maanantaina, tammikuuta 28, 2013

All you need is gig

Kuluva tammikuu on ollut siinä mielessä erikoista aikaa äänimiehenplantulle, että keikkaa on ollut kiitettävästi.

Yleensä juuri tämä aika vuodesta on se, kun kerätään voimia kevään rientoihin ja mahdollisesti valmistellaan uutta materiaalia. (Uusi Raappanan levy on muuten valmis!!!)
Onneksemme Yo-Talon Pauliina huomasi, että on muutakin elämää, kuin musiikkielämä ja Itämeren nykytila ja läksi orienttiin sukeltelemaan. Ja minähän mielelläni häntä tuuraamaan. Siellä on ollut puuhaa häistä dödikseen ja jos monenmoista karkeloa. Iisiä puuhaa ihan naapurissa siis. Bonarina mukavassa miljöössä on ihan paras henkilökunta ja työilmapiiri sitämyöten.

Toissaviikonloppuna oli taas vuosittaisen Beatles häppeningin aika Tre talolla. Viime vuosi meni ilmeisen onnistuneesti, kun kutsu kävi jälleen etupäähän. Pari päivää piitlestribuuttia. Muutamia ihan erinomaisiakin esityksiä. Monitoriosastolla Tetri ja laitteet sekä yleispätevyys Rikulta, niin ei paljon pinna kiristynyt. Päin vastoin. Kun työkaverit on noin lupsakkaa ja pätevää sakkia, niin mikäs siinä aina laulain työtäin tehden.



Niin ja jos jollain pyörii nurkissaan ylimääräistä Bss:n dynaamista Eq:ta, niin saapi tarjota.
Olis keväämmällä tarvis erikoisvehkeelle, erikoishommiin. jazmanaut/gmail

tiistaina, tammikuuta 22, 2013

Mustepatruunahuijaus

Tää mun blogini alkaa olla pikkuhiljaa maan monipuolisin multimediapläjäys.
On tekniikkaa, kolumneja, reissureportaasheja, reseptejä, (tain no ainakin yksi) sekä jiiänneetä.
Nyt tulee myös kulutuskriittistä asiaa.

Jos olette menossa joskus ostamaan valokuvatulostinta ja myyjä suosittelee epsonia, niin lyökää heti!
Ei mitään empimisiä. Heti lyöttä, ja mieluiten sillä epsonilla. 

Tarvitsin nimittäin tuossa kesällä moisen monitoimikoneen ja lukuisia arvosteluja netissä kahlanneena päädyin Epsoniin. Semminkin kun moinen oli kaupungin alueella tarjouksessa.
No ensimmäinen kappale ei lähtenyt päälle ollenkaan, mikä meni maanantaikappaleen piikkiin. Sattuuhan noita. Parin päivän kalibroinnin ja ajurihässäkän jälkeen, sainkin koneesta ulos aivan erinomaista valokuvatulostetta. Vähänhän tuo haltuunottoperiodi tuli kalliiksi, kun siihen meni yksi satsi värimustepatruunoita alá 45€/paketti.
Hämmennys oli suuri, kun meinasin seuraavana päivänä printata ihan vain tekstiä, muttei kone inahtanutkaan.
Kovalla googlailemisella selvisi, ettei vehje tulosta mustaa tekstiä käyttämällä sitä mustaa mustetta sisältävää mustepatruunaa, vaan se tuotetaan väripatruunoilla, joista yksi oli siis tyhjänä. 

Että semmoinen kusetus. 

Noh, Helsingistä löysin bulkkimustepatruunoita myyvän liikkeen, jossa surkuttelivat kohtaloani ja tuumasivat, että epsonit on viheliäisimpiä kaikista printtereistä. Musteita syövät ihan älyttömästi ja heidän kasettinsa ovat tosi pieniä. Lisäksi kuulemma juuri Epson on lanseerannut aikoinaan sen printtereiden laskuripiirin, joka tekee tietyn printtimäärän jälkeen koneesta käyttökelvottoman.
Että semmonenkin kusetus.
Heillä oli myynnissä sitten niitä bulkkipatruunoita, joissa lupasivat olevan kolme kertaa enemmän mustetta ja ihan samat pigmentit, kuin alkuperäisissä. Ja halvemmalla.
Jännästi kaikista valokuvista tuli joko sinisiä, tai punaisia, riippuen kalibroinnista.
Että semmosta kusetusta.

Niin ja koneen myynyt myyjä kertoi mulle, että mustetta on näppärä ostaa, kun katsoo vaan että paketissa on ketun kuva, mikä indikoi oikeaa patruunamallia, ko tulostimeen.
Noh, eilen kävin ostamaan taas yhden punaisen mustepatruunan, jotka tuntuvat menevän hetkessä.
Kotona sitten tämä viidentoista euron patruuna koneeseen kiinni, mutteihän se sovikkaan. Ei saatana, siinä onkin joku muu vastaavan näköinen elikko. 
Tän olis voinu ehkä tehdä vielä vähän hämäävämmin, muttei paljoa.
Että semmosta...

Sittenpä rupesikin kiinnostamaan, että mikä ihme siinä patruunassa voi maksaa niin paljon ja miten se voi tyhjentyä niin nopeasti? Ihan kohtalaisen kokoinen muovisäiliö kuitenkin.
Otin ja purin sen suurella vaivalla auki ja voihan fiddu mikä ylläri pylläri! Siitä säiliöstä suurin osa on tyhjää täynnä. Musteelle varattu tila vie noin viidesosan alasta. Kyllähän minä nyt arvasin, ettei se täynnä mustetta ole, että hyvä kun puolillaan on säiliö, mutta sehän on käytännössä lähes tyhjä!



Ja ihan kuin se ei olisi riittävän kieroa, kone rupeaa hyvissä ajoin herjaamaan, että muste on lopussa ja säiliö tulee vaihtaman. 
Sen jälkeen sillä tulostaa vielä useita kymppikuvia ja moniaita tekstiarkkeja, jos ei siitä ärsyttävästä huomauttelusta välitä, vaan vetää säiliön tappiin.

Olen kyllä jo tottunut siihen, että kuluttajia huijataan vähän joka käänteessä ja hölmöydestä sakotetaan ankarimman mukaan, mutta tämähän on jo ryöstö!

Kävin muuten äsken kiertämässä läpi kaikki Tampereen keskustan kaupat, löytääkseni yhden ketunkuvalla varustetun punaisen mustekasetin. Jokaisessa liikkeessä oli tarjolla ainoastaan paketteja, joissa oli kaikki musteet. On kuulemma tilaustavaraa yksittäispaketit. 
Enkä varmasti osta kaikkia patruunoita kerralla. 
Noita mustia säiliöitä on nimittäin tuossa pöytälaatikossa jo useampia tyhjänpanttina!

Jos tämä dokkari on vielä katsomatta, niin suosittelen hyvin lämpimästi, vaikka aika hyytävää onkin meno:

Ykkösdokumentti: Hehkulamppuhuijaus from Nettivideot on Vimeo.





torstaina, tammikuuta 17, 2013

Kymppi taajuuskäytöksestä

Ne jotka odottelevat uutta reseptiikkaa kehiin, voivat suosiolla luovutta tälläkertaa tähän.

Ajattelin kirjoitella hieman pohdintoja siitä, miten tuppaan omalla kohdallani säätämän talon tahi tapahtuman järjestelmän soundin, omien mieltymysteni mukaiseksi.
En lähde siitä miten PA-oikeasti viritetään valmiuteen: Siis tarkoittaen komeroitten kulmia, prosessorin säätöjä jakotaajuuksineen ja järjestelmäviiveineen, etc. koskapa moisen tulisi olla tikissään, siinä vaiheessa kun poka -eli meikäläinen tulee tonteille. Lähtökohta on se, että pino soi laitetoimittajan toimesta niin hyvin ja tasaisesti, kuin ko. laitteisto vaan voi. Eli järjestelmä ei korosta tai vaimenna itsessään mitään taajuusaluetta.
(Jos miksatessa halutaan lisää botnea, niin sitä säädetään sitten mielellään äänilähteen kanavasta.)
Tämä on mieluiten säädetty ihan barbiekohinalla ja mittarilla kuntoon, niin ettei esimerkiksi ex-rumpalin, ex-kuulo ole päässyt vaikuttamaan liiaksi soundin mielekkyyteen.

Okei, tälläkin pitäis periaatteessa jo pärjätä, mutta kun se käytäntö... Mittarilennolla säädetty pino vastaa absoluuttista totuutta sen mittamikrofonin kuulemana. Mutta ihmiskorva ei ole lineaarinen tahi logaritminen vaan enemmänkin psykoaktiivinen. Siksipä itse panenkin ensimmäisenä soimaan läpipuhki tuttua musiikkia, jolla selviää aika pian äänentoiston, sekä akustiikan luonne.
Sitten kun ollaan vähän fiilistelty tupaa, sekä mikserin että yleisön kohdilta ja on hahmoteltu, että mikä taajuushämminki johtuu itse laitteistosta ja mikä akustiikasta, niin kajotaan vasta sitten siihen master-Eq:hun, jos niikseen.

Jos kaikki on laitteiston osalta mennyt sen verran oikein, että läjä soundaa itsessään terveeltä ja se on sijoitettu niin (Sekä fyysisesti, että digitaalisella aikajanalla), ettei tuvassa tule ihan hirveästi äänenpaineminimeitä kohdille, ainakaan siinä yleisöalueella, niin lähes poikkeuksetta Master ekvalisointi on luonteeltaan leikkaavaa. Jos jotain joutuu boostaamaan, niin sille pitää olla hyvät perusteet. Yleensä siinä tapauksessa komerossa on joku pielessä, esim. kärähtänyt elementti tms.


Minulla on soundi-ihanne jota kohden tähtään: Muunmuassa botnen pitää iskeä, ja matalalle sittenkin. Mutta liioittelematta. Monesti pahimmat akustiset ongelmat löytyvät juurikin alapääalueelta. Perus fysiikkaa.
Kikka joka toimii monesti, on etsiä salin resonanssitaajuus ja leikata sitä ihan runsaasti. Taajuuskerrannaisiaan tarpeen mukaan suhteessa vähemmän ja rakentaa uusi uljaampi botne sinne väliin. Juu ei ole oppikirjojen mukaista se, mutta sillä mennään mitä on tarjolla ja tavoite on se mikä ratkaisee: Basari liikauttaa lahjetta ja on kiinteä. Eläköön!
Joku bluegrass bändi on tietty siitä otollinen, että koko botnen voi leikata kokonaan poies häiritsemästä soundikuvaa. Mutta mennään nyt kuitenkin tällä modernimmalla poppi/rokkiosastolla, näissä esimerkeissä.

No sitten se toinen tärkeä alue taajuuskaistassa, eli keskiäänialue. Siellä se laulu luuraa. Ja siellä luuraa tietty ne kitaratkin, ja koskettimet ja ja... Eli sen tulisi olla mahdollisimman selkeä, jotta artikulaatio säilyisi, olematta kuitenkaan liian riipivä. (Kaikki tietää sen "puukko korvaan" soundin, johon varsinkin Amerikkalaiset hard-rock miksaajat tuntuvat olevan jostain syystä erityisen mieltyneitä.)

Siihen väliin jää toki potentiaalisia komotuksia ja kuminataajuuksia, mutta nämä on ne tärkeimmät joissa on yleensä eniten fiksattavaa. Ja kun tarkoitan eniten, niin se ei yleensä kuitenkaan tarkoita kovin paljoa; Nykyajan vehkeet tuppaa olemaan niin korkealla tasolla, että niissä on jo lähtökohtaisesti aivan erinomainen soundi. Eli puhutaan maksimissaan noin kolmen desibelin säädöistä, mahdollisimman vähillä taajuuskaistoilla. Mitä vähemmän siihen Eq:hun tarvii koskea, sen parempi lopputulos.
(Tämän sisäistämiseen meni itselläni hämmentävän kauan. Tuli leikattua vähän myös kahta kiloa, jos ongelma oli pääosin kahdessa ja puolessa. Noin niinku varuiksi.)

Välillä kun virittelen jossain rokkiluolassa vähän hankalaa laitteistoa ja Eq rupeaa näyttämään linnanmäen seuraavalta hankinnalta, niin nollaan pokkana koko paskan, hengähdän hetken ja aloitan alusta. Uskokaa nyt: Korvat on kumma kapine ja ne pyrkii kusettamaan joka tilanteessa, jos ei ole tarkkana.

Summa summarum: Jos asiallisen PA:n taajuuskäytökseen, elikkäs soundiin pitää puuttua, niin etsitään ne fundamentaaliset taajuudet jotka rassaa ja yritetään pärjätä niin vähällä korjailulla kuin vain kehtaa.
Jos taas pitää Eq:lla puuttua akustiikkaan, niin sitten pitää tehdä mitä se ikinä vaatiikin.
Mutta se pitää muistaa, että soundi on bändin soittaessa aina ihan jotain muuta, kuin mitä soundcheck levy kertoo. Eli suhteuta hommat niin ja tarkasta säädöt tarvittaessa. Siihen laitteeseen saa koskea jopa keikan aikanakin!
Ja toisekseen, kun sitä biomassaa tulee sinne lavan eteen, niin sekin muokkaa soundia aikalailla.
Ja siitä massasta erittyvä ilmankosteuden ja lämpötilan nousu vaikuttaa sekin soundiin!


Homman nimi on bassosoolo!

tiistaina, tammikuuta 15, 2013

Talkkaring like a mo-fo...

Talkkarin hommissa ekaa kertaa noin puoleentoista vuoteen.

YO-talolle kävi kutsu ja mikäpä ettei, kun mesta on kiva, lähellä ja luppoaikaa muilta hommilta piisaa.
Talon kantahenkilö ohjeisti ennen kaukomaille lähtöään, että ainoo nou-nou mikä tulee mieleen on se, ettei verta lavalle.

Eka keikka oli perjantaina ja kun bändi rupes heti kärkeen tsekissä viritteleen pressua lavan etusosaan, niin sehän oli sitten heti ekka lause kun kuului: "Ei sitten muuten sitä verta sinne lavalle... ihan oikeesti."
Eli negaatiolla sisään. Illan aikana oli kolme doomibändiä, jotka soittivat ihan helvetin lujaa.
Mutta toisaalta kuitenkin todella hyvällä soundilla. Melkolailla puhdistavaa äänivallia. Ja täytyy sanoa, että ihan virkistävää tehdä piiitkästä aikaa metallia.
Död

Seuraavana päivänä oli kohtalaisen iisiä hommaa alá yks mikki ja etuvalot, kun tuvassa oli standup ihmisiä. Hetki naurantaa ja syöksy Klubille, missä Jätkä Jätkät veti tupaa täyteen. Juu, ihan oikeesti. Menin vapaa-ajallani keikalle!
Ja kyllä muuten toimii. Siinä on kevyesti yks Suomen parhaimpia livebändejä ja kun Eppu väänsi potikkaa, niin pysty heittäytyä antaumuksella musiikin kurimukseen, ekä tarvinnu kärvistellä miksaus-syndrooman kourissa.

Jätkäjätkät

Sunnuntai meni hääjuhlia vahtiessa, mikä kului pitkälti nettisurfaillessa ja lueskellessa.

Maanantai olikin vapaapäivä, joten purin olkkarin nurkasta kamerat, rouhin hieman ukea ja editeerasin viikon kuvista oheisen videopätkän:

torstaina, tammikuuta 10, 2013

Kielivapaa vyöhyke


Olen mitäkuinkin kyllästynyt sellaisiin nykypäivän vitsauksiin, kuten käänteinen rasismi, passiivis agressiivisuus ja poliittisen korrektiuden varjolla harjoitettu yhteistä hyvää tarkoittava fasismi. Nuoruudessani Arvi Lind käytti television uutisissa termiä ”neekeri” puhuttaessa pigmentiltään tummemmista ihmisistä, vaan eipä käy moinen enää päinsä. Tähän päivään mennessä minulle ei ole tästä aiheesta selvinnyt varmuudella muuta, kuin että nykypäivänä neekeri sana on todettu rasistiseksi ja sitämyöten loukkaavaksi. Toisaalta parempaakaan, tai ainakaan pysyvämpää termiä en ole kohdannut. Esimerkiksi monesti suositeltu ”tummaihoinen” on ärsyttävän ylimalkainen. Ehkäpä Amerikan malliin muodostettu Afrofennoskandiivi olisi soveliaampi? Luultavasti kuitenkaan ei.
Tiede on todistanut jo hyvän aikaa sitten ettei ihmisten välillä voi käyttää rotuluokituksia, siitä yksinkertaisesta syystä, että me olemme kaikki samaa rotua, joten voitaisko ottaa ihan iisisti?

Jos puhekielestä karsitaan pois kaikkinainen arveluttavahko terminologia, josta joku jossain voisi mahdollisesti pahastua, menettää kieli kohta merkityksensä ja kaikkinainen kommunikaatio alkaa muistuttaa vaalirahasotkujen tutkintapöytäkirjoja tai komiteamietintöjen lopputulemia. Esimerkiksi itseäni voidaan yrittää loukata näppärästi viittaamalla vaikka silmälasipäisyyteeni. Ihan vain valitsemalla äänenpainonsa oikein tapahtuu moinen näpärästi, mutten siltikään ole sitä mieltä että henkilööni tulisi viitata lievästi näkörajoitteisena henkilönä. Puhumattakaan siitä, että vaatisin itseäni käsittelevän keskustelun pysyvän arvo- ja äänenpainovapaana elikkäs neutraalispassiivisena.

Milloin vammaisuudesta oikein tuli kirosana? Ja kuka keksi kiertää termin rajoittuneisuudeksi? Aivan kuin teminologinen uudistus korjaisi tilannetta jotenkin. No ehkäpä näin asia onkin sellaisten ihmisten kohdalla, joilla on muutenkin tapana pistää päänsä pensaikkoon tilanteissa, joihin ei löydy käyttäytymismallia Valittujen Palojen tapojen kirjasta, mutta tuskin asianomaisten itsensä kohdalla.

Se, että terminologisella haihattelulla yritetään normalisoida tilanne tapauksessa, jossa ihmiseltä puuttuu esimerkiksi näkö, jalka tai ymmärrys, on kyllä pahimmanlaatuista syrjintää puolin ja toisin.
Normi on ihminen, jolla kaikki elimet, raajat ja aistit pelaavat ja ovat tallessa. Ihmisten puutteita ei tule väheksyä, mutta ei paisutellakaan. Maailmalta löytyy useita monivammaisia neroja ja toisaalta myös atleettisia pölkkypäitä.

Tarkoitukseni ei ole pyrkiä lokeroimaan ihmisiä. Päinvastoin. Mutta ihmisellä kun on luonnostaan taipumus nimetä asiat ympärillään, niin hommassa olisi hyvä pitää tolkku ja roti. Kohta homma menee muutoin siihen, että janottaessa täytyy pyytää keittiöastiaston neste-elintarvikekohdennettua tarjoilu/käyttöesinettä, jotta voisi laskea itselleen vettä, etteivät murrerajoitteiset pahastu, kun kuppia kutsutaan motiksi. Hienotunteisuutta tulee toki noudattaa tässäkin asiassa, muttei sitäkään pidä liioitella.
Anti

Edit: Erään kaapelitelevisioyhtiön sopimustekstissä viitataan "sosiaaliseen suoritusesteeseen" joka ei tarkoitakaan ujoutta tms. vaan syrjäytymistä tahi pers-aukisuutta.

perjantaina, tammikuuta 04, 2013

Vilahtavi vuosi

Joulu meni ja tämän vuoden pukkasi.

Mehän matkattiin herramme jeesuksen krist... talvipäivänseisauksen kunniaksi pohjoiseen viettämään hyvää ja rauhaisaa. Olin ollut kilttinä, kiitos kysymästä. Tosin parhaat lahjat tuli välillisesti; Vaimo sai pukilta ipädin ja quadkopterin. Arvatkaa kuka niillä eniten leikkii! Kissa juoksee kopteria kiinni ja  iMPC:llä tulee biittejä solkenaan.

Tähän aikaan vuodesta on kansakunnan bloginpitäjillä ollut tapana summata mennyt quatrokvartaali muistelemalla kulunutta. Mutta sitähän minä olen tehnyt koko vuoden. Eli siitä vaan oikealta historiaa lävitte, jos niikseen.
Sen sanon, että keikkaa riitti ennätyksellisen paljon, joista suurin osa akselilla hyvä/ paras.
Tampere on kohdellut erinomaisesti ja vaimon kanssa on vuodesta toiseen maailman parasta!

On kuitenkin eräs asia, mitä tuskin olette missään blogissa ennen nähneet:
Yllekirjoittaneen kokonainen vuodenkierto muutamissa minuteissa.
Tämä tosin rajoittuu yksityis-suojan nimissä näkymään parvekkeeltamme, mutta onhan sitä siinäkin enemmän sisältöä kuin monessa muussa, jos missään!