keskiviikkona, joulukuuta 30, 2009

Summa summarum

Sepä alkaa taas olla se aika vuodesta, jotta täytyis tehdä neljän vuosikvartaalin summaus, eli tehdä tilinpidollinen selvitys vuoden henkisen pääoman kasvusta.

Paskaa, paljon paskaa on satanut niskaan. Ihan tosi pahan hajuista vielä. Mutta toisaalta paska on osa elämän kiertokulkua ja hyvä pohja uudelle elämälle.

Vuosihan lähti käyntiin tanakasti isän massiivisella sydänrempalla. Pitkään näytti vahvasti siltä, ettei siitä enää kalua saada, tai jos saadaan, niin kalu on nuija. Kuitenkin länsimaalaisen lääketieteen ja ukon jääräpäisyyden yhteispelillä hän on jaloillaan ja kuuppakin toimii jopa paremmin, kuin ennen. On se kumma miten 70% parantunut verenkierto vaikuttaa vähän jokaiseen toimintoon! Että puolensa tälläkin kauheudella.

Noh ukko kun saatiin takaisin elävien kirjoihin, niin oli vuorossa paras ystäväni. Hänen jalkapohjastaan löytyi aikoinaan pienen pieni lämyskä, joka paljastui melanooman poikaseksi. Pikku juttu siis. No tämä syöpä niminen pikkujuttu kulminoitui lopulta kesällä elimistönsä pettämiseen. Koska internetissäkään ei tila ole rajatonta, sanon vain että asia herätti/herättää tunteita. Eivätkä kaikki ole edes negatiivisia. Asioilla on puolia.

Siinähän sitä jo olisikin yhdelle vuodelle, mutta kun ei. Sitten oli kupsahdusvuorossa "Ameriikan täti" Häntä en ehtinyt edes tuntea kauaa, mutta heti tavattuamme tuli tunne kuin olisimme olleet sukua ja "inessä skenessä" noin niinkuin aina. Tiedättehän...
Täti oli tosin vanha, mutta samalla iätön, joten asia tuli sikäli ihan puun takaa.

Onneksi sitä on rakennettu siten, että tiedostaa elämän realiteetit ja sen, että pusero pitää vääntää kuivaksi ettei kylmety.

Noin niinkuin muuten elo onkin ollut oikein mallikasta. Avio on ollut auvoisaa. Helppoahan se, kun on ihana vaimo joka ymmärtää metkujani ja osaa nauraa tyhmille jutuilleni.
Työrintamalla on kierrossa ollut pari helevetin hyvää bändiä, joiden kanssa kiertelystä on tullut silleen sopivasti korvausta, että on jäänyt sitä luppoikaakin ikävempien hommien väistelyltä. Pari tanakkaa levyäkin sain miksattua mukavan vapain käsin.
Olen siis tämänvuoden ryörintaman tapahtumiin kaiken kaikkiaan oikein tyydo.
Pyöräily ja niiden rakentelu on ollut palkitsevaa puuhaa, kuten valokuvailukin, sekä kalastelu.
Omaa musaa ei kyllä ole syntynyt tänä vuonna kuin nimeksi, mutta se nyt on semmoista välillä. Kyllä sitä sitten tulee kun on tullakseen.

Tässäpä näitä tärkeimpiä. tuostahan noita tapahtumia löytyy yksityiskohtaisemmin oikealta, kohdasta "blogiarkisto"
Ships
Hyvää seuraavaa tätä tällaista itse kullekin!

perjantaina, joulukuuta 25, 2009

Joulupotpuri ja kuvalkaadi

Meidän perheen joulu on mennyt harvinaisen perinteisissä merkeissä. Hautuumaalla on käyty moikkaan vainajat ja herkkuloita on syöty niin että napa rutajaa ja makuhermot paukkuu. Tämän lisäksi ollaan musisoitu ja puolivahingossa tehtiin musavideokin ko. musisoinnin kuorrutukseksi.
Että tästäpä kauneimmat joululaulut ja silmäkonvehdit iloksenne:

maanantaina, joulukuuta 21, 2009

Raskas päiväkirja...

Noh nyt on tullut palautettua itseään reissun jäljiltä sen verran, jotta voip noita aikoja muistella jo lämmöllä.*

Nelivitosen keikkahan näytti vielä tsekkivaiheessa menevän minne sattuu, koskapa yläkerran mikkihiirikerho aloitti alkuillasta virpomisensa, minkä jälkeen ei alakerrassa saa möykätä, ettei mene harras tunnelma piloille. Noh saatiin kuin saatiinkin homma hanskaan.
Porukoitten luo saareen saunomaan ja pikkuveljen kautta pelimestoille, vaan kuinkas kävikään? Ulkona ei ollutkaan odottelemaani jonoa, eikä talossa ollut vielä puoltatuntiakaan ennen aloitusta kuin kourallinen ihmisiä. Tälle löytyi selitys siitä, että Makkaratehtaalla oli The Sounds ja kaikki olivat siellä. Täten siirsimme alkua tovin ja sieltähän ne ihmiset sitten valuivatkin. Tupa oli täten kivasti sopivasti pullistellen ja jätkät soittivat erittäin mainion setin. Tuntui menevän yleisöönkin täydestä.



Seuraavana aamuna varhain konkoilimme takaisin mustaan maantiekiitäjäämme ja suunnistimme Hämeenlinnan Suistoklubille. Transit muuten on siinä mielessä melkolailla mullistava tranportaatioväline, että siinä on täysin intuitiivinen kosketuspohjainen multiraajakäyttöliittymä. Se liikkuu ja pysähtyy, kun jaloilla vähän elehtii ja liikesuunta määräytyy renkaanmuotoista kontrolleria koskettelmalla. Kyllä Fordin insinöörit sitten osaavat.
Suistoklubi oli jälleen kerran oiva. Roudaus iisi ja atmos kohdillaan. Musavisaa emme voittaneet, mutta emme hävinneetkään. Sakki ei olis päästäneet poikia lavalta poikeen, mutta jonkun rodin jälkeen sekin onnistui.

*Sanaleikki kato; Palautettu, kun olen jo takaisin Oulussakin. Ja lämmöllä, kun ei tarvi palella siinä Transitissa. Ehe ehe!

keskiviikkona, joulukuuta 16, 2009

-24°C

Huhhei. Matka Helsingistä Ouluun kesti vaivaiset yksitoista tuntia. Toki haimme huutonetistä huutamani Warferdalen kailottimet valkeakoskelta isälleni joululahjaksi.
Melkoinen parannus äänenlaatuun ikivanhojen OR:n pönttöjen jälkeen :)

Jaa niin että miksi moinen matkustuspyrähdys? No mua pyydettiin tuuraamaan miksaajan pallille Nelivitosen Cleaning Womenin keikalle. Minähän toki suostuin mielelläni. Semmingin kun sain lahjahomman näin kätevästi samalla taskuun. Keikka on tosin vasta huomenna, mutta lähdimme liikkeelle jo tänään, koskapa muuten olis tullu kaikkine kasauksineen vähän hektistä. Jätkillä kun on messissä melkoinen kasa projisointikalustoakin. Sanotaanko näin, että Transittia ei ole varmaan ikinä pakattu niin täyteen, kun mitä nyt on. Show spectacularrr!

Matkan kestoa pidensi vielä sellainen kiva juttu, että auton lämmityksessä on jotain pientä feelua, mikä ei lähtiessä haitannut yhtään. Se siis kyllä toimii kohtalaisesti. Muttei kuitenkaan niin kohtalaisesti, että jotta kun ulkolämpötila kipusi tuonne kahdenkymmenen pahemmalle puolelle, oli meillä melkolailla vilu sisällä. Noh pysyipähän hereillä.
Tero2
Eli mitään muuta en ole tänään tehnyt, kuin palellut autossa. Nyt väsyttäää!
Onneksi ei siis tarvi mennä töihin. Öitä sano...

tiistaina, joulukuuta 15, 2009

Sattumia ja tapahtumia part. II

Vaimo räpsi sarjatulella keikkakuvaa ko. häppeningistä, joten mun oli opeteltava sen verran iMovieta, jotta tällainen pläjäys mahdollistui. Tico tico!

Sattumia ja tapahtumia

Perjantain virginin keikka meni oikein mainiosti. Yleisö koostui pääasiassa noin kolmikymppisistä, hyvin pikkujouluhenkisistä ihmisistä ja possuista. Ennen keikkaa tapahtui mm. sellaista vekkulia, että kun Rantala meni lavalle paneen koneensa valmiiksi tulille, oli joku pikkudirika kiivennyt sinne jo elvistelemään mikin varteen. Hitto ettei mikään oo hauskempaa kuin se, että känniääliö kömpii soittimien ja tekniikanhärveleitten yli mikinvarteen örisemään. Tähtihetkeään ei tietenkään torppaa mikään. Ei se ettei se mikki ole päällä, eikä edes se, että kosketinsoittaja pyytää poistumaan. ehei! Silloin voi kato alkaa miehekkäästi tönimään ko. muusikonretkuja tai tällaista "vitun roudaria".
Olis taas se aika vuodesta että lähdetään muusikko ja teknikkoporukalla kunnon pohjien jälkeen insinööri, lakiasiain ja mistänäitäpikkudirikoitanytlöytyy-toimistoihin ördään ja kyseleen "mitä tästä napihsta tapahtuu?"


Viikonloppuna pääsimme myös taiteilija Luukkosen kanssa vihdoinkin aloittamaan vuosikausia suunnittelemamme taidepläjäystä. Yhdistämme musiikin ja liikkuvan kuvan reaaliaikaisesti toisiinsa. Kuva seuraa ääntä ja ääni kuvaa, noin niinkuin yksinkertaistetusti.
Hyvin oltiin kyllä näemmä tuo pohjatyö tehty. Meinaan että kahdessa ja puolessa tunnissa, rakensimme sekä biisin, että musiikkivideon. Ja tuohon aikaan kuului vielä kamojen kasaus!!! Vaan olipa mukavaa ja hienoa puuhastelua! Meistä kuullaan ja nähdään vielä!

Eilen illalla askartelimme vaimon kanssa joulukortteja, joimme teetä ja kuuntelimme
JJ Calea. Melkolailla mukavaa puuhaa ja parasta musaa!

perjantaina, joulukuuta 11, 2009

Kohinaa

Saimma viimeinkin Kohina poppoomme A-puolen miksattua valmiiksi. Tai siis piti käydä huilut ja fonit vielä lävitte ja editoida löysät pois.
Pikkubroidikin lupas tehdä kannet! Varmaan graafikollekin lystimpää homma duunata kuvitusta vinyylille, kuin tihrustaa moista CD:lle. Jouluksi olis vielä tarkoitus saada homma pulkkaan. On se näppärää kun bändistä löytyy oma vinyylikaiverrin, niin ei aikataulut kuse ainakaan siihen.
Biksi
Muutamiaiden tovien päästä pitäis lähtä Virgin Oiliin tsekkiin. Reiskan ja rhinojen kanssa siellä tänään.

keskiviikkona, joulukuuta 09, 2009

Olis ilmariselle töitä

Kai minä siten tykkään vihata, kun en ole vieläkään saanut aikaiseksi vaihtaa pankkia.
Ei mulla muuten oo sampon kanssa muuten mitään ihmeempiä ongelmia ollunna, mutta se niitten verkkopankki!!! Nykyään olen jo ilmeisesti tottunut, kun onnistun maksamaan laskujani jo melko kivuttomasti. Löydän jopa tilitietoni sujuvahkosti. Tosin firmani tilin ajanmukaisen saldon selvittäminen ei onnistu vieläkään, mutta mitäs sellaisella nippelitiedolla nyt tekisikään?
Tämä kaikki tietysti sellaisella varauksella, että nettipankki sattuu ylipäätään toimimaan kyseisellä viikolla.

Jos jotain yltiöpositiivista pitää hakemalla hakea, niin asiakaspalvelunsa on kyllä oikein mallikasta. Joka kerta kun panen palautetta menemään ja ihmettelen mäkin sekä nettipankkinsa yhteensopivuusongelmia, soittaa ystävällismielinen virkailija parin päivän sisällä ja kertoo, että ongelmat on kyllä tiedostettu siellä heilläkin.
Kovasti kehottavat myöskin tyhjentelemään välimuisteja ja sen semmoisia, mutta puhetulvansa saa yleensä loppumaan, kun heille mainitsee ettei moinen kiinnosta, vaan toiveissa olisi sujuva toiminta. Se sellainen olisi unelma, kuin oli vallalla ennen pankkiuudistusta. Se toimi kuin... no unelma. Mutta eihän nyt vanhaan voi palata. Eihän?
Televisioapu

torstaina, joulukuuta 03, 2009

Ostimme uuden karvalankamaton

Jaaha, taas on menny monta päivää, ettei ole silleen yksittäin tapahtunu mitään runsaammin, mutta näin vaan liruista syntyvi puro.

Pajatson maailmanmestaruus meni kaikista maailman kansalaisuuksista Suomeen! Hööö!
Eip siellä kyllä muita liennytkään.

Kometan lepattimiehen keikka toimi taas kuin tauti ja mesta yllätti odotukseni. Siellähän oli loppujen lopuksi ihan mahoton rytke! Eräs nainen jopa daivas yleisön käsille surffaamaan. Hyvä ettei nenä osunut kattoon.
Jatkotkin oli. Tosin jatkoisäntä lähti taksilla muualle jatkoille heti kohta, mutta se onneksi löi meille votkapullon pöytään, ennen lähtöään.

Muutoin viikko on mennyt rauhallaan, mitä nyt internetin ja xboxin sovittamisen kanssa on ollut hienoista närää. Kas kun uusin COD ei suostunut päästämään verkkopeliin ja välillä boxi muutenkin boottaili modeemia toisinaan.
Noh pitkähkön selvitystyön seurauksena selvisi, että se modeemi pitää asettaa "Residential Gateway" tilasta "Cable Modem" tilaan, jotta joku ei konfliktaa jonku kanssa. Noh sen kun teki, niin WLAN rupesi herjaamaan. Onnekseni Welholla oli asiakaspalvelija, joka antoi uuden modeemin, mikä oli ihan samanlainen kuin vanha, mutta toimi.
Nytpä paukkaa pyssyt kaunihisti oih!


Huomenna on jotain pikkujoulukeikkaa coverbändin kanssa. Tulekkohan tuolta Charlie Brown? No varmaan tulee!

lauantaina, marraskuuta 28, 2009

Lepatusta

Eilen piipahdimme Kometan kanssa Turun lupilla Pahojen Agenttien ja Sydäreiden kanssa veivaamassa vähän rokkia. Kivasti oli sakkia ja kaikin puolin oikein mukavata.

Nyt popsin pitsaa ja katson telkkarista suoraa lähetystä pajatson MM-kisoista. Pave maijanen on asiantuntijana. Ihan käsittämätöntä dadaa :D

Toivottavasti tämä äärimmäisen jännittävä urheilunäytelmä loppuis pian, kun pitäis päästä lepakkomieheen tsekkiin. Siä ollaan sen Kometan keralla, kuiin myös ne Pahat Agentitkin.
Rok rok!

torstaina, marraskuuta 26, 2009

Es-Bå

Minua on nyt huiputettu kataluudellisesti! Laistin eilen luvan kanssa roudauksesta, kun paku täyttyi ihmisistä. Silläpä sitten päädyimme bassotaiteilija Hulkkosen ja kitarisaisti Sepin kanssa olutravinteliin, missä yritimme kukistaa toisemme laatuolutvalinnoillamme. Nyt sitten on hutera olo. Vaikka tuopit olivat kalliita. Niin on. Hutera on. Että nimimerkillä "kysynpähän vaan", tässä kirjoittelen.

Oli tosiaan ehta konserttisalikiertue eilen. Sali oli Espoon sellosali ja kiertue se oli siksi, että olettekos ikinä koettaneet mennä kyseiseen laitokseen? Ensinnäkin, se asema on lepävaarassa, kun pitää jäädä pois, eikä niinkuin espoossa! Toisekseen, se kauppakeskus sello, jonka läpi on suunnistettava, on suunniteltu niin ettet ikinä löydä sieltä ulos, kun kerran jalallasi sisään astut. Olen tehnyt saman virheen nyt kahdesti ja uskoisin olevani tuomitun sen vielä kolmantamaan.

Jaa niin keikka... No Reino sarvikuonoineen veti oikein nätisti ja minäkin miksailin kiltisti.
Taas tuli kyllä nokankoputtamista, kun keski-ikäinen rouvashenkilö tuli väliajalla ripittäytymään, miten tulee sitä bassoa niin kovin, että ihan rintaan pistää. Ja minä kun mielestäni ajoin botnea hirveän maltillisesti. Oikein hirvitti, kun reggaeen nähden oli vähän ohkanen pheelis, mutta konserttisalissa ei oikein voi luukuttaa eniveis. No mutta jos ei ole tottunut, niin ei ole. Kahden markan kotiminihifisarjasta ei moinen toistu ja se viikingarna tms. ei tanssipaikoissa jymise.

Eikä tämä ole suinkaan fiduilua tai mitään. Kaikkien mielipide otetaan huomioon kyllä.
Tahdon vain tietää ne syyt ja vaikuttimet mielipiteiden takana. Sen perusteella sitten päätän, josko niissä on tolkkua vaiko ei. Aika monesti vaan turhauttaa, kun jengi kuuntelee jossain nurkassa tai muuten akustisesti mahdollisimman huonossa paikassa, eivätkä edes mikserille vaivautuessaan huomaa soundin muuttuvan radikaalisti. Kerran tuli muuten pariskunta neljästi möykkäämään, kun laulu ei kuulu. Asiaa selvitettyäni valkeni, että he istuivat PA:n TAKANA!!! Ei voi mitään. Miksaaja on paska.

Eniveis, tällä kertaa kyse oli puhtaasti tunneperäisyydellisyydestä. Taisin jopa napata bassoa deppan alespäin toiseen settiin. Mutta silloin bändi soitti muutenkin jo paremmassa balanssissa, kun olivat päässeet tilan kanssa jo enemmän sinuiksi.

tiistaina, marraskuuta 24, 2009

Bang Bag Plash Plash

Tänään olen pyykännyt ja sotinut. Ensimmäistä pyykkituvassa, toista virtuaalimaailmassa.
Vähän hotsittaisi toi uusin COD, mutta jos jaksaa venata vielä hetkoisen, lähtis peli paljon edullisemmin, kuin että uutena ja hyllystä.

Huomenna meillä on Reiskan ja sarvikuonokkaiden kanssa ihan vallan konserttisaliesiintyminen. Esbåån Sellosalissa. Sivistynyttä touhua siis luvassa... kai.


Nyt lähden kaivamaan lohta uunista. Nälkä vaivaa.

maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Munnimuotoisttoimintaa

Taas on viikonloppu takana. Tällä kertaa reissu meni Asan ja jätkien kanssa.
Keikat tapahtuivat kohtalaisten siirtymien puitteissa, ensin Raumalla ja lauantaina Tampesterissa. Raumal oli joku nuorisohäppeninki ja odotettavissa oli oikein jäähallikeikka, mitä se toki olikin, paitsi että ryminä oli sijoitettu jäähallin käytävälle. Eli piti vetää pitkän betoniputken puolenvälin paikkeilta. Kirosin illan aikana pariinkin otteeseen, etten tullut ottaneeksi skedeä messiin (huhtikuussa!), meinaan että tuli rampattua mikserin ja lavan väliä aika taajaan, kun ei sinne perälle tahtonut edes nähdä mitään, saatika kuulla.
Sanotaanko näin, että keikan aikana ei käynyt mielessäkään availla kaikuja yhtään mihinkään. sitä de-reverberatorizeria odotellessa...
Illalla olin kiltti ja menin jo hyvissä aikaa huoneeseen lueskelemaan, mikä johti untenmaille jo siinä vaiheessa, kun monet muut vasta pääsivät yökerhofiiliksiin. Aamulla ei taaskaan harmittanut.


Tampereella oltiinkin seuraavana päivänä jo hyvissä ajoin, mikä tarkoitti laiskanpulskeaa roudausta ja levymessuilla haahuilua. Peve oli talossa, niin mikäs siinä voisi mättää.
Pitkähkö tsekki oli valmis jo viiden maissa, joten jäi kunnolla luppoaikaa ennen alkuiltaista juniorikeikkaa, joka sivumennen sanoen oli oikein mainio, vaikka jengiä olis mahtunut enemmänkin. Junnukeikoilla on muuten veikeetä kattoa teinixien reaktioita, kun Asa päättää vähän paasata. Ensin ne on vähän hämillään ja suupielet menee automaattisesti itsesuojelullisista syistä "haista vittu" -virneeseen, mutta kun ne maltaa kuunnella sen pointin, joka yleensä käsittelee sitä, miten heidän tulee olla kuuntelematta "isompiaan" ja opetella ajattelemaan itse ja miten frendien jeesaus voikin olla se hyvä asia, niin kyllä se pintakorea kyynisyys yleensä vaihtuu piakkoin ujoksi riemuksi.

Illan keikka oli sitten tietenkin paljon huuruisempi ja remuisampi, kun paikka pullisteli ääriään täynnä ravintola-annoksiaan nauttivia ihmisiä. Mulla oli melko helevetin mukavaa vetää, harvoin sitä on kerenny tekeen noin pitkiä tsekkejä ja lisäksi kenraaliharkat siihen päälle. Jengi tais tykätä. Ainakin meinas mennä kuulo biisien välillä, kun ne tuppasivat läpytellä raajojaan ja huutivatkin perkeleet niin kovin!

Ja taas läksin bäkkäriltä ensimmäisenä, oli nimittäin vaimo tullut moikkaan siskoaan kaupunkiin ja luonnollisesti tulivat klubillekin. Sillä töin oli sitten kiire, kun kerrankin pystyi roudaamaan hemaisevan hempukan takahuoneesta hotellin hetekalle.

Pelto

tiistaina, marraskuuta 17, 2009

100000

Kas vain. Viikonlopun aikana on hulahtanut sadan tuhannen kävijän raja rikki.
Ootte tekin.
Posteja on tullut rustattua 689kpl ja aikaa hommaan olen käyttänyt näköjään reilut neljä vuotta. Sehän tuppaa herranen aika olemaan melkoinen metusaalemiussaavutus, noin niinkuin blogistanian ajanlaskulla!
Kävijöitä Jazmalandiassa käyp päivässä keskimäärin 147 mikä on mielestäni hämmästyttävä määrä ihmisiä. Lähes kaikki lukijat sijaitsevat Suomessa, paitsi että Californiassa on joku vakiofani, nimeltään Googlebot. Terkkuja hälle!

Kaikkien aikojen suosituin postaus sisältää yllättävästi kuvan vaimoni tisseistä. Tai no tarkemmin sanottuna hän nyt sattuu olemaan paidatta ko. kuvassa. Flickerissäkin se ylivoimaisesti katsotuin kuvani 1,350 kuikuilulla. Jos blogini suosio tässä joskus radikaalisti romahtaa, tiedän kyllä mistä otan sen seuraavan kuvan!

Statistiikkaa kerrankin kahlailleena ei voi kuin olla hämmentynyt ja salaa vähän ylpeä.
Itsehän läksin bloggaamaan lähinnä omaksi ilokseni, mutta tokihan sitä on pitänyt yrittää aina välillä skarpata höpinöitään kun näitä kerran muutkin lukevat. Jospa sitä sais itsestään sitten dementoituneena ja kuurona fiksumman muistikuvan, kun surffaa vuosiensa taakse, siellä Marsin vanhus-siirtolassa.

perjantaina, marraskuuta 13, 2009

Starttirahaa loppusijoittajille

Jaa jaa. Taas on mennä vierähtänyt viikko lopuillensa.
Keskellä viikkoa tapahtui semmoinen hommeli, että saimme vaimon kanssa käsiimme Marilyn Mansionin keikkaliput Jaffakattilaan ja pitihän semmoista ihmettä mennä ihmettelemään. Siellä me sitten istuttiin sivukatsomossa lavan sivussa. Siinähän tuo meni aika. Täytyy kyllä sanoa, että mä en pääse ikinä oikein keikkafiiliksiin paljoa tavastiaa isommissa häppeningeissä. Saatikka sitten jäähallin seinustalla roikkuessa. Noh muut jaksoivat puida nyrkkiään munkin puolestani.

Nyt napotetaan Joensuussa perjantain 13. päivä, hotellihuoneessa numero 313 ja venaillaan illan keikkaa, mi´ tapahtuvi Karjalantalon zällarissa. Tulomatka meni kivuttomasti, kun automobiilissa oli töllö, jossa pyöri studio julmahuvin jaksot. On se vaan niin...
Reino & The Rhinos 2

tiistaina, marraskuuta 10, 2009

Funtsing

Olen tässä fundeerannut lähiaikoina, että on se vaan vekkulia miten Homo Urbanus on visuaalinen eläin. Meinaan että ihmiset ostelevat koteihinsa ylisuuria, supertarkkoja lasertelkkareita ja blueray asemia, mutta samaan aikaan musiikki pakataan onnettomiksi ämppäreiksi, joka toistetaan kahden markan anttilan stereopaketeista, tai viidenkymmenen sentin Ipod -nappiluureista.

Semmoistakin on tullut mietittyä, että maapallon magneettikenttähän vaeltelee navalta toiselle vähän väliä (siis noin niinkuin geologisissa aikamääreissä). Myös maapallon akseli tuppaa heittelemään.
Niin että voisko joku viisaampi valaista, onko näillä hommeleilla osaltaan näppinsä pelissä ilmaston vekkuliin käytökseen lähiaikoina?
Ships

Niin ja vekkulia on myös se, että kun päivät lyhenee talven myötä, niin tai siis valoisa aikahan se, enivei... Niin mitämäolinsanomassa... No sitä että mitenkä syksyn mittaan talveen taittaen lähes kaikki seuraamani blogittajat jotka eivät olleet vielä kesällä hyytyneet, ovat nekin loput siirtyneet hibernaatiotilaan. Eihän täällä ole kohta enää muita aktiiveja kuin Janne, Marinadi, Viltsu ja Petja.
Varsinkin kaikkien kollegojen häipyminen blogistaniasta ihmetyttää. Joko alalla vallitsee tietämättäni täystyöttömyys, tai sitten keikkareissut ovat muuttuneet tylsäksi puurtamiseksi? Häh?!! Miten on?

Tuossa pihalla muuten makaa laadukas 24 vaihteinen naistenpyörä, joka pitäis saada hyvään kotiin. uudet tupit ja eturenkaaseen paikka, niin oiva tulee. Se lähtee punkkupullolla mukaan.

Ja kun mietitte talouteenne uutta kodinkonetta, niin tässäpä olis. Ostakee poikkee!

sunnuntaina, marraskuuta 08, 2009

Deti Picasso

Olipa eilen lysti keikka. Kävin heittämässä eilettäin tuurauskeikan Korjaamolla, missä tapahtui Tusovka klubi. Esiintyjänä oli Deti Picasso. Kaveri kun sai viikolla kuulla ko. hommelista, niin häntä harmitti kovasti ulkomaankomennuksensa. On kuulemma bändin suuri fani ja kovasti rakastunut ihanaisen isonenäiseen laulajaansa. Lupasin hommata hälle bändin levyt.

Töitten puolesta homma oli iisi, semmingin kun lämppäribändi oli perunut keikkansa perheenlisäyksen johdosta ja Detillä oli oma, asiallinen miksaajansa. Neljätoista kanavaa kytkyyn ja illan jälkeen poikkee. Itse keikan aikana koettiin sellainen ihme, että minä raivasin tieni salin keskelle ja diggailin bändin keikan alusta loppuun. Helvetti soikoon kuinka kova bändi! Helvetin kovia muusikoita, loistavia biisejä ja ihananenäinen laulajatar, jota ei voinut ainakaan karisman puutteesta syyttää.
Eli iisiä hommaa, josta vielä maksetaankin. Niin ja sille kaverille sain pummattua ne levytkin.
Lähettäjä Keikkaa pukkaa

torstaina, marraskuuta 05, 2009

Näkyy

Talvi tulee ja pimeät räntäkelit siinä samalla, joten minäpoika tein järkiostoksen ja hommasin Xboxin! Kyllä nyt kelpaa mättää kavereita verkossa turpiin :D
Jazmanaut nimellä voip huudella peliseuraksi, jos niikseen.

Kävi muuten vekkuli hommeli tuossa äskettäin, kun pyyhin laseistani räntäpisaroita poikkee, niin jäipi sanka vetävän käteen. Nää on tämmöset hengettömät titaani kehykset, muttei se titaanikaan oo näköjään ikuista. Pitäis olla adamantiumia. Noh Nissen ja Instrumentarium tuossa naapurissa olivat ihan ihmeissään ongelmani edessä, mutta lähin pikkuliike, eli Paasi optiikka oli heti kärryillä ja todella asiantunteva ja leppoisa ukkeli vaihtoi sangan uuteen viidessä minutissa!!! Mä vielä pyysin, että vaihtais samointein molemmat, mutta se kieltäytyi. Sanoi että toinen kestää vielä kyllä ja jos ei, niin häneltä kyllä löytyy varaosia.
Kakskeet viis euroa maksoi rulianssi. Eli silmälasikaupoiksi, ei juuri mitään.
Vaikka logonsa muistuttaakin enemmän keskinkertaista tatuointipuotia, suositan ko. liikettä varauksetta.

tiistaina, marraskuuta 03, 2009

Semmottiis

Loppuviikolla tapahtui semmottiista, jotta Pohjannaula esiintyi perjantaina Glorian kekrijuhlissa ja meikäläistä pyydettiin bändin toimesta puikkoihin. Mestaan oli ostettu lisää subbareita, mikä ei toki ollut pahasta, mutta niilläkin rahoilla olis voinu hankkia aika monta paalia vuorivillaa. Meinaan että se akustiikka on ja pysyy kamalana, vuodesta toiseen.


Lauantaina kävi niin ihmeellinen tapaus, ettei meikäläisellä ollut keikkaa, joten pääsin järvenpäähän kavereiden kanssa syöming & juomingeihin. Oli herkkua jos jonkinlaista.
Vatsat pullollaan vedeltiin sitten vähän naukkua ja testailtiin DJ-Hero peliä. Melko koukuttavaa. Kun olimme tankanneet riittävästi rohkeutta, päätimme lähtä Jäken yöhön ja Janoonhan ne jalat kuljetti. Semmosta ja tämmöstä. Sunnuntai menikin sitten ihan rauhallaan, ylläri pylläri.


Eilen harrastimme sitten vastapainoksi vähän terveellisempiä elämäntapoja. Hommasin muun muassa vaimolleni vihdoin jo kauan kaipaamansa ompelukoneen. Hämeentiellä sijaitsevasta alan liikkeestä sai sen verta hyvää ja asiantuntevaa palvelua, että skipattiin suosiolla käytetyt ja halpikset ja mukaan lähti hyvä, mutta kohtuuhintainen Miele, jolla pitäis pärjätä, noin niinku aina. Jännä juttu muuten, ettei näissäkään vehkeissä ole yksiin kuoriin pakattu halpoja ja hyviä! Esim. se halpismalli jota ekka kateltiin, ei kuulemma sovellu farkkujen lyhentämiseen. Mikä on muuten hyvä juttu muuten tietää.



Noh, jos Miele oli järkiostos, niin mä kelasin hakea tänään X-Boxin himaan, enkä edes yritä keksiä mitään järkisyitä sen hankinnalle. Ihan puhtaasti viihdekäyttöön tulee se!

keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009

Hitler oli Tarja Halosen biologinen isä!!!

Tänään tupsahti postiluukusta, taannoin miksaamani Cleaning Women levy: "U".
Karjalaisen Jussi teki taas ihan valtavan hienot kannet, eikä varmaan paljoa haitannut, että valokuvat otti Perttu Saksa. Seuraavaksi odotellaan levyn vinyyliversiota painosta, sekä 18.11. tapahtuvia levyjulkkareita.

Tämän päivän ajattelin jakaa kolmen homman kesken:
-Pitää aloitella kamalan pyykkivuoren tuhoamista. Vaimo tuo tulitukea, kunhan pääsee töistä.
-Täytyy pesukoneitten raksuttaessa miksailla myös kaverin pop/rock levyä.
-Annan itseni vittuuntua ihan rauhassa viraali ja sissimarkkinoinnin vitsausten johdosta.
Siinähän sitä on puuhaa tälle päivälle kivasti.

Aiheeseen liittyen voin luotettavista lähteistä juomani tiedon perusteella kertoa, että Bob helsinki ja Nokia ovat ensi viikolla tulevan sodomia-aiheisen "Totuus Jeesuksesta"- leffan takana, jonka tarkoitus on vain nostattaa kohua uuden multimediatamppoonin julkaisua varten!
Kuulitte tämän sitten ekkana täältä.
Angsti

maanantaina, lokakuuta 26, 2009

Maakuntamatkailua

Jopas oli taas reissuamista ja nyt on mukava völlätä, ihan vaan ölövinä kotosalla.

Tiistaiksi junailin itseni Ouluun jotta ehdin leikkiä perheen, sekä tuttujen kanssa ja näin myös tapahtui. Systerin uuden kämpän remonttia tuli käytyä pällistelemässä ja tuttujen kanssa myös istuttua iltaa.

Leppoisaa riitti torjantai iltaan asti, jolloin Reiskan poppoo saapui Ouluun. Tsekin alku vain venyi ja venyi, kun nelifemman yläkerrassa sijaitsevissa vapaamuurareiden kerhotiloissa aikuiset ihmiset leikkivät salaseuraa, joten me muusikonretkut emme saaneet suorittaa työtehtäviämme. Jäipähän aikaa mikityksille... huoh. No kaikki mänt kuitennii oikein mallikkaasti ja tupa pullisteli ihmisistä. Oikein mahtikeikka oli se! Skippasin pilkun jälkeen jatkot, nappasin vaimon kainaloon ja eiku saareen nukkumaan.

Seuraavana aamuna pakattiin väsyneet musikantit hotellilta kyytiin ja nokka Kuopijoon päikkee. Kuopijossa päikkee oli kasinolla erään tohtorin valmistujaisjuhlat, missä soitimme kiltisti keikan taustamusiikinomaisissa tunnelmissa. Myöhemmin setissä tapahtui lavan edustalla jopa tanssimiseen vivahtavia liikkeitä, mutta kaikinpuolin tunnelma oli sivistyneen rauhaisa. Vaihtelua sekin.
Musadiggailua ja oheistoimintaa hotellilla Reiskan ja Kanan kaa, kun meitä ei baari niin kutsunut. Ja taas kupoli kiitti aamulla.

Aamu valkeni jälleen ja miehistä oli enää kolme jäljellä. Homma meni nimittäin niin, että ASA:lla oli keikkavuoro lauantaina, mikä sattui sopivasti sinne Kuopijoon, missä siis rumpu & bassotaiteilijat kanssani jo sijaitsivat. Tapoimme aikamme aikaamme, jonka jälkeen suunnistimme keskustan nuokkarille, jonka monitoimisalissa keikka tapahtuisi.
Painelimme paikalle ja saimme kysyttyämme pakun avaimet kouraamme. Tällä haimme kasinolta sinne jätetyt rumpumme ja rantasaunamme. Vähän vielä kierreltiin tienoita turisteina muttei oikein lähtenyt, joten painuimme keikkapaikalle viritteleen vehkeitämme tulille. Loppubändi tuli paikalle yllättäen myöhässä, mikä ei ollut hätä, koskapa meillä oli jo rummut ja basso tsekattuna.
Lapset tykkäs ja ihan mukavasti oli heitä. Niin ja se kasin aloitusaika oli mahtavaa! Nopee purku ja hotellille hengaan. Pikkupurtavaa ja pari punkkuu ja taaskaan en jaksanut lähtä baariin notkumaan vaan katoin mieluummin myytinmurtajia läppäriltä ja arvatkaas olinko taas aamulla iloinen kun ei sattunut koteloon. Varsinkin kun muut ukot oli melko zombivaihteella vielä aamupalalla.
Metsä

tiistaina, lokakuuta 20, 2009

Matkustustas

Ei pitäis ikinä olettaa mitään. Ihan vain tiedoksenne, että Tavastian tiskin direct outit lähtevät vasta Eq:itten ja inserttien jälkeen.

Itse taas lähden yhden jälkeen Ouluun. Torstaina olis Reiskan keikka nelifemmassa, joten lähden näin vähän etukäteen, jotta ehdin nähdä perhettä ja tuttuja paremmin.
Vaimo tulee huomenna perästä.
Jatkan vielä lauantaina bändin kanssa Kuopijoon, misssä keikka. Seuraava päivä pitäis sitten viihdyttää itseään ko. kaupungissa, koskapa ASA:n poijaat tulevat keikalle lauantai illaksi, mikä tulisi miksata. Jos kävis vaikka elokuvissa pitkästä aikaa. Kai siellä Kuopijossaki on tokkinsa semmosia eläviä kuveja?

***Technique läpändeeros***

Hehkutanpas tässä pitkästä aikaa tekniikkaa: Puolen teran ulkoinen kovalevy tuli hommattua noihin backuppiloihin. Meleko halapaa on megtavun hinta näinä päivinä.
Näin ollen sain vihdoinkin tulille tuon Lumilepardin oman Time Machine systeemin. Melko helppoa: Lyöt levyn kylkeen ja kaikki hoituu automaagisesti. Eli torttapotortiaasti: Niinku pitääkin.

Ja kun taannoin tilasin ne Sonyn MDR-7506 Luurit, niin lienee asiallista kertoa vähän käyttökokemuksiakin. Noh, ne on ihan helvetin hyvät. Ergonomia on erittäin kohdallaan ja soundi tasapainoinen ja läsnä. Eristyskin on riittävä keikkakäyttöön. Snadisti ne on mun korvaani kovahkot ylämidlestään, mutta se nyt on tyyppiominaisuus suljetuissa ja toisaalta mä olen niin tiukasti pehmeämmän soundin ystävä. Hyvin tulee jokatapauksessa tämä ukko toimeen näitten kanssa. Olen antanut muuten itseni ymmärtää, että näitten valmistus olis vastikää lopetettu. Taitavat olla liian hyvin rakennetut nykyaikaa silmälläpitäen. Niin että kandee ostaa kuleksimasta, jos tulee vastaan. Mä mietin tässä, josko ostais yhdet ylimääräiset varastoon?
Pakkaus

sunnuntaina, lokakuuta 18, 2009

viikon lopettelut

Tavastialla meni visusäätöjen kanssa ihan viimeminuteille asti, mutta valmista tuli jälleen kerran. Tupa oli komiasti täynnä ja orkesteri soitti mitä komeimmin. Oli kyllä äly kiva nähdä ja kuulla poikia pitkästä aikaa.
Äänityskin siitä syntyi, vaikka thomanin halpisviuhkat rutisi ja paukkui, mutta onneksi oli varapiuhoja sopivasti tarjolla. Homma jännitti vähän etukäteen, kun raituri oli joku alesiksen räkkikovalevytin, jossa ei ollut gaineja itsessään, saatikka kuuntelumahdollisuuksia. Onneksi Tavalla on ihan oikea mikseri, jossa on omat gainit direct outeissakin. Vielä kun pani bittisyvyyden tarpeeksi korkeeksi, niin pysty veteleen hiljempaa sisään. Bueno.
Mikä taas ei ollut niin bueno oli läppärini, jolle äänitin tilamikit ja efektit.
Se kyllä kertoi koko keikan ajan äänittävänsä kaiken ihan hienosti, mutta jälkeenpäin faileja tutkiessani huomasin niiden loppuvan puolen tunnin jälkeen. Kerpele sano!
Hidria
Perjantaina oli taas erikoismeinkiä, kun kallion studiolle kokoontui Maailman vaarallisin bändi. Kyllä meinaan taas lähti kummallista musaa, tana! Ihmeellistä juustoista teknoa, funkkia, noisea ja jopa räppivä ääniteltiin. Taas tuo kone pätki vähän väliä. Tuumaa muka ettei kovis pysy perässä, vaikka pitäis olla markkinoiden parhaimpia ja nopeimpia sisäisiä.
Mä vähän veikkaan että toi lumileopardi ja ysilogic ei oo vielä ihan tiukimmassa iskussaan.
Noh päivityksiä odotellessa. Niin ja taas ainoa uskottava jumala: Suuri Tuottaja, oli kehissä. Aina kun kone löi nauhoituksen poikki, oli otto muutenkin ihan paska. Välillä mentiin tuntikin putkeen ja just silloin oli kovimmat jamit! Hallelujah!
Bändi
Eilinen meni taas ihan oman kullan kanssa löhöillessä. Käytiin hakemassa anttilasta kasa maanalaisen armeijan tuotantokausia ja hohotettiin koko ilta soffalla punkun ja juustojen kera. Össön össön sano...

torstaina, lokakuuta 15, 2009

Groundfolks

Taas on viikko vierähtänyt loppupuolellensa ja täällä on ollut hiljaista kuin metsänemon pesässä. Moinen on johtunut siitä, että epämääräinen flunssa on turruttanut tajuntaani.
Esimerkiksi tiistaina oli sellainen olo, että fyysillisesti kaik´ oli kunnossa, mutta aivo ei vain yhdistänyt asioita kuten piti. Kelasin siinä heti aamutuimaan kirjoittaa yhden lehdistötiedotteen pois kuleksimasta. Normaalisti moinen olisi ´bout vartin homma, mutta kymmenessä minutissa en ollut saanut kuin kaksi riviä valmiiksi. Siirsin hommat seuraavalle päivälle, jolloin olo olikin peipposmaisempi ja ko. teksti syntyi hetkessä.

Noh nyt pitäis lähtä valumaan tavastialle, missä olis äänityskytkyjä hoidettavana. Mestassa on illemmalla Hidria Spacefolkin 10v juhlat ja se spektaakkeli tullaan kuvaamaan ja nauhoittamaan myöhempää kättöä varten. Tulkaa toki kuikkiin spacerokin messiaita.
Lux

Loppuun pitää vielä hehkuttaa, kun bongasin jonkun puoliläpällään heittämän musalinkin. Mutta tässähän kävi taas niinkuin aikoinaan Focus-bändin kanssa, että minähän rupesinkin diggaileen ihan kympillä. Mikä on tämä Jukka Stenroos niminen mies musiikin takana? Musiikin, joka on samaan aikaan painostavan Lynchiaanista, mutta kuitenkin hypnoottisen rauhoittavaa. Jos joku tietää, niin käskekööt ottaa yhteyttä.
Luvely!

maanantaina, lokakuuta 12, 2009

Tavastialla tapahtui

Lauantai oli sitä semmoista musiikin juhlaa. Reiskan tsekki tehtiin leppoisissa merkeissä hyvissä ajoin, koskapa tavastialla alkaa viikonloppuisin livemusisointi jo puoli kymmeneltä. Tämä johtuu siitä, että keikkien jälkeen ko. mestassa pyörähtää käyntiin disko. Sitähän me vähän vaan jännättiin, että osaako ihmiset valua niin aikaisin paikalle olleskaan ja vielä puolituntia ennen keikkaa huoli näytti aiheelliselta. No muttapa sittenpähän kun laskettu aika tuli tiimaansa, olikin sali täynnänsä ihmisiä.
Keikka meni äly hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon, ettei jäbät oo vetäny taas ihan hetkeen kimpassa. No pro äijät vetää pro staililla.














Anoppi, mi oli meillä loppuviikon kylässä tuli vaimon kera tonteille kans ja siitähän me paukattiin takahuoneeseen jauhamaan hetkeksi, mistä koko lössi päätyi pikaisen Coronabaarin kautta Moskovaan. Ruskistandard virtasi ja seuraavana päivänä oli hieman heikko olo.













Nyt mun pitäis saada potkittua itseäni perseelle, jotta saisin kirjoitettua yhden lehdistötiedotteen ja yks pitempi artikkelikin pitäis aloittaa… ja kummasti blogaaminen ajaa tärkeydessään moisten puuhien yli.
Nyt prkl!

Niin ja että onko se tavastian disko suksee? No jono ulkona oli puolen korttelia ja kuulemma ollu aina ihan loppuunmyyty. Ihan kuin jengi olis kaivannu vaihtelua seduloille ja supersexyille hileklubeille yms.

perjantaina, lokakuuta 09, 2009

Käynkö mä usein täällä?

Tuli eilen istuttua lasillisella ja jauhettua pasketta oikein huolella...

Puhuimme flirttailusta ja esitinkin huomion, jotta naiset ja miehet ottavat flirttiä vastaan ihan eritavalla.
Kun nainen joutuu flirtin kohteeksi, on hän imarreltu. Eikä flirttaajan tarvitse edes olla kummoinen yksilö. On mukavaa olla haluttu, huomioitu ja tsihihii.
Kun taas mies saa flirttiä osakseen, hän hämmentyy. Mies näet tulkitsee poikkeuksetta naisen flirtin samaan tapaan, kuin eräiden paviaanien keskuudessa tulkitaan naaraan punaista persettä. Kah, parittelukutsuhan se siellä.
Flirttaaminen sinällään ei ole niinkään sukupuolikontakteihin sitovaa, eikä sitä yleensä edellytetäkään, mutta meihin miehiin on perimässä koodattu sellainen ohjelmanpätkä, että kaikki parittelukutsut on otettava huomioon, eikä se ole tahdosta riippuvaista toimintaa. Se miten kutsuun reagoidaan puolestaan on, mutta se on myöskin itsekunkin oma asia.

Halusin nyt vain tehdä tämän asian selväksi oi arvon naiset:
Jos flirttaat kanssani, olen toki imarreltu parittelukutsusta. Samaan aikaan menen kuitenkin hämilleni, koskapa olen syvästi rakastunut vaimooni enkä muuta soisi. Eläin sisälläni pääsee sen valloilleen vasta kotona.
Niin että olkaapa varovaisia niitten ripsienne kanssa, kelle heiluttelette.
Käyrä

keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009

Possible Applen kotisivujen julkaisutapahtuma

Velipojan kanssa ollaan värkätty musiikkiminälleni, eli Possible Apple:lle kotisivuja, jonka kautta panen täten osan tuottamastani elektronisesta musiikista jakoon ns. donationwarena. Homman nimi on siis semmoinen, että saat kuunnella ja ladata sivuiltani musiikkiani ilmaiseksi omaan käyttöösi ja jos tykkäät, niin voit lahjoittaa parhaaksi katsomasi summan musiikin tekijälle suoraan ilman välikäsiä.
Toki jos et tykkää, voit siltikin lahjoittaa rahaa ja toivoa että laiskistuisin ja lopettaisin moisen äänisaasteen tekemisen.

Tällaiseen julkaisumalliin tuli päädyttyä, koska tekemäni musiikki on niin marginaalista tavaraa, ettei sen julkaisussa ole ns. kaupallista potentiaalia. Ja suoraan sanottuna, taiteen tekemisen kannalta ei ole niin väliksikään; eipähän ole levy-yhtiöiten A&R ihmiset kertomassa, mihin suuntaan musiikkia tulisi viedä.
Aiempien levyjeni tuotoilla on maksettu lähinnä painokulut ja parin kuukauden studiovuokrat. Ja mitäpä sitä levyjä nykyaikana painamaankaan? Näinhän kertyy vähemmän muovijätettä ja logistisia kulujakin.

Samalla tämä on sosiaalinen kokeilu: Jos jotakin on saatavissa imaiseksi, onko kukaan valmis maksamaan siitä hyvästä mitään? Työ tekijäänsä kiittää, saapa nähdä kiittävätkö muut?

Jazmanaut ylpeänä esittää:
POSSIBLE APPLE - Kotisivut.



lauantaina, lokakuuta 03, 2009

No jopas taas!

Oli muuten helvetin hyvä keikka eilen. Bändi oli ihan liekeissä ja reissu meni kaikin puolin mitä mainioimmin. Nukkumaan pääsin vasta seitsemän aikaan aamusta, mutta se oli ihan oma vika. Aamulla... tai siis herättyämme teimme luksus aamupalan voisarvineen, munakkaineen, pekoneineen ja sen semmoisineen. Ah auvoa, mutta siis hei kääk!...

H
esarista luin ihan omilla silmilläni, jotta vaaleilla kauttarantain valitsemamme hallituksen kukkahattutätiosaston kaavaileman lakimuutoksen mukaan tupakointi kiellettäisiin ulkoilmayleisötapahtumissa(kin).
Viranomaisten mukaan uuden tupakkalain tavoite on "ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden käytön loppuminen."
Sosiaali ja terveysministeriön hallitusneuvos ismo tuomisen mukaan muotoilu on lajissaan ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä maailmassa.
Eli festareille tulee tulevaisuudessa luultavasti karsinat tupakoimattomille. Tämä siksi että pariakymmentä sklipknot fania voi olla himppasen vaikea valvoa, jotta joskos joku saastuttaa ilmatilaa, jossa voisi ehkä mahdollisesti olla edes teoreettisesti vaikeaa astmaa sairastava ihminen.
ismo perustelee: "Jo kymmenen vuotta on käyty keskustelua, että jos tällainen tuote tulisi nyt markkinoille, sitä ei sallittaisi."
Jep jep. Miten olisi kahvi ja alkomahooli? Tai edustuksellinen demokratia, autot, polttoaineet, ydinenergia? Teollisuus pienhiukkaspäästöineen? Vitutukseenkin voi uusimpien tutkimusten mukaan kuolla, joten ismosta itsestään pitäisi päästä eroon, niin ja vanhasen masasta.
Tai mitä jos vain kiellettäisiin idiotismi?

Minä funtsin vastikää ihan vakavissani lopettavani tupakanpolton kokonaan. Enpä enää kiusallanikaan.
Herää myös kysymys, jotta mihin ne tupakkaverot käytetään, jos tupakoinnista johtuva teoreettinen sairastumiseni syöksee näin kansantaloutemme turmioon?

perjantaina, lokakuuta 02, 2009

Nerd´n Roll

Vedetäänpäs nää nörttiläpät nopeesti alta pois, niin päästään pikemmin rokkiasioihin:

Nyt on macbookiin asennettu vihdoin Lumileopardi ja tehonlisäys on tosiasia, kuten Oksu asian ilmaisisi. Lisäksi uuden käyttiksen myötä kovalevytilaa tuli kakskytgigaa lisää. Kakskyt gigaa!!! Se on aika pirun hyvin.
Tämänpä päällä kelpaa pyöritellä Logic studio 9. Jep, vastarannan kiiski päivitti vihdoinkin seiskasta ylöspäin. Kasi tuli skipattua välistä, mutta on toi ysi vaan niin älyttömän näppärä niin miksailuun, äänittelyyn kuin säveltämiseenkin, että voi että! Ja tässä uudessa logicissahan on itsessäänkin vihdoin ihan toimiva kompura!

Olen tässä miksaillut kaveripohjalta kotosalla Cocpitsien levyä kasaan. Vittu mitä paskaa, sanois moni. Kännissä soiteltua päin helvettiä kellarissa äänitettyä räkäposkigrungea, mutta helvetti mikä meininki! Minusta on mukava taikoa vaihteeksi tymäkkää rumpusoundia yhdestä väärin suunnatusta mikistä, johon vuotaa kitarat yhtä lujaa, kuin rummutkin. Tästä on kuulkaas Toto melko kaukana :D

Aamulla minut herätti ystävä, joka pyysi miksaamaan jotain elektrotrioa klubilleen. No toki lupauduin ja kömmin takas vällyjen väliin. Kunnolla herättyäni muistin, että eikäkö määhän lähdenkin Lahden Torveen Kometan kanssa. Noh kaikkialle ei voi keretä ja ekakas pyytänyt menee etusijalle. Lahtelaisethan tulee paikalle kaikki. Ettekö tulekin?
Lähettäjä Kometa


Saas nähdä, jos sais viikonlopun aikana noi Possibleapplen kotisivut siihen kuntoon, että ne sais julki alkuviikosta.
Viikonloppuja ja miedot krapulat itse&kullekin!

torstaina, lokakuuta 01, 2009

Ostappa kuule pyörä

Nyt on kuulkaas semmonen homma, jotta siitä huolimatta että osa pyöristämme jää talveksi käyttöön, meillä ei mahdu kaikki pyörät talvisäilytykseen. Muutenkin alkaa olla noita menopelejä ihan riittämiin, niin osasta tohtii luopuakin. Eli kauppaa pitäis hieroa.



Ens alkuun myyn Mountain Bike Shopista ostetun, hyvin palvelleen ja rakkauvella pidetyn Nishiki-351 hybridin. Tästä ei järkipyörä parane kuin isolla tukulla rahnaa.
Alumiinirunko, jäykkä teräskeula, pistosuojatut renkaat, ontelovanteet (elikkäs kaksinkertainen rakenne, joka kestää ja kestää.) asialliset vaihteet, uudet polkimet sekä ketjusuoja, nousukaffat, lokarit, jämäkkä tarakka ja kaikki muu tarvittava kilke.
Ajotuntuma on ergonomialtaan loistava, rento ja vakaa. Rullaa hyvin vähän pidemmillekin matkoille.
Runko on 22" eikä siten sovi ihan kääpiöille. 178 - 188 cm on suositus, itse olen 190 ja hyvin yltää.
Takakiekko on kokonaan uusittu viime keväänä, mutta käytännössä sillä on ajettu vain noin 20-30 km. Kiinteä lukko on vakuutuskelpo ja pyörä on turvamerkitty.


Blogini lukijat lienevät tietoisia, että huollan pyöriäni aika pirun pedantisti, niin tätäkin. Virheetön yksilö kaikin puolin, varsinkin kun vehje on huolella ajettu sisään.
Isolla massalla vääntäessä toisesta polkimesta kuuluu snadi nakse, mutta se ei vaikuta mihinkään. Auditiivinen on puhtaasti luonteensa. Tsekkaan pyörään vielä perusteellisen syyshuollon, ennen luovutusta.


Uutena moinen maksais kilkkeistä riisuttuna noin 500€.
Tämä lähtee puolella siitä, eli 250€
jazmanaut ÄT gmail.com on kyselyjen osoite.



keskiviikkona, syyskuuta 30, 2009

Hello Finland!!!

Lennähdimme viimeyönä kotosuomeen ja mikä ihmeellisintä, näin tekivät myös matkatavaramme, toisin kuin menomatkalla, jolloin ko. sälä tuli 14 tuntia perästäpäin.

Nyköpingissä käytiin tosiaan pyörimässä ja on se vaan kuulkaas nätti paikka. Kirkkokin oli auki, joten sisällä pällistelyä tapahtui siellä. Kaikkee vanhaa sälää riitti ihmeteltäksi hetkeksi ja sitten jatkopalloilimme rantaa pitkin satamaan ja linnanpihalle, josta nälän yllätettyä syömään kreikkalaiseen. Nami vartaita sai sieltä.
Illanpäälle vähän viskiä ja paskanjauhantaa ja iltapäivästä junalla tukholmaan, missä meidän kans tuli leikkimään Tepu. Mei keksitty oikein mitään, mitä pitäis turistina tehdä, kun onhan siellä pyöritty, eikä tullu mieleen mitään shoppailtavaakaan, niin me mentiin lelukauppaan ihmettelemään valtavia krääsäläjiä. Ei oo barbitkaan entisellään, oli lopputulema siitä reissusta. Vähän ennen lähtöä eksyttiin nyt sitten kuitenkin lenkkarikauppaan, mistä lähti kaikille kivat popot alennushintaan. Minusta kolmekymppiä on halvempi kuin yhdeksän kymppiä.
Juna Arlandaan ja niauuuu, kotosuomeen. Ah, on kiva olla kotona, vaikka täällä onkin pirun kylymä!

Church
Ja niin se Heidin lahja, josta viimeksi vihjailin. No sitä on hankala kuvailla, niin otin siitä videopätkän:

maanantaina, syyskuuta 28, 2009

Heja Sverige!

Se kutosen iltahan oli mitä mainioin. Kivasti oli porukkaa ja henki korkealla. Keikkain jälkeen nopee kasaus ja kotiin pariksi tunniksi lepäämään. Siitäpä sitten silmät ristissä kentälle ja niutsikalla Arlandan kentälle Ruottinmaalle. Junat jyskyttivät meidät tämän jälkeen perille Oxelosundiin tädin hautajaisiin. Niin että jos nämä kuoppabileet vaikka loppuis nyt vähäksi aikaa. Alkaa olla surua jo tälle vuodelle ihan riittämiin!


Viikonloppu ollaan oltu siten tuolla vähän landemmalla. Haukkoja on bongailtu, leijaa rakenneltu, kalassa käyty ja syöty äärimmäisen hyvin.
Kakkukin tuli riipastua kasaan, kun tuo mun ihananinen vaimoni täytti pyöreitä. Sai muuten semmoisen lahjan siskonsa perheeltä, että itku tuli ja epäusko. Vihjeenä kerrottakoot: Värivinyyli, iskukappaleet, eriparisilmät, sekä lukumääreet 10 kpl ja 7".
Nyt pitäis lähtä Nyköpingiin katteleen taloja ja huomenna Tukholmaan päiväksi. Illalla sitten lento takas Stadiin.
Lähettäjä Syö hiiriä, se kasvattaa reviiriä

Lähettäjä Syö hiiriä, se kasvattaa reviiriä

keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009

Roshi foreva!

Tämä päivä on mennyt German Elektroniksin livekeikan hiomisen merkeissä. Viime keikasta onkin vierähtänyt aikaa jo vuosi ja kolme kuukautta, minkä jälkeen mm. bändin toinen jäsen on poistunut parempiin jameihin. Silläpä tämäkin keikka tuli ajankohtaiseksi.

Tänä iltana pidetään nimittäin Kristo "Kride" Tuomen a.k.a Roshi:n muistojuhla, sekä yhdistetty levynjulkkari kuudennella linjalla.

Livenä mm. Roshi Bigband -plays Roshi ja German Elektroniksin jäähyväiskeikka.
Jotenkin mä en näe mielekkäänä jatkaa yksin tota projektia...
Lisempää tietoa illan kulusta täältä.

tiistaina, syyskuuta 22, 2009

Engrishing lanquake

Kotisivuja olen tässä veljeni suurella avustuksella värkännyt.
Vekkulia hommassa on se, että tässähän pitää opetella kirjoittamaan Englantia.
Moista puuhaa olen harrastanut viimeksi joskus yläasteella, minkä jälkeen ko. kielen hallinta on keskittynyt lähinnä puhumiseen ja kuunteluun, satunnaisten artikkeleiden ja Tape-Op lehden lukemisia lukuunottamatta.
Jotenkin tosi hämmentävää toi englannin kielioppi. Eihän ne ressukat osaa edes käyttää pilkkuja. Ja voi miksi sanat pitää kirjoittaa ihan miten sattuu: Emiteadly... Imedetliately...Imitliediadoidailuy... *Sanakirjaan turvautuminen* Immediately, no niinpä tietenkin!

Juu, u. Noh onneksi on sisaruksia ja kavereita, jotka kävivät koulunsa hartaammin kuin itse.
Sivut tulevat elektroniselle musiikkiminälleni, eli Possible Apple:lle ja meininki olis panna musiikkia jakoon donationware, periaatteella. Eli maksat jos tykkäät ja jaksat.

Niin ja enhän mä sitä HTML:kään osaa kummemmin koodata, mutta hätä keinot keksii.
Tuotan nimittäin tekstiaineiston valmiiksi tällä bloggerin editorilla. Säädän mahd. värit, fontit, boldaukset ja linkit kohdilleen ja kopioin sen automaattisesti tuottaman hötömölön suoraan sivuilleni.


Windowlicker

sunnuntaina, syyskuuta 20, 2009

Suurta kateutta herättävä tyttöpostaus

Ihan vaan pikkusiskoni kiusaksi elvistelen, kun löydettiin Heidin kanssa ihan mielettömän hieno kirppis, jonka perukoilta löytyi mahtavaa 30 luvulta etiäpäin olevaa tavaraa. Mekkoja, kenkiä, hattuja, käsineitä, käsilaukkuja joihin ei mahtuisi miehen lompakkokaan, koruja, aurinkolaseja, takkeja ja noh, kaikkea mitä Audrey Hepburn ottaisi mukaan autiolle saarelle.









Itse ostin naiselleni pukukoruja. Erinomaisen hienoja sellaisia. ja huopahattukin hälle löytyi ja...



Niin että tiedätpähän sitten mihin joudut, kun tulet ens kerralla kylään.

Heidi