Summa summarum

Sepä alkaa taas olla se aika vuodesta, jotta täytyis tehdä neljän vuosikvartaalin summaus, eli tehdä tilinpidollinen selvitys vuoden henkisen pääoman kasvusta.

Paskaa, paljon paskaa on satanut niskaan. Ihan tosi pahan hajuista vielä. Mutta toisaalta paska on osa elämän kiertokulkua ja hyvä pohja uudelle elämälle.

Vuosihan lähti käyntiin tanakasti isän massiivisella sydänrempalla. Pitkään näytti vahvasti siltä, ettei siitä enää kalua saada, tai jos saadaan, niin kalu on nuija. Kuitenkin länsimaalaisen lääketieteen ja ukon jääräpäisyyden yhteispelillä hän on jaloillaan ja kuuppakin toimii jopa paremmin, kuin ennen. On se kumma miten 70% parantunut verenkierto vaikuttaa vähän jokaiseen toimintoon! Että puolensa tälläkin kauheudella.

Noh ukko kun saatiin takaisin elävien kirjoihin, niin oli vuorossa paras ystäväni. Hänen jalkapohjastaan löytyi aikoinaan pienen pieni lämyskä, joka paljastui melanooman poikaseksi. Pikku juttu siis. No tämä syöpä niminen pikkujuttu kulminoitui lopulta kesällä elimistönsä pettämiseen. Koska internetissäkään ei tila ole rajatonta, sanon vain että asia herätti/herättää tunteita. Eivätkä kaikki ole edes negatiivisia. Asioilla on puolia.

Siinähän sitä jo olisikin yhdelle vuodelle, mutta kun ei. Sitten oli kupsahdusvuorossa "Ameriikan täti" Häntä en ehtinyt edes tuntea kauaa, mutta heti tavattuamme tuli tunne kuin olisimme olleet sukua ja "inessä skenessä" noin niinkuin aina. Tiedättehän...
Täti oli tosin vanha, mutta samalla iätön, joten asia tuli sikäli ihan puun takaa.

Onneksi sitä on rakennettu siten, että tiedostaa elämän realiteetit ja sen, että pusero pitää vääntää kuivaksi ettei kylmety.

Noin niinkuin muuten elo onkin ollut oikein mallikasta. Avio on ollut auvoisaa. Helppoahan se, kun on ihana vaimo joka ymmärtää metkujani ja osaa nauraa tyhmille jutuilleni.
Työrintamalla on kierrossa ollut pari helevetin hyvää bändiä, joiden kanssa kiertelystä on tullut silleen sopivasti korvausta, että on jäänyt sitä luppoikaakin ikävempien hommien väistelyltä. Pari tanakkaa levyäkin sain miksattua mukavan vapain käsin.
Olen siis tämänvuoden ryörintaman tapahtumiin kaiken kaikkiaan oikein tyydo.
Pyöräily ja niiden rakentelu on ollut palkitsevaa puuhaa, kuten valokuvailukin, sekä kalastelu.
Omaa musaa ei kyllä ole syntynyt tänä vuonna kuin nimeksi, mutta se nyt on semmoista välillä. Kyllä sitä sitten tulee kun on tullakseen.

Tässäpä näitä tärkeimpiä. tuostahan noita tapahtumia löytyy yksityiskohtaisemmin oikealta, kohdasta "blogiarkisto"

Hyvää seuraavaa tätä tällaista itse kullekin!