sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006

Oon kolmekymmpinen....

...Oon kolmekymppinen, takanani mieto putki rilluvuosien...

Pitäis varmaan ruveta kehittelemään jonkin näköistä kriisiä tässä pikkuhiljaa.
Hitto vie, kun pitää väkisin vääntää. Ei nimittäin tunnu vielä missään.
No onhan tuohon merkkipäivään vielä hetki aikaa (2.3.) Jospa sitä siihen mennessä
sekoaa tms. No enivei. Pääasia kolmikymmenistymisessähän on tietenkin lahjat!!!
Muuta en nyt millään keksi, kuin että:

Uusi digikamera.
Vanha nikoni sanoi kuvaus-sopimuksensa irti. Laite ei enää inahdakkaan.
Mitä tuossa olen vertailuja seurannut ja ominaisuuksia tutkinut, vaikuttaisi
Canon Powershot A610 Hinta/laatusuhteeltaan loistavalta peliltä.
Vehkeestä löytyy kaiken kivan lisäksi manuaalisäädöt, joten sillä taittuisi ihan oikea kuvausharrastetoiminta, niinkuin pitääkin! Hintakin olisi kohdallaan. 300€ hujakoilla.


Jos ystävä/sukulaispiiristä löytyisi optiomiljonäärejä tahi muita ei-pers´aukisia tallaajia, voisin hienovaraisesti vihjaista myös tarvitsevani kipeästi uutta mäkin G4-PowerBook-läppäriä, jolla hoitaisi musahommia loistavasti taas muutamia vuosia eteenpäin. Hintakin on kohdallaan. Alkaen 1639€

Ni ja nythän mä hokasinki, että uus telkkarikin tulisi tarpeeseen. Joku perus, 32" tuumainen laajakuva töllö.

Eli kulutuselektroniikkalinjoilla mennään tukevasti. Kaikkea muuta mulla sitten taitaakin olla.
Rakastava nainen, kiva kämppä, hyvä terveys, mukava duuni... Damn! Ei yhtään hassummin ole elon laita tällähetkellä! Tästäpä onkin hyvä ponnistaa.



PS. Niin joo, onhan sitä elämässä muullekkin tarvista kuin elektroniikalle. Jos joku kustantais meille häät, niin saisin takuulla narutettua tuon naiseni alttarille ;)

keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006

Listamenestystä


Tässähän alkaa pikkuhiljaa siunaantumaan listamenestystä.
Viimeksi SUE magazinen toimittaja nosti German Elektroniksin levyn
viimevuoden kolmen parhaan kotimaisen levyn joukkoon ja nyt Tahkolahti
on äänestänyt Jazzrytmit-lehden kriitikkoäänestyksessä Stalinin Urut, vuoden
jazz bändiksi ja meikäläisen vuoden sähköbasistiksi.
Snadia kotiinpäin vetämistä? Ehkäpä, so not ja kukas sen kissanhännän jne...
Tsekatkaa lista hänen blogistaan.

maanantaina, tammikuuta 16, 2006

Kometa osuu Jekaterinburgiin

Kometa. Tuo Suomen lahja rokkenroll musiikille kutsuttiin esiintymään rokkifestareille Jekaterinburgiin uralin kainaloon Venäjänmaalle ja mikä parasta minäkin pääsin reissunpäälle mukaan. (kiitos herra työpaikkanijohtaja lomapäivistä.)
Itse lähtöpäivä oli torstaina, mutta kävimme ensin keskiviikkona kuudennessa linjassa heitämässä keikan, mikä oli mahetsu asia, viime keikasta kun oli kohdallani jo aikaa ja pojat olivat tehneet pari uutta biisiäkin sitten viimenäkemän. Noh nukkumaan päästiin siis vasta joskus kolmen jälkeen ja juna Pietariin lähti jo 07.40. Eli yö unet jäivät vähän vajaiksi, mutta eipä siinä. Rok rok!

Matka lähti aikalailla hektisesti käyntiin. Asemalla kokoontuessamme rumpalia ei meinaan näkynyt eikä kuulunut, joten puhelinta käteen ja vastaahan se viimeinkin:
-"missäs menet?"
-"Häh huomenta. Sängyssä tässä vielä."
-"just, mites ku tuo juna lähtis tuossa 20min. päästä."
-"Voe saatana."
Taksi alle ja matalalentoa punavuoresta ja hyvin ehti. Luppoaikaakin jäi ainaski pari minuuttia.

Seuraavaksi puutui perse.

Perillä pietarissa meitä odottaa kyyti lentokentälle, juutumme ruuhkaan, vaihdamme rahaa, juutumme ruuhkaan, vielä vähän ruuhkaa jne. jne. Mutta kaikesta huolimatta ehdimme lennollemme mainiokkaasta. Ehdimmepä jopa haukata kentän ravintelissa blinit ja sen semmoiset.


Lennolla Jekikseen ihmettelemme Venäläisten insinöörien työvoittoa painovoimasta.
No eipä siinä. Itse en pystyisi parempaan. Ravintokin oli lennolla ihan mainiota, mutta alkomahoolitarjoilu oli jotenkin tosi kummallista, kun juomia oli jotenkin tosi randomisti. Meikä otti jonkin pikku punkkupullon, mutta naapuri joutu tyytymään valkkariin, itse kun sain sen ainoan ja kolmannen piti sitten valita vodkan ja viskin väliltä. Olutta olis ollu sit useampikin puteli jne.
Perillä meitä odotti vanhahko pakettiauto ja pari paikallista böönaa, jotka roudasivat meidät ensitöikseen syömään. Itse olin odottanut vesikielellä paikallisia perinneherkkuja, balalaikkamusisointia ja votkaa, mutta moinen ei ilmeisesti heidän mielestään tullut kyseeseenkään tällaisille kansainvälisille rokkitähdille, kuin me, vaan meidät kärrättiin suorinta reittiä johonkin kaupungin trendikkäimmän yökerhon VIP-huoneeseen, jotteivät vain paikalliset pääsisi häirihtemään tms. jossa poppi pauhas ja screeniltä välkkyi MTV
Noh eipä siinä mitään. Ruokalistat nenän eteen ja ihmetys on suuri, kun paikasta ei saa muuta kuin sushia, hyvää sellaista tosin, mutta se siitä perinneruokailusta. (Se vodkakin oli maustettu jollain helvetin vanilijalla;)



















Söimmä, joimma ja käskimme kuskata meidät hotellille, jonka baarissa kävimme vielä parilla.

Hotla oli muuten tosi jees ja kaikinpuolin tällasille rokkistaroille sovelias;) Ihan länsimainen meininki.

Seuraavana aamuna kivisti vähän päätä. (Johtui varmaan imastonmuutoksesta tms.)
ja nälkäkin kurni suolessa, mutta eipä hätää, meitä tultiin taas hakemaan ja matka kävi aamupalalle. Ällistyksemme oli suuri, kun perillä odotti eilisiltainen klubi, jossa meidät ohjattiin mitään kyselemättä jälleen samaan tuttuun vippihuoneeseen, josta ensimmäiseksi himmennettiin valot lähes pimeeksi, lyötiin screenille crazy froggia MTV:ltä ja jotain vitun eurodancehumppaa niin, että pään kivistys muuttui "joksikin ihan muuksi!"
Tulkkimme selitti meille, että tarjoilija oli ekka ohjaamassa meitä ihan kivaan ja valoisaan ikkunapöytään, mutta nää meidän paimenet olivat vaan sanoneet, että meitä ei voi missään nimessä panna muualle kuin siihen vippihuoneeseen. huoh.
No mehän vaadimme heti, että crazy frog vittuun ja valot päälle ja eiku ruokalistaa tutkimaan, josko paikasta saisi muutakin, kuin sushia. Niinkuin esim. kaurapuuroa. No eipä löytynyt puuroa, mutta tofukeitto ja kanavarras olivat itseasiassa oikein hyviä.

Senpä jälkeen meidät raijattiin taas pakettiautoon ja kuskattiin itse keikkapaikalle, joka oli melko suuren suuri teatteri useine saleineen, jossa jokaisessa veivas joku bändi. Aika vekkulit puitteet festareille siis. Aikamme pukuhuoneessa venailtuamme tuli soundcheckimme vuoro ja meidät opastettiin vähän helvetin isolle lavalle, jossa kamat odottivat suurinpiirtein pystyssä.
Ihan asiallisen laatuista sälää oli raahattu paikalle ihan asiallinen määrä. Paikan miksaaja, joka ulkomuodoltaan muistutti enemmänkin lempeää karhua kuin ihmistä, ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia, joten kommunikointi hoidettiin käsimerkein.
Koettakaapa huviksenne viittoilla: "missä kanavassa sijaitsee rumpalin laulukanava"
Helpohkoa eikö? Noh entäpä miten sitten viittoisitte: " pane bassoon kompressori"???

Ennen keikkaa oli vielä pressitilaisuus, johon olisi taustalakanan puolesta sopinut heittää kommentteja tyyliin. " the reis vas kuud and..."





Illemmalla itse keikka oli ihan älytön suksee, jengiä varmaan jotain parituhatta ja niiltä tuntui hajoavan pää. Hirvee kirkuminen ja huuto ja.
Kyllä kelpas. PA:stakin lähti ihan oikeesti kunnon stadion-rokkisoundi kun uskalsi rusikoida. (Olisittepa nähneet paikallisten äänimiesten ilmeet :)














Keikan jälkeen saimme järjestäjiltä pienet lahjat. Venäjällä kun on aina tapana antaa pehmonalleja tms. Me puolestamme saatiin kukin lahjaksi aidot brasilialaiset Machetet!
Olisittepa nähneet tullimiesten ja lentokenttäviranomaisten ilmeet. Jotenkin me vaan kuiteski onnistuttiin puhuttamaan veitset Suomeen asti.

Yhteenveto:
Sulostuttavuuksia ja ulostuttavuuksia reissusta:

+Messevä keikkapaikka.
+VIP kohtelu on aina hämmentävää, mut jotenkin tosi nastaa ;)
+Kometan poikien kans on kiva reissata.

-Ei kauheesti ehtinyt katselemaan nähtävyyksiä tahi turistirihkamaa. Itse käveleskelin kaupungissa meistä eniten, kun kipaisin taksista kiskalle ostamaan röökiä.
-Rumpalin laulukanavaa ei löytynyt koskaan

maanantaina, tammikuuta 02, 2006

Keikkapäiväkirjan päivitysrumbasambachachacha

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.
Vaikka Liberte nyt kuopattiin ja ylösnousemuksesta ei ole vielä tarkempaa tietoa, niin kallion yö-elämän ja elävänmusiikin pelastukseksi hämeentielle avattiin loppuvuodesta ravintola 6.linja
Paikka vetää populaa reilun parisataa, puitteet on tyylikkäät eikä häiriköiviä/iintyviä naapureita ole mailla halmeilla. Valoihin ja äänentoistoon on panostettu niinkuin pitää ja mikä parasta, lava on kerrankin tarpeeksi suuri isommankin bändin veivata.

Hidrianpoikain klubi "Lé absinthe de hidria" tai jotain sinne päin, siirtyi Liberten mentyä edes, kuudenteen. Uuden mestan ekalle klubillehan kelpaa vain parhaat esiintyjät, joten lavalle kipusivat Hidria Spacefolk sekä German Elektroniks.
Oltiin sovittu "hinttareiden" kaa, että mä soitan ekka settini, riku tulee loppupuolella veivaan kitaraa ja T-Mu tulee hakkaan kannuja päälle vipaan biisiin, jonka aikana loppu bändi valuu lavalle ja antaa palaa. Smoothi vaihto jamitushengessä siis. Noh suurin osa "vitun hipeistä" jäi varmaan takahuoneessa suustaan kiinni tötteröön tai jotain, kun tulivat paikalle vähän niinku viimesellä iskulla, mutta jotenkin homma saatiin kuitenkin putoomaan jaloilleen. Tuskin yleisössä kukaan mitään fibaa vaihdosta löysi. Lystiä!


















seuraavaa keikkaa pukkas jo viikon päästä, yllättäen German Elektroniksin kera ja paikkakin
vanha tuttu 6. linja :) Muodikkaat.net :in 1v synttäreillä. Muuten simppelistä hommasta teki haastavan sellainen pieni muotoseikka, että olin tullut joskus uhonneeksi illan järjestäneelle Alelle, että mun molempien koneproggisten, siis German Elektroniksin ja Possible Applen yhteiskeikka vois muodostua aikamoiseksi pläjäykseksi ja Alen tullessa vaatimaan vastinetta lupauksilleni ei kiemurtelu paljon auttanut. Soitin keikkkani piste. En osaa yhtään sanoo miten se meni. Oli jotenkin hektiset tunnelmat, mutta kai jengi diggas kun kerta kehuivat ja kaikkee.


Jouluna oli kystä kyllin ja mikäs sen parempi tapa
sulattaa kinkkua, kuin mennä reggae orientoituneeseen ravinteliin soittamaan freetä?
Ei mikään? Sitähän mekin!
Joulupäivänä kamat pystyyn Never Grow Old:in nurkkaan ja nätisti tapailemaan "Girl From Ipanema"
nimistä ikivihreää. Häneksihän se meni ennenkuin kotva oli kulunut, mutta jumalauta että oli hauskaa!
Ja niin tuntui olevan ihmisilläkin. on aina eri kiva soittaa kun jengi on tullu kuuntelemaan ja reagoi suoraan musiikkiin.




Tilakin toimi mainiosti. Just sopivan intiimi tunnelma meikäläisille ja akustiikka yllätti todella positiivisesti. Tuollaiseen suht akustiseen menoon just mainiot soundit. Onneksi keikka tuli nauhalle, jonka vois ehkä jopa mahdollisesti panna jossain vaiheessa netitse jakohon.












Ps: Jos Ouluun tahdot sä mennä nyt, niin Nevarin tiskillä josta löytyy muunmuassa erinomainen olutvalikoima, kannattaa ehdottomasti tilata lasillinen kookosrommia. Monet ovat yrittäneet kieltäytyä tuosta herkusta vedoten joko siihen, etteivät pidä joko kookoksesta tahi rommista,
mutta kerran maistettuaan ovat jääneet pahan kerran koukkuun, myyneet omaisuutensa, eronneet kirkosta ja ruvenneet kokopäiväisiksi kookosrommijuopoiksi.
Sinua on varoitettu!

bye bye baby, baby bye bye!


ClubLiberte, tuo eka oikee ja ehta kunnon soittojuottola kallion sydämessä,
joka pesi tunnelmaltaan ja tarjonnaltaan melkein mestan kuin mestan, on nyt sitten virallisesti sulkenut ovensa. Vuosi vierähti nopeasti ja saipa paikka loppusuoralla arvostusta lehdistöltäkin.
Paikka nimittäin valittiin vuoden parhaaksi klubiksi nöjesguidjuidiudiuiden toimesta.
Mestassa tapahtui omistajanvaihdos ja uus pomo aikoi panna ensimmäisenä äänieristyksen ja akustiikan kuosiin jotta live myneinki voisi jatkua, mikä on tietty loistava uutinen, sillä mesta on sen verran loistelias että olisi suuri sääli jos meininki ajettais kokonaan alas tai jos tilalle tulis joku pousaushouse mesta.
Aika näyttää.
Kito paljo menneestä Juuso ja Riikka!!!