lauantaina, elokuuta 27, 2005

Nuorisotyötä...

Käytiinpäs eilettäin tekemässä ikkareiden kanssa vähän nuorisotyötä tuolla rastilan kartanolla
Pojat tuli hakeen mua kannelmäestä duunista siinä puol neljän aikoihin, mistä jatkoimme
punavuoreen, josta piti hakeman laulaja ja rumpali. Hämeentiellä oli niin saatanalliset ruuhkat,
että matka punavuoreen kesti varmaan jotain 45min. En osaa sanoa tarkkaan, koska nukahdin
jossain kohtaa auton rauhoittavaan hurinaan ja sateen ropinaan. Jossain vaiheessa sitten heräsin siihen, kun sade yltyi ihan naurettavaksi. Oikeesti, vieressä kun katsoi uuden mallista kuplavolkkaria, niin täytyi olla iloinen, että keikkakiesissämme on puolenmetrin maavara.
Kuplan kuskilla kun oli salettii kengät märkinä. Haettuamme pojat, lähdimme sitten suunistamaan mestoille soundchekkiä varten... ...Jumitettuamme puolituntia erottajalla, jossa ajassa olimme edenneet noin sata metriä, soitin järjestäjille ja ilmoitin ettei Iconcrash tee tänään soundcheckiä,
hyppäsin ulos autosta ja kävelin lähimmälle metrolle ja himaan. Uutisissa sitten kerrottiin, että joku rekka oli katkonu vähän ratikkalinjoja ja joku myrsky oli taas puolestaan rikkonu junapiuhoja.

Nooh, illaksi myrsky oli onneksemme kuitenkin rauhoittunut. Ei edes satanut.
Mestoille päästyäni menin ihmettelemään, että missäs täällä onkaan se lava. Järkkärit osoittelee, että "no tuossa"
"ööh, ai missä???" No se sit osoittautui snadiksi kuistiksi rastilan kartanolla.
Yleensä esiintymislavan tunnistaa viimeistään siitä, että sen molemmin puolin on pinottu noin
ihmiskorvan korkeudelle, mieluummin ylemmäs, jonkin näköiset PA:kaapit. No ne oli kasattu tälläkertaa maahan. Pino ylsi mua polveen. Kumma juttu jos soundi ei ollu kamalan heleä.

















No ok. Lava löytyi, mutta missäköhän on miksauspiste? Hetken etsittyäni, bongaan pakettiauton, josta tursuaa piuhoja ulos. Pahaa peläten lähestyn kiesiä ja aaaargh! Totta se on!
Kiesiin on ahdettu joku raiskattu miksutin ja jotain epämääräistä räkkisälää. Koko kottero on vaarallisesti kallellan ja sisällä tepottaa joku iso kaljupää. Noh eiku kättäpäivää.
"jaa teillä onkin täällä tällainen mobiilimikseri"
"joo´o. Pantiin kamat turvaan ku alko satamaan. Ei täältä kyllä paljo mitään kuule"
(Ai ei vai? Memmyposse riehuu kuistilla samaan aikaan ja kaikkien mikit on iloisesti säröllä!)

Sen jälkeen säädettiin ihan saatanasti, että mikä mikki on mikäkin jne jne jne jne jne jne jne jne.
jep jep, ääni kuuluu suht niinkuin pitääkin, aikataulu kusee, soittakaa nyt saatana, yykaakoonee.

Yllättävän jees loppujen lopuksi. Jengi tykkäs. En tienny että pitäiskö itkeä vai nauraa järjestelyille, joten tilasin oluen.
Kamat autoon ja helevettiin.
Sattuuhan näitä.

torstaina, elokuuta 18, 2005

Jazz is not dead...

...It only smells funny.
Niinkuin Zappa vainaa osuvasti tokaisi.
Kävimme freejazz bändimme Stalinin urut, kanssa kiusaamassa ihmisiä Oulun hietasaaren mustasaari galleriassa. Tällä kertaa kokoonpanomme muodostui perus poppoon, Isä kesti:rummut, Minä Kesti:Basso, Pikkuveli Kesti:Koskettimet, lisäksi Jazzradion toimittaja Jaakko Tahkolahdesta, joka hakkasi tarmokkaasti kongia ja lauloi/lausui välistä iskelmäsanoituksia. Lisäksi pumppuamme oli vahvistettu Laineen Sepolla, joka puhalsi parhaansa mukaan saksofoniaan suoraksi.
Yleisö oli viisastunut viimevuodesta sen verran, että tälläkertaa heitä oli kourallinen, kun viimevuonna sakkia oli kaksi kourallista ja yksi jalallinen.
Syyskuussa mennään samalla poppoolla Tavastialle. Siitä tulee kivaa!!!

Kyl Raahelaiset hanskaa...

Ainakin mitä kitaran rakentamiseen tulee.























Duunataan kitaran kylkeen "riko lasi" tyyppinen kolo. Jemmaan jekkua, röökiä,
plekuhan tietty olla pittää ja vielä pari euroa bussirahaa päälle.
Itse kitara tehdään suomalaisten perusvihanneksesta, elikkäs koivusta ja avot!
Meillä on ihan saatanan ruma ja junttiutta huokuva soittopeli, jonka kuriositeettiarvoa
ei voi mitata kuin rahalla. Eli eiku musakaupan ikkunaan myyntiin.

Myöhemmin, kun oltiin tehty Hidrian kanssa turistikierros Raahen muittenkin nähtävyyksien lävitte, niin kävimme heittämässä keikan rytmikellarissa, joka on muuten ehdottomasti place to go, mikäli kaupunkiin eksytte. Rikoimme paikassa ohimennen brassailtuna kaikkien aikojen myyntiennätykset, vaikka alkuun tuntui, ettei sinne ketään oo tulossa. Oulussa kun oli samaan aikaan Q-Stock festarit ja Raahessakin pläigäs yhtiskää rantajazzit.
























Hidria Sapcefolkin hipit Raahen museon tykkien luona savukkeella.

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaamme Oulun Q-Stockiin. Erittäin leppoisa tunnelma kaikinpuolin ja porukka oli kivasti messissä. Järjestelytkin pelasivat mainiosti. Ens vuonna uudellelleen? Majoitus varsinkin ansaitsee extra kehut. Vanhempani kun sattuivat asumaan naapurisaaressa niin äiskän patojen ääreen oli jälleen mahtavuutta päästä.






Q-Stockissa jakamassa leipää jasirkushuveja

keskiviikkona, elokuuta 17, 2005

U.M.F

Terveisiä Turkkusesta!
Herra U.M.F eli Jaakko Parkkari a.k.a Parkkipaikka, a.k.a Pakardi, sattui tuossa taannoin
lähestulkoon G-E:n keikalle. Just kun olin settini soittanut ja pääsyt pihalle tuulettumaan,
niin herra saapuu kysellen, milloin aloitan? Kerrottuani että juuri soittaneeni ja ihmisten tykänneen, päätti hän buukata minut lauantaiksi Turun uudenmusiikin festivaaleille.

Mikäpäs siinä. Pojat hoiti hotellit mulle ja vaimolleni koko viikonlopuksi ja hyvän hotellin hoitivatkin. Mesta oli jotain toista, kuin ns. tavis artistien omena/hesburger hotellit. (Ihan totta. Turuus on hesehotelli, josta saa isot ranskikset ja huoneen samalla kertaa!!!) jossa eräskin nimeltämainitsematon levymoguli pani "ranttaliksi." Ja minä kun olin siinä uskossa, että huoneitten paskaksipistämisoikeus olis vaan staroilla.

Perjantaina painuttiin päiväkotiin juhlistamaan ystäviemme Kriden ja Helin kihlajaisia. Ja kukas siellä lavalla häärikään kuin Hulkkosen Jori livesetupeineen. Kiva ylläri ja muikeata soundia. Sekin vielä oli hienoa, että siinä missä DJ:t soittivat ihan kipukynnyksen rajoilla, pani Jori heti alkajaisiksi kamat puolet pienemmälle ja hyvin kuului.
Siinäpä ne muut keikat osaltani olivatkin. Mitä nyt imatran voiman encoren näin ja sit tietty hidrian keikan, minkä miksasin.

Omasta keikastani en oikein osaa mitään objektiivista sanoo, mut mulla oli ainakin ihan sairaan siistiä ja mukavata. Mikäs siinä staraillessa kun jengikin oli hyvin messissä.

Juttua löytyypi aiheesta täältä.

Vaimo lähti sitten sunnuntai aamuna botskilla Tukholmaan sukulaisiin ja mä lähdin kattelemaan, josko löytyis kyytiä takaisin kotio, vaiko mennäkkö junalla. Hidrian Teemu lupas ottaa mut kyytiin, kunhan hänen krapulansa hellittää. No eihän se sit mihinkään hellittänyt, joten päädyimme vaihteeksi päiväkotiin kaljoille. Jossain vaiheessa iltaa rupes väsy painaan siihen malliin, että oli pakko tingata Teemulta, josko hän olisi hoitanut meille yösijan jostain. (Oikea veto muuten. Homma kuulemma äityi myöhemmin siihen malliin, että paikalle saapui kolme maijjaa ja herra järjestäjä löysi itsensä putkast!)
No hää raapusti paperilapulle jonkin osoitteentapaisen ja toivotti hyvää matkaa. Sitä sitten taksikuskille esittelemään ja sehän kärrää meikäläisen jonnekkin hevonvitun skutsiin, avaa oven jonkun omakotitaloalueen edessä ja tuumaa että "Tämä kai se on." Humalaisen tuurilla kokeilen ensimmäisen talon kahvaa, ja sehän on auki. Mainiota! Konkoilen sisälle ja näen eteisessä kasan nuorekkaita lenkkareita, joista päättelen olevani kohtalaisen oikeassa paikassa. Vielä kun olohuoneesta löytyy mukavan näköinen sohva, niin ei ku ZZZZZZZ.

keskiviikkona, elokuuta 10, 2005

Helsingin ikimuistoiset MM kisat.


Näin hartaana yleisurheilun ystävänä... NOT!!! huvitti, kun pienet ihmislapset yrittävät tosissaan
ylittää itsensä ja olla maailman parhaimpia valitsemallaan tiellä. Kunnes kesken helteisen päivän, tulee salama kirkkaalta taivaalta ja lyö koko kesän kovimman ukkosmyrskyn päälle. Lenkkarit lipsuu ja kameramiehet rullaa vehkeitään suojaan. Herkät ajanottokellot menee sekaisin, yleisö kastuu litimäriksi, (Mutta kun liput on maksettu, niin paikoilla törötetään vaikka maaliman tappiin!) ja selostajat höpisee jotain todella dadaa. Selosta siinä nyt sitten SADETTA!!!

Tänään myrsky jatkuu samanlaisena. Sataa ja jos rannikolla on tuulen nopus 14m/s, niin mitäköhän merellä tapahtuu??? Mutta mitä tekee copterline? No rysäyttää vispilänsä sekä 12 matkustajaa Suomenlahteen!!! Ja YLE uutisoi, ettei turman syystä ole toistaiseksi tietoa. douh!

tiistaina, elokuuta 09, 2005

Wankers!


Tämän kertainen kamarunkkari palkinto menee herralle nimeltään Armando Avila Meksikoon.
Tsekatkaa jäbän "koti" studio. Ja toi mesta on siis pelkästään sen itsensä käytössä. Sitä ei siis
vuokrata ulkopuolisille. Tsekidaut!

perjantaina, elokuuta 05, 2005

Keikkaa pukkaa

Liberten henkilökuntaan oli pudonnut German Elektroniksini demoplätty (miten se ylipäänsä oli joutunut sinne, on mysteeri?!?) niin, että se on kuulemma ollu rotaatiossa päivittäin. Kun sitten vihdoin sain levyn painosta, niin pitihän sitä luonnollisesti lähtä kiikuttamaan Libben henkilökunnalle kanssa. Yllätys perillä olikin molemminpuolinen, kun hyö olivat olleet siinä uskossa että platta on ajautunut heille jostain saksanmaalta. Eli tekijämiehet eivät olleet tiedossa, vaikka kuvioissa ollaan pyöritty jo hetki. Eikai sitä kaikesta muista aina mainita.
Noh keikkaahan he rupesivat heti kinuamaan ja mikä ettei. Liberte on juhlavan kotoisa mesta heittää shouvia.
Soittoa Mekaanikolle, joka lupautuu mielellään lämmittelemään yleisöä levyvalinnoillaan.
Painosta läjä julisteita ja rikkomaan pahanpäiväisesti kaikkia maaliman lakeja ja järjestys-sääntöjä!
























Oltiin tosiaan tultu itse keikkapäivän aamuna Suonenjoelta Kometan keikalta.
Lähtiissä kävimme vetämässä esson baarissa kunnon aamupalamätöt koko konkkaronkka, jotta matkan teko luistaisi paremmin. Noh, matka ei luistanu mitenkään tavallisuudesta poikkeavan liukkaasti, mutta rumpalipojan vatsa rupes kolmanneksen matkaa taitettuamme toimimaan sitten senkin edestä. Kyllä siinä on poijjaat tunnelmaa, kun autossa haisoo rehellinen keikkatyöläisen pieru ja matkakin katkeaa jokatoisella huoltsikalla polttavaan hätään!

No eipä siinä, Tsadiin päästiin ja suoraan Liberteen kasaileen kamoja...
Kah tuota kohtalon ivaa, just kun olin saanu soundcheckissä äänen kuuluville ja PA:n viritettyä,
niin eiköhän luonto kutsu HUUTAEN!!!

Tummaa olutta ja mustikka soppaa. Helpotti vähäsen. Pöntöllä ei tarvi käydä kuin 45min välein.
Noh onneksi keikkaan on aikaa vielä kolmisen tuntia, mutta kyllä hätä keinot keksii. Mieleeni muistui Pro-luokan jazz muusikoiden niksi, jolla saadaan ns. keikkapaska aisoihin ennen vetoa.(lääkkeksi nääs ;) Shotti maan mainiota (hyi saatana mitä katkeroa!) fernet Brancaa ja avot! Kyllä taas kelpasi.
Aika aloitella keikkaa, tupakin on jokseenkin täynnä ja kaikilla hyvä pore. Jengihän ei libertessä pahemmin tanssi... koskaan. Pari hullua tosin yrittää vähän hetkuttaa mutta mitäs niistä. Vikassa biisissä kone herjaa, ettei pysy menossa mukana, mut Mäkki kun on, ei kaadu kokonaan. Edellisestä nostatuksesta homma uusiksi ja täydestä menee. Superstar Jazma hoiti homman kotiin ja encoreita kinuaville voikin sit osoitella syyttävästi viatonta mäkkiä ja kohotella harteitaan. Saan sympaattisia, sekä tietäviä katseita takaisin. -> Tiskille, kaljaa ja selkääntaputuksia vaihteeksi riitävästi. Ihanainen vaimoni pitää perheemme talousasioista huolta myymällä muutaman levyn. Rok rok rok!!!

Seuraavaksi pitäiskin sitten suunnata rokkamaan tuota UMF festivaalia Turkkuseen.