Käynkö mä usein täällä?

Tuli eilen istuttua lasillisella ja jauhettua pasketta oikein huolella...

Puhuimme flirttailusta ja esitinkin huomion, jotta naiset ja miehet ottavat flirttiä vastaan ihan eritavalla.
Kun nainen joutuu flirtin kohteeksi, on hän imarreltu. Eikä flirttaajan tarvitse edes olla kummoinen yksilö. On mukavaa olla haluttu, huomioitu ja tsihihii.
Kun taas mies saa flirttiä osakseen, hän hämmentyy. Mies näet tulkitsee poikkeuksetta naisen flirtin samaan tapaan, kuin eräiden paviaanien keskuudessa tulkitaan naaraan punaista persettä. Kah, parittelukutsuhan se siellä.
Flirttaaminen sinällään ei ole niinkään sukupuolikontakteihin sitovaa, eikä sitä yleensä edellytetäkään, mutta meihin miehiin on perimässä koodattu sellainen ohjelmanpätkä, että kaikki parittelukutsut on otettava huomioon, eikä se ole tahdosta riippuvaista toimintaa. Se miten kutsuun reagoidaan puolestaan on, mutta se on myöskin itsekunkin oma asia.

Halusin nyt vain tehdä tämän asian selväksi oi arvon naiset:
Jos flirttaat kanssani, olen toki imarreltu parittelukutsusta. Samaan aikaan menen kuitenkin hämilleni, koskapa olen syvästi rakastunut vaimooni enkä muuta soisi. Eläin sisälläni pääsee sen valloilleen vasta kotona.
Niin että olkaapa varovaisia niitten ripsienne kanssa, kelle heiluttelette.