Mikkeliin mänijöitä Oulusta

Oulussa on ollunna lystiä, ikävä kyllä lysti muuttuu työksi tänään.
Mitäs täällä, mahti kelit ollu koko viikon ja päivät on täyttyneet leppoisalla puuhailulla. Kaloja ollaan narrailtu, porukoitten kaa leikitty ja kavereitten kanssa patioitu. Äiti vihjas alkuviikosta, että kunnon grilli olis kiva. Silläpä haettiin kaupasta kasa tiiliä, laastia ja muuta asiaan kuuluvaa ja muurattiin moinen koko perheen voimin, oikein vimpan päälle. Tuli muuten hieno ja hyvä!


Tiistaina käytiin vetämässä jokavuotinen Staalinin Urkujen kuulemakeikka hietsussa. Oli niin hyvät kelit että kasattiin kamat ulos nurmikentälle. Oli lystiä soittaa ja iloksemme paikalle valui tosi kivasti jengiä. Zoomi nauhoitti häppeningin ja soundi oli akustisesti todella hyvä. Ei tule paljon ensiheijasteita nurmikosta ja metsiköstä. Oli myös siistiä todeta, miten isän soittotatsi on sydänremontin jälkeen herkistynyt mahtavasti. Soittonsa oli paljon irtonaisempaa ja kevyempää, kuin ennen. Kummasti se pelaava verenkierto näköjään vaikuttaa vähän kaikkeen.


Nyt pitää mennä tekeen evähiä junamatkalle. Kuus ja puoli tuntia olis istuskeltavana Mikkelin Jurassic rockiin. ASApa se siellä ja yötä myöten stadiin. Tulee piitkä päivä, ennen kuin meikäJasse on kotosalla tutimassa.

Jaa, enhän mä tätä ehtinytkään postata ennen lähtöä, mutta nyt hengailen Mikkelin torilla perse puuduksissa wlan-verkon äärialueilla ja venailen, että bändi saapuu kaupunkiin ja poimii itseni kyytiin. Kohta rokkialueelle ja rok rok.