for flat enough frequency response and low enough noise and distortion to be indistinguishable from other competitive gear, and also a simple short piece of audio cable. Proper procedures are almost always not ever used. Therefore the subjective opinions that you read most of the time on most audio forums are not worth the dynamite to blow your nose except as cultural artifacts.
Should I stop listening?
No, you should start engaging your brain when you listen and follow the example of say, Ethan Winer, just to mention a name that you might be familiar with. This is the opposite of following the example of say Michael Fremer, again to just mention a name you might be familiar with.