Raskas päiväkirja...

Noh nyt on tullut palautettua itseään reissun jäljiltä sen verran, jotta voip noita aikoja muistella jo lämmöllä.*

Nelivitosen keikkahan näytti vielä tsekkivaiheessa menevän minne sattuu, koskapa yläkerran mikkihiirikerho aloitti alkuillasta virpomisensa, minkä jälkeen ei alakerrassa saa möykätä, ettei mene harras tunnelma piloille. Noh saatiin kuin saatiinkin homma hanskaan.
Porukoitten luo saareen saunomaan ja pikkuveljen kautta pelimestoille, vaan kuinkas kävikään? Ulkona ei ollutkaan odottelemaani jonoa, eikä talossa ollut vielä puoltatuntiakaan ennen aloitusta kuin kourallinen ihmisiä. Tälle löytyi selitys siitä, että Makkaratehtaalla oli The Sounds ja kaikki olivat siellä. Täten siirsimme alkua tovin ja sieltähän ne ihmiset sitten valuivatkin. Tupa oli täten kivasti sopivasti pullistellen ja jätkät soittivat erittäin mainion setin. Tuntui menevän yleisöönkin täydestä.


Seuraavana aamuna varhain konkoilimme takaisin mustaan maantiekiitäjäämme ja suunnistimme Hämeenlinnan Suistoklubille. Transit muuten on siinä mielessä melkolailla mullistava tranportaatioväline, että siinä on täysin intuitiivinen kosketuspohjainen multiraajakäyttöliittymä. Se liikkuu ja pysähtyy, kun jaloilla vähän elehtii ja liikesuunta määräytyy renkaanmuotoista kontrolleria koskettelmalla. Kyllä Fordin insinöörit sitten osaavat.
Suistoklubi oli jälleen kerran oiva. Roudaus iisi ja atmos kohdillaan. Musavisaa emme voittaneet, mutta emme hävinneetkään. Sakki ei olis päästäneet poikia lavalta poikeen, mutta jonkun rodin jälkeen sekin onnistui.

*Sanaleikki kato; Palautettu, kun olen jo takaisin Oulussakin. Ja lämmöllä, kun ei tarvi palella siinä Transitissa. Ehe ehe!