maanantaina, marraskuuta 30, 2015

Lastuja äänimiekkosen elämästä

90% lukijoistani haluaa kuulla enemmän mieltäturruttavaa audioläppää, joten suunnittelin ruveta jossain vaiheessa jakamaan nippelitietoa ja omakohtaisia vinkkejä eri bändin osasista, mitä on hyvä ottaa huomioon keikkatilanteissa. Ihan lähtien vaikka lauluista, että mimmosta mikkiä ja monitorointia ja mikkitekniikkaa etc... Aihehan on todella laaja, kun esim. rumpuja voi mikittää ja miksata niin älyttömän monella tavalla. Mutta kyllähän nettiin tekstiä mahtuu ja aikakaan ei ole rajallista. Kommenttiketjuun voi esittää toiveita ja ajatuksia aiheen tiimoilta.

Mutta sitä lisää tulevaisuudessa.

Nyt tulee "Rakas päiväkirja" -tyyppistä kertausta.

Emma Salokosken kanssa olen käynyt lähiaikoina vempuloissa keikkapaikoissa. Yksi oli Jyväskylän poppari, jossa ei ole muuten mitään vikaa, henksu on loistavaa kuten fiilis ja juomien laatukin, mutta tekniikkahan siellä on melko... ööö... hastava. Jotain pomppukailotinta kumisemassa ja se soundcraftin pikkudigitiski, jollain laajennuspalikalla joka ei osaa syöttää fantomia kaikkiin kanaviin.
Ja tiskistä kun ei löydy mm. pad:iä, jolla sais liian kuumaa signaalia vähemmälle. Sekä todella randomeita monitorikulmia. Onneksi olin mestoilla hyvissä ajoin, ennen bändiä, niin sain viritellä laitteistoa huolella.
No keikkahan meni tietty oikein mainiosti ja yleisö tykkäs. Paitsi se yks rouva, jonka mielestä keikka oli sietämättömin kokemus ikinä, kun "Laulu ei kuulu ja passo käy syvämmelle" kehotin rouvaa tulemaan sieltä huoneen takanurkasta tänne muun yleisön sekaan, niin takaan soundin paranevan huomattavasti. No mutta kun sen viinilasi oli siellä nurkassa, niin eihän sieltä voinu mihinkään lähteä.
Poppari

Toinen hämmentävyyskeikka saman ryhmän kanssa koettiin viime torstaina Helsingissä. Henry´s pubissa piti olla Ruger Hauer, Emma Salokoski, sekä Terveet kädet, yhteiskeikalla. Eli varsin hajanainen, mutta kova lineuppi. ikävä kyllä Terveet kädet joutui perumaan, niin kuka tulee tuuraamaan? No kukapa muukaan, kuin EINO GRÖN! Taas oli muuten aika haikeat puitteet. PA: oli harvinaisen epäkeskon kuuloinen. Toisella puolella oli joku isompi hätä. Kaikki monitorit kuulostivat ihan eriltä, toisiinsa nähden ja olivat ripustetut kiinteästi kattoon. Mikseri veteli viimeisiään ja delaynsä sisällä asui riivaaja. Joutui toisin sanoen tekemään töitä palkkansa eteen.
Grön
Yo talolla on tullut tehtyä mm. musikaalihommia ja semmonen kaveri, kuin Pyhimys veti jengin tupaan kahtena peräkkäisenä iltana. Oli muuten ihan erinomaisen hyvä live heillä! Vahva suositus!

Oksun kanssa tuli taannoin pyörähtettyä AV messuilla. Siellä oli tuttua hahmoa kosolti. Digidesignin tiskit näyttivät kaikki ihan samalta. Miksi keksiä pyörää uusiksi?
Avidin tiskillä voinee lentää vaikka plutoon. Rolandin tiskillä päässee maaliin, kuten myös Allen & Heatilla, vaikka sen graafinen ulkoasu oli lähempänä "my first digimixer" osastoa, kuin pro-audiota. Mutta se, mikä kolahti ihan täysillä, oli Yamahan uus lippulaiva Rivage, a.k.a PM10. Siinä oli jalopuuta ja nappuloita ja vilkkuvia valoja ja kauhee hintalappu ja mää olin ihan myyty! Kaikesta herkunmäärästä huolimatta käyttöliittymä oli todella selkeä ja intuitiivinen. Saapa nähdä yleistyykö nämä festarikeuloina tulevaisuudessa?
Rivage
Toinen hehkutuksen arvoinen ständi, oli yllätys yllätys, Amphionin putka. Siellä herra johtajaherra, sekä supermies, Martin Kantola, jonka kanssa hopisimme tovin kaiuttimistaan. Se amphionin bassojärjestelmä kuulosti nopealla höristelyllä todella hyvältä. Haluaisin sen kernaasti joku päivä studiooni kunnon testiin, mutta pelkään pahoin, että se tietäisi vääjäämätöntä rahanmenoa.
Amphion
Viime viikon maanantaista keskiviikkoon olenkin sitten istunut Akun tehtaan salin nurkassa, johon nostin pystyyn pikku PA:n ja Yamahan CL5:den. Sain Rönäriltä raidat Elastisen kesän keikalta ja lykkäsinkin virtuaali soundcheckvalmiuden kasaan. On muuten ihan erinomaisen näppärää, kun panee vaan läppärin perään verkkopiuhan ja toisen pään mikseriin ja ne juttelevat keskenään, kuin vanhat tutut. On aika paljon kivempi opetella uuden tiskin käyttöä ja konfailua, kun on aito äänimateriaali käytössä, miinus se itse fyysinen bändi siinä häiritsemässä ;)

Ensimmäisenä päivänä opettelin reitittelemään ja konfailemaan bulsaa. Seuraavana päivänä rakensin bändimiksaushirviön, jossa käytin naurettavan määrän pöydän mahdollistamista resursseista. Oli kulkaa buskompuroita ja levitysmatriiseja ja whatnottia joka lähtöön. kolmantena päivänä purin miksauksen taas auki ja palasin idioottivarmaan perustilanteeseen, pitäen vain parhaat jutut, joihin päädyin edellisenä päivänä. "Keep it simple stupid!"

On muuten ns. ehana tiski. Erinomaisen selkeä käyttis ja soundaakin ihan pirun hyvältä. Uudet kaikualgoritmit vaikuttivat ja premiumräkin laitteet ovat hyvä kirsikka. Ja vakaakin se tuntuu olevan. Olen käynnistellyt ja sammutellut sitä ja lavamuppaloa ihan miten sattuu. Temponut kattikaapelia irti  ja tökkinyt takaisin ja jättänyt yöksi päälle etc. Ei sillä ole ollut mitään hätää vielä kertaakaan.
Je suis
Tositoimiin me päästiin vihdoin viime viikonloppuna. Eka keikka oli Kaarle XIII:ssä, yksäripikkujouluissa. Se mikä järjestelyissä oli nerokasta, niin tilaamamme apukädet oli hankittu muuttofirmasta. Toisin sanoen asenne oli jotain ihan toista, kuin lippupalkalla toimivat teinit, joista puolet on karanneet ulosroudaukseen mennessä ja loput ovat liian kännissä. Oltiin kuulemma yllätysesiintyjä, niin teipattiin kaikki keisien paljastavat merkinnät piiloon ja käänneltiin huppareita nurinperin, ettemme kavaltuisi. Jengin spekulaatioita oli kyllä hauska kuunnella. Meinas muuten pää räjähtää, kun 95% naisvaltainen pikkujoulukansa tajus, että Elahan se siellä! Onks hei pakko aina kirkuu? (kai se sitten on).
Loreal
Seuraavana päivänä painuimme samalla porukalla Raumalle, uudenkarhealle Varastoklubille. Meni heittämällä maan keikkamestojen top. listalle. Iisi roudaus, kivan kokoinen lava, hyvä henksu erinomainen boogie. Ja mikä yllättävää, keikkapaikan akustiikkaankin oli panostettu! Ainoa miina oli keskikaiuttimen sijainti just siinä rahakanavan, eli solistin yläpuolella, joka aiheutti vähän tekemistä.
Rauma
Ens perjantaina on sitten Elashoun kanssa kotikenttäetu Pakkahuoneella. Täräyttäen!!!


perjantaina, marraskuuta 06, 2015

Menoa, sekä meininginomaisia tilanteita

Nyt on jotenkin niin mielettömän kova boogie meneillään, että pitää harrastaa hehkutusta.

Niinkuin pitkäaikaisemmat blogini lukijat, sekä alan ihmiset tietänevät, on syksy ja alkutalvi yleensä erinomaisen hiljaista aikaa, mitä keikkarintamaan tulee. Tästä poikkeuksena tietenkin pikkujoulukeikat. Mutta pääasiassa keikkasumat kasaantuvat keväälle ja kesälle.

Tämä vuosi on näemmä kohdallani poikkeus, siitä huolimatta (vaiko sen vuoksi?), että SEB löi toistaiseksi pillit bägiin. Sen lisäksi, että itseäni työllistää kiitettävästi masterointi ja miksaushommat studiollani, riittää puuhaa myös Yo Talo/Palatsiteatterillakin.
Onneksi ollaan saatu remmiin riittävästi erinomaisen monipuolisia ja päteviä ihmisiä, jotka eivät kavahda seminaari/musikaali/rap -komboa tms. tuotannollista aivopierua. (terkkuja). Noh onneksi uituja liemiä on takana sen verran moniaita, että tietää moisten olevan välillä taloudellisia välttämättömyyksiä taloille. Työmoodi päälle ja menoksi.
Uittoputki
Silläkin eläis muutoin ihan jeppiksesti, mutta kun vaimon duunipaikka meni ajamaan itsensä konkkaan, joten tuleva kvartaalimme tuo muassaan haasteita. Se on kyllä tekijänaisia, joten en ole hänestä millään tavalla huolissani, mutta siirtymäajan se vaatii. Voishan tuo vaikka ihan vaan olla kuukauden, tai pari.

Vaan eipä siinä. Ensin soitti Emma Salokoski, että lähdenkö följyyn? No ei tarvinnut kauaa miettiä.
Sitten soitti Rönninki, että astuisinko saappaisiinsa Elastisen keulilla? No ei mennyt mitettimiseksi sekään homma.
Lisäksi Elias Gould tönii viesteillään vähän väliä, jotta pääsisinkö? Ja minähän ainakin yritän ehtiä. Vielä olis pari muutakin loistoartistia nykimässä ripaa ensi kevään rientoihin. Menee jo melkoiseksi aikatauluttamiseksi kyllä. Voipi olla, että pitää vähän delegoida keikkiä tutuille. Olen huomannut, että hyvä tulee kierrättäessä aina lopulta takaisin.
Hämeenlinna2
Elastishomman kanssa mulle esitettiin yllättävä kysymys: "Millä tiskillä sä haluisit tehdä keulan?" (Suomennos: Valitse itsellesi sopiva mikseri.) Minähän olen aina mennyt talon tiskeillä, edustamieni orkestereitten kanssa. Osin budjettisyistä ja osin sen takia, että pysyy homma mielenkiintoisena ja tatsi mahd. erillaisiin työkaluihin. No nyt kun meillä tulee olemaan kaikki kilkkeet omasta takaa, niin on erinomaisen järkevää kuljetella mukana myös omaa tiskiä.
Ja siinähän sitä riittikin pähkäilyä. On niin monta tapaa lähestyä tuota digimikseriä. Kaikissa on hyviä ja huonoja puolia.
Se on se soundi jonka pitäis ratkaista, mutta jos käyttöliittymä ei kohtaa ihmisen kanssa, niin boogie on väistämättä ikävä. Toisin sanoen, pitäis olla sekä ja että.
Lisäksi haluan, että kaiken tarvittavan prosessoinnin pitäis löytyä samasta paketista, ilman ulkoisia korttilaajenteita, tahi serverihässäköitä. Nimittäin jos joku laukeaa, niin se on oltava korvattavissa maakuntatasolla ja nopeasti. Ja mitä vähemmän on lauettavaa, niin sitä turvallisempi olo.
Eli Midakset ja Digicot jätän muille. Tiskin pitäis myös olla sellainen, että sillä pystyy tekemään niin  Ilosaaren päälavan, kuin Rukan Pisteenkin. Ja sehän karsiikin pois soundcraftin pätevämmät. Allen&Heatin ja Rolandin uudet kiinnostelisi, mutta onks niitä kellään? Entä pitkäaikaisia käyttökokemuksia? Minusta on moneen, muttei betatestaukseen. Varsinkin se Rolandin eka V-mikseri oli niin paska, etten tiedä, voinko antaa sitä ikinä anteeksi.
Ja jos tehdään muodikasta listantynkää, niin kokemuksieni perusteella, jos pelkkää soundia kuunnellaan, niin mun parhauslista menee, jotennii: Avid, Midas, Digico ja muut. Toivon jammu panee tuonkin pakan uusiksi. kunhan sitä pääsee kunnolla koeistamaan, nimittäin:

Myriaadien keikkojen perusteella, mulle on jäänyt Yamahan tiskeistä erinomaisen luotettava ja järkeenkäyvä kuva. Monet kilpailijat ovat tehneet hommat mm. soundillisesti erittäin paljon paremmin, mutta hintakin on ollut ihan eri luokassa ja sormi suussa huomattavasti useammin.
Mä olen luultavasti ainoa ihminen suomessa, joka julkisesti tunnustaa tykkäävänsä jopa LS-9 tiskistä.
Jos sitä kohtelee kaltoin, se kuulostaa hivenen paskalta, mutta oikein kohdeltuna siinä ei ole mitään vikaa. Ja se on yksinkertaisuudessaan ihan tajuttoman nopea käyttää ja yllättävän monipuolinen.

Pro tip: Pane se ensimmäisen dynaamiikan gate, kompuramoodiin hitailla asetuksille ja miedolla ratiolla ja se sitten se kakkoskompura perään nappaamaan nopeammin ja jyrkemmin, niin sulla on kanavassa ihan tajuttoman kova laulukompura!

Olen kierrellyt uusien CL-sarjalaisten ympärillä uteliaana jo tovin ja koskapa kokemukseni pikkuveljistään ja kollegoiden puolteiset lausunnot vakuutivat, päädyin lopulta CL-5 tiskiin.
Siitä löytyy riittävästi liukuja ja namiskoja hypisteltäväksi. Lisäksi perus Eq ja kompressori osastot ovat varsin pätevät ja neutraalit. Mutta lisäksi siitä löytyy Neven kikottimet ko. osastoille, tuomaan sitä lämpöä ja karaktääriä.
Jos mun pitäis valita yksi kompura loppuiäksein, se olisi luultavasti LA-2a Ja se on mallinnettu tuohon. Lisäksi on porticoa, pultekkiä ja dynaamista ekvalisointia. Hitto, siinä on koko studio yksissä kuorissa. Oikeesti, siitä saa vakiona piuhalla suoraan Danten kautta kaikki raidat talteen koneelle ja...
Oho, pahoittelen amatöörimäistä innostustani.


Kaiken kaikkiaan, vuodenvaihde vaikuttaa ihan mahtavan monipuoliselta, innostavalta ja haastavalta!
Hyppy

keskiviikkona, lokakuuta 21, 2015

Syksyn sävelet

Vetoan kiireisiini

Ja siihen, että syksy on ollut aika perus puurtamista. Joitain firmakisoja olen tehnyt Kätevyystieteidenlaitoksen Ylöjärven eritysosaamisyksikön eli Akun Tehtaan hupparissa.
Vaikka meille yritetään toitottaa, että on taantuma, niin ainakaan LVI ja rakennusvarusteala ei tunnu uskovan. Sen verran kivan kokoisia kekkereitä on ollut.
Musiikkiteatterilla olen dusannut Oksun kanssa kasaan Beatles musikaalin setuppia. Treeneissä kävi hyvin nopeasti selville, mitä rumpumikitys tarvitsee: Basarimikki rummun sisään, snareen komian kokoinen demppi ja thäts it. Loput on "au naturell" yhdistettynä pantamikkien vuotoihin.
Tuollaisista teollisuuden käyttöön suunnatuista kumimatoista saa sopivasti leikkelemällä muuten eri hyviä snaredemppejä. Jos niillä saa vaimennettua painokoneenhyrskyntää betonilattiasta, niin kyllä muuten toimii myös turhan raskaskätisen rumpalinkin kanssa.

Syksy

Sain vihdoinkin rakennettua äänenjatketta YO-talolle. Soittelurupeaman tuloksena löysin hyvän boogien tyyssijasta, Noisehouselta kasan Nexon PS8 kailottimia prosessoreineen erinomaisen halvalla. niitä sitten ripottelin strategisiin paikkoihin. Nyt on keski ja sivufilliä, kuten myös ylhäältä ampuvaa musikaalimonitorointia, sekä discohommiin isompaa äänikuvaa. Vempula muuten ko. kailottimen yläpäänsuuntain. Monesti semmonen käännetään sen 90 astetta, riippuen, asennetaanko skobe pystyyn vai vaakaan ja miten se suuntaavuus halutaan pojottavan. Noh, tuossahan se on epäsymmetrinen ja silleen progressiivisehko, että se avautuu wedgeasennossa pillin pystyakselin toisesta reunasta 50 ja toisesta 100 astetta. Niillä olikin sitten erinomaisen kiva puljailla yläviistoasennuksessa esiintyjätoistoa kuntoon. Älkäää kollegat peljätkö, perus microwedget säilyy. Nää tulee pääasiassa musikaalikäyttöön.
Selkee kytkemyskaavio?

Studiohommatkin on vetäny erinomaisen kivasti. Viikkotasolla on hommaa, mutta vielä mahtuu sekaan masterointia. Luulen että ensivuonna joudun vähän tarkastelemaan hintojani ylöspäin. Maltillisesti toki.
De´jazmanaut
Uusi artistituttavuus tuli koeponnistettua viime viikoloppuna. Tai siis tyyppi oli tuttu, mutten ollut hänen laulajan uraansa seurannut kuin vasta nyt, kun kutsu tuli miksaamaan Elias Gouldia, Linnanmäelle ja Tampereen Klubille, Lost in Musiciin.
Lintsillä oli vähän reaaliteetit hukassa, kun maksimiäänenpaine ilmoitettiin hulppeattomaksi 85dB.
No sehän ylittyi ilman bändin olemassaoloakin. Kampasin sänkeni pystyyn ja toistin musiikin räävittömän 93dB:n peak volyymillä! anarkijaa pärkkele! Siltikään kukaan ei tullut väittämään, että olisi tullut liian lujaa. Jännä juttu!
Elias tilasi lauluunsa isoja tiloja ja säröä. Noh lintsin LS9:llä särö oli mitä oli, mutta Klubilla varasin lauluun räkistä löytyneen DBX 116a, kompressorin, joka on useimmiten ihana. Ja taas! Analogitiskistä gainia sen verran reippaasti, että etunen kuormittaa kompuran mukavasti ruvelle, vielä kompurapuolta kivasti siihen auki ja voi mahoton, miten hieno laulusoundi! Oli nimittäin niin mahtavasti "in-your-face". Samaan aikaan punk&pop (ja varo nyt saatana, mihin sitä mikkiä sohit, nimittäin kaiutinlinjan tälläpuolella ullauttaa varmasti!)
Ja bonarina täytyi vain fiilistellä, että hitto miten kovista tekijätyypeistä koostuu bändinsä. Kivaa!



Tästä postauksesta tuli nyt tämmönen nopea tilannekatsaus. Mun pitää nimittäin lähtä kasaamaan etupään räkkiäni tuleville Emma Salokosken keikoille, joita odotan suurella innolla. Tää vaatinee vähemmän dubautusefektejä ja enemmän naturaaleja tiloja... ehkä.

Lisäksi mun pitää valikoida ja etsiä käyttööni The -digimikseri erääseen "Hommat isollaan" bändipestiin. Aika vahvasti olen kallistumassa Yamahan CL-sarjan tiskiin. Siinä olis näppärässä paketissa kaikki tarvittavat. Mutta siitä enemmän toisella kertaa.

maanantaina, syyskuuta 07, 2015

Sanasia masterointiprosessista

Masteroinnista tuntuu vallitsevan sekä asiakkaiden, että potentiaalisten asiakkaiden keskuudessa niin monen näköisiä mielikuvia, että ajattelin vähän repiä valoverhoja alas ko. prosessista.
Kas kun kyse ei ole mekaanisesta insinöörin työstä, muttei toisaalta myöskään mistään esoterisesta sähkömekaanisesta riitistäkään.

Yksinkertaistetusti masteroinnissa on kyse siitä, että erinomaisen avoimesti ja laaja-alaisesti eri musiikkiin perehtynyt henkilö, joka on harjoittanut kuulonsa herkistymään äänitteen pienillekin nyansseille, kuuntelee valmiiksi miksatun biisin, lopeensa tutussa ja varta vasten tähän käyttöön ja tälle henkilölle huippuunsa hiotussa tarkkaamossaan. Tältä pohjalta hän tekee vielä viimeisen puleerauksen, mitä kappaleen ja tai levykokonaisuuden kokonais-sointiin tulee, mikä tapahtuu pääasiassa ekvalisoinnin ja dynamiikanhallinnan avulla.

Yksi tämän prosessin tärkein aspekti on jo siinä, että täysin projektin ulkopuolinen ja objektiivinen ihminen kuuntelee  materiaalin läpi, täysin ensimmäistä kertaa ja muodostaa asiasta mielipiteensä.
Siinä vaiheessa kun miksaaja on hionut levyä päiviä, viikkoja tai pahimmillaan kuukausia putkeen, on tietynlainen soundisokeus jo ihan varmasti läsnä. Ja tämä pätee niin studioalan ammattilaisiin, puhumattakaan makuuhuonetuottajista.
Toki ammattilaisilla on kokemuksen tuomaa varmuutta ja kokemusta ko. ilmiöstä kosolti enemmän.
Vinska
Toisen tärkeän asian muodostaa itse masterointitila, jossa on panostettu virheettömään ja rehellisen puhtaaseen sointiin. Äänitys ja miksaus-studioissa pitää aina tehdä kompromisseja äänentoiston suhteen, johtuen ihan työskentelytavoista. Jo pelkästään miksauspöytä aiheuttaa melkoisia etuheijasteita, jotka sotkevat soundia. Toisekseen soundin pitäisi olla kohtalaisen hyvä, niin monessa kohtaatarkkaamoa, että monenlaiset kompromissit nyt vain ovat tosiasioita.
Masterointipajassa puolestaan keskitetään kaikki paukut siihen yhteen pisteeseen, missä tekijä istuu, kuin tatti.
amphion
Kolmannen kulman asiaan tuovat valitut työkalut, joilla sointia hallitaan. Ne on monessa liemessä koetellut ja parhaista parhaimmiksi havaitut. Jokaisella ne vähän vaihtelevat, omien mieltymysten mukaan, mutta se mikä kaikkia jälleen kerran yhdistää, on kompromissittömyys ja monipuolisuus.

Jo pelkästään diskanttiosaston hallintaan pitää löytyä monen tyyppistä työkalua: Yhdellä kaivetaan pois mm. mikrofonien mahdollisia sisäisiä resonansseja (Varsinkin tässä ns. "sonic microscope" -touhussa mä olen jotenkin erinomaisen kunnostautunut. mm. gradon insinöörit ei tykkää musta enää ollenkaan, kun mä vaadin niiltä koko ajan parempia työkaluja).
Toisella pitää saada nätisti esiin yläsävelsarjoja ja eloisuutta, välttäen samalla kihinää ja kireyttä. Kolmannella taas pyritään pehmentämään ja pyöristämään ylikireää sointia ja ja... Laukussa pitää olla paljon lääkkeitä, kun vaivatkin ovat niin moniaisia. On kirurginveistä, mutta on myös kumivasaraa.... ja talikko!
Tämän lisäksi on erilaisia dynamiikan ja stereokuvanhallintatyökaluja, restaurointikikottimia, mittareita etc...

Mutta tärkein työkalu on kokemus ja sen tuoma tieto ja varmuus siitä, mitä pitää tehdä, miksi ja miten.
Jotkut tuntuvat ajattelevan, ettei masterointia tarvita kuin kaupallisilla levyillä, mutta asia päin vastoin korostuu, juurikin kellaristudioprojekteissa.
Yleensä omakustanteita ja nettijulkaisuja tehdään hyvin pienillä budjeteilla, mikä tarkoittaa myös keskinkertaisia tiloja ja laitteistoja. Tällöin loppupäässä mukaan tulevan ammattilaisen merkitys nimen omaan korostuu.

Ammattilainen pystyy sanomaan hyvin nopeasti, mikä biisissä mättää ja joko korjaamaan sen pienillä tahi keskisuurilla liikuilla, tai pyytämään miksaajaa korjaamaan jonkin elementin, joka avaa koko biisin soundin kertaheitolla.
Varsinkin kotistudioissa miksatuissa biiseissä on yleensä paljon ongelmia basson ja alamidlen kanssa, mikä tukkii samalla koko biisin ylemmän rekisterin soinnin. Jos vain tietää mitä tehdä, niin niitten korjaaminen on yleensä tosi pienestä kiinni. Toisaalta, jos kuuntelu ja/tai tietotaito ei ole kohdallaan, niin miten moisia pystyisi korjaamaankaan?
(Hyvänä ääriesimerkkinä pyysin juurikin erään heavybiisin bassoraitoja soitettaman uusiksi, kun ne olivat niin ylävireiset. ko. kuuntelussa sitä vain ei ollut yksinkertaisesti huomattu! johan lähti biisi toimimaan ihan eritavalla.)
Välillä moisissa tilanteissa onkin paikallaan, että pyydän miksauksesta esimerkiksi basson, laulut ja muun bändin erikseen ja hion elementit kohdilleen näistä ns. stemmoista.
Lisaksi pyrin tarvittaessa kertomaan myös jälkikäteen asiakkaalle, mitä tein, miksi ja millaisiin asioihin kannattaa mahdollisesti tulevaisuudessa kiinnittää huomiota, jotta miksauksensa ja tietenkin sitä myöten masterointini paranisi seuraavilla kerroilla.

Jotkut myös ajattelevat, ettei ole varaa panostaa masterointiin, varsinkin nettijulkaisun kohdalla. Lopeensa kustannus on melko pieni, semminkin jos musiikkiin itsessään on jo panostettu aikaa ja vaivaa kosolti. Onnistunut masterointi voi tehdä just sen eron, että soiko se musiikki vai ärsyttääkö jokin sointikuvassa liikaa ja sitä myöten että jaksavatko ihmiset kiinnostua kuuntelemaan biisisi loppuun, vaiko eivät.
Yle6

Ja toki puuhassa on myös se insinööriaspektikin. Siihen kuuluu mm. levykokonaisuuksien kappalevälien ja feidauksien hiominen. Kappaleindeksien tekeminen, koodien ja metadatojen syöttäminen (ja selvittely), levykuvien tekeminen ja erinäisten standardien, pusaus ja verifiointi, sekä painopaikkojen kanssa touhuaminen, jotta kaikki on varmasti bitin tarkkuudella kunnossa.
Lisäksi teen kovin mielelläni tarvittavat mp3, Aac tms. konversiot biiseihin täällä samalla, ettei niitten kanssa tule sitten yllätyksiä myöhemmin. Mun pitää pystyä seisomaan töitteni takana, eikä selitellä myöhemmin että en se minä ollut ku noi meni sekoileen jonkun ilmaiskonversiopalvelun kanssa...

Studioidarit

Niin että ihan rohkeasti vain yhteyttä. Pannaan se musiikkinne sinne nextille levelille!
Studiosivut.
Facebookissa.
jazmanaut ÄT gmail

keskiviikkona, syyskuuta 02, 2015

Aikakauden päätös

Heipiö!

Taas tuli yksi etappi täyteen, nimittäin pitkäaikainen ihanuusorkesterini Sound Explosion Band, pani pillit pussiin määräämättömäksi ajaksi.
Jukka Poika, tuo bändin päätyöllistäjä hakee vaihtelua soundiinsa uuden, pienemmän kokoonpanon kanssa. Se kitarampaa soittavampi Hulkkonen muutti Norjaan ja Bommi Tommi lähti maailmanympärysmatkalle. Bändi ei siis ole kuollut. Se vain haisee vähän hassulle, joten pitää vähän tuulettaa.
Bändi
Vuosien varrelle osuu kyllä massiivisen paljon niitä hyviä ja ikimuistoisia keikkareissuja. On tullut kierrettyä ihan ihme kuppiloita just siellä kuuluisassa hevon vitun korvessa. Odotukset ovat olleet ihan nollissa, mutta sitten illan keikka onkin ollut taas pitkässä sarjassamme: "Ihan paras ikinä!"
Myös suomen kaikki isoimmat lavat on otettu haltuun, oli ne sitten klubeilla, tahi festareilla. Myös pari mahtavaa ulkkarikeikkaa ollaan heitetty Norjan ja Tanskan Reggaefestareilla.

JP & SEB
Mieletön määrä hyviä tilanteita, ihmisiä ja oppia on jäänyt mieleen. Ja tiedän kyllä että kaikkia aina kiinnostaa ne kamalimmat keikkakokemukset, mutta niitä teidän pitää ikäväkyllä kelata vanhoista postauksistani. En mä ole niitä pantannut. Tapanani ei ole haukkua turhaan, mutta asiasta saa sanoa, hyvässä kuin pahassakin. Painotus toki aina hyvällä.
Se etten niitä nyt ala esille nostelemaan, johtuu yksinkertaisesti siitä, että moisia on turha jäädä jälkeenpäin murehtimaan. Puutunutta jalkaa ravistellaan ja jatketaan matkaa.
Lahti
Ylen arenalta löytyy muuten viimekeväällä Tohlopissa taltioitu Jukka Poika & Sound Explosion Bandin keikka. Allekirjoittanut hoiti sekä salisoundit paikanpäällä, että loppumiksauksen täällä omalla Kesthouse -studiollani. Snadi sääli, että siihen on lätkäisty ylellä päälle vielä aika tanakka masterkompressori, mutta se lienee kompromissi sen puolesta, että soundi raikaa kivasti television omistakin kailottimista. Musiikin hengittämisen kustannuksella tosin.
Vappen
Mitäkö nyt sitten? No mä jatkan entiseen malliin masterointi ja miksaushommia pajallani.
Samalla vedän YO-Talon tekniikkaa ja käyn työntelemässä laatikkoa eri firmojen huppari päällä, hyötyliikunnan merkeissä.
Keikoille saa ja tulee pyytää. Pidemmät pestit on aina suotavia, mutta ihan yksittäiskeikatkin huomioidaan.
"Muuten kyllä, mutta kun mies asuu siellä Tampereella" Ja höpö höpö! Mun ammattiini kuuluu matkustaminen. Täältä pölähtää suurimpaan osaan aktiivisinta keikkasuomea parissa tunnissa.
jazmanaut sinne gmailiin, niin  kyllä lähtee!

Skumppa
Lähettäjä Jukka Poika
Lähettäjä Jukka Poika

keskiviikkona, elokuuta 26, 2015

Lapsiveteraanisairaala ja muita hankkeita.

Sori, mutta nyt ei tule keikkakokemuksia, tai audioläppää.

Kun minä olin lapsi, niin kouluissa oikein kilvoiteltiin hyväntekeväisyyden määrässä.
Oli nälkäpäivää, taksvärkkiä ja jos jonkinlaista pelastetaan afrikka häsmäkkää. Välillä jäi agendakin tekemisen meiningin jalkoihin, mutta siitä tuli sellainen hyvä draivi ja fiilis, että puutteessa eläviä autetaan, vaikka se tietäisikin näkkärilounasta kerran vuodessa. Ja mikä tärkeintä, se herätti tietoisuuden siihen, että muualla maailmassa ei ole asiat välttämättä niin hyvin, kuin meillä. Ei lähellekkään. Kavereiden, luokkien ja koulujen kesken oikein kilvoiteltiin siitä, ketkä kerää eniten rahaa hyväntekeväisyyteen.

Nyt kun hädänalaiset pyrkivät rytinällä parempiin oloihin, joissa he perheineen eivät vaikka hmm... kuolisi, niin panee miettimään, että mitäs meidän sukupolvelle ja sille tekemisen meiningille oikein on keski-ikäistymisen myötä tapahtunut?

Ei osata asettua toisen asemaan sitten yhtään ja omasta elintasosta ei toudellakaan tingitä toisten hyväksi, edes sen tuopillisen verran kuussa. Ei itseasiassa edes pirkkaolut tölkin!

Viimeisimpänä luin tänään rakkaan uuden kotikaupunkini, suomen parhaaksikin kaupungiksi äänestetyn Tampereen sanelman siitä, ettei tänne voida pystyttää pakolaisten vastaanottokeskusta, koska: "Ei löydy sopivia tiloja". Äärimmäisen osaavaa henkilökuntaa toki löytyisi, mutta nyt ei vaan voida oikein mitään. Siis nämä ihmiset tyytyisivät vaikka makuupusseihin ja telttoihin, mutta yhdellä suomen vauraimmista kunnista ei ole osoittaa tiloja!
Muunmuassa sanat: Häpeällinen, raukkamainen, velttoilu, vastuunpakoilu ja selkärangattomuus, tulevat etsimättä mieleen.
Heitäppä kantasuomalainen keihästä oikein pitkälle, niin saat tontin ja joku sponsoroi siihen kelomökin.

Miksei humanitäärisellä hädällä ja vaikka moraalisella ylemmyydellä voida kilvoitella muulloinkin, kuin nenäpäivänä ja lastensairaalaa kasattaessa.
Kuntien pitäisi oikein elvistellä toisiansa kumoon sillä, että meidän pitäjässä autetaankin näin ja näin monta pakolaista; Kattokaas tätä meidän omaa pikku Sharifaa, kuin se oli ennen ihan nuhjuinen ja kuoleman kielissä. Nyt sillä on nätisti rusetti päässä ja mustamakkara maistuu!

Ja hei. Milloin joku isompi ongelma on poistunut sillä, että katsotaan toiseen suuntaan ja ollaan, niinkuin mitään ei oliskaan? Ehkä joku toinen hoitaa homman. No kun ei hoida... yksinään!

Tulva sarjis

keskiviikkona, heinäkuuta 15, 2015

Tahkosta ja sen kiertämisestä

Menoja ja tuloja olen uhkaillut päivitellä jo tovin.

Tuli taannoin kysely, että olenko silloin ja tällöin vapaana? Kevyt vahtihomma Akun Tehtaan verkkareissa, Likkojen lenkki -tapahtumassa. No minähän olin. Käskivät tulla paria päivää aiemmin piipahtaan varastolla ja minähän menin. No siellähän selvis, että mun pitäis pienellä briiffillä suunnitella koko PA:n riggaus, joka tarkoittaa näissä nykyisissä Line-array järjestelmissä, melkoista 3-D piirtelyä ja automaattista tietojenkäsittelyä. Onneksi sitä opetettiin jo yläasteella.
Siis ATK:ta noin yleisesti. Systeemiseppäily on jäänyt nykyään tosi vähälle. Kymmenisen vuotta sitten kävin hakemassa paperit Lacousticsin systeemeistä, mutta sitten elo vei bändien matkaan, enkä ole ehtinyt perehtymään ko. hommaan, saatikka tekemään raksapuolta oikein sen koomin. Kiinnostusta toki on aina ollut kovaltikin moiseen.

Onneksi oli asiallinen herrashenkilö pitelemässä kädestä. Noissa nykyisissä D&B:n linjasäteilijöissä on onneksi saksalainen insinööri tehnyt asiat silleen oikein, että jos sulla on vähänkään tolkkua ja rahtunen ymmärrystä, niin et sä sitä saa oikein huonostikkaan soimaan. Kuninkuudellisuus punnitaan sitten siinä, että saat vähänkään vaikeammissa oloissa toistettua soundin tasaisen taivaallisesti joka notkoon. Niinkuin nyt esimerkiksi Lahden Summer upissa, jossa avasimme päivän ja jossa Patronen oli vääntänyt epäsymmetrisesti nousevalle rannalle ns. "ehanan" tasaisen ja kauniin äänikentän. Suoralla masterekvalisoinnilla mentiin.
Muutenkin kehitys tuntuu kehittyvän: Harvoin menen susisuoralla master Eq:lla. Aina jotain snadia kuminaa alamidlestä ja puukontynkää sieltä ylempää on tullut kaiveltua. Mittari kuulee asiat kuitennii erilailla, kuin korva. Mutta tänä kesänä korjailun tarve on ollut vähäisempää, osin olematonta.

Enihow. Luonnollisesti ko. softan koulutustilaisuus järjestettiin maahantuojan toimesta vasta pari viikkoa tapahtuman jälkeen. Menin, opin ja jopa ymmärsinkin jotain.


Digipuolella on ollut lähiaikoina pari hassunhauskaa tilannetta. Kas kun digitiskin asetuksethan saa näppärästi talteen muistitikuille, mikä on näppärää, jos käy vaikka sata kertaa vuodessa Himoksen erinäisissä häppeningeissä. Siellä on kuitenkin aikalailla vakiokasvot ja kalustot, kuten Digicon SD8 odottamassa ja kaiken kaikkiaan erinomaisen "no broblem" -meininki.
Noh, ettei elämä kävisi tylsäksi, heittää herra murphy aina toisinaan popon alle kuulalaakereita.
Juhannuksena meillä oli samalla lavalla ensin Rappanan, Puppa J:n & SEB:in yhteiskeikka, johon annoin filen tikulta ja kas! Jotenkin kaikki inputit ja outputit kanavissa ja kaikissa mahdollisissa mestoissa menivät harvinaisen sekaisin. Noh niitä sitten siinä pikkupaniikissa fiksailtiin ja saatiin kuntoonkin ennen määräaikaa. Ja Tallennusnappula pohjaan. Välissä oli toinen bändi ja takaisin tonteille, silleen semireteesti vähän viimetingassa, kun kaikkihan oli katottu tunti sitten tikkiin. Latausnappia pohjaan ja... Sama tilanne kuin äsken ja nopee fiksaus, mutta mitään ei tule ulos vieläkään. Jukkapoika & SEB:hän oli tietty paukannut jo lavalle, joten ei auttanut kuin pyytää ne poistumaan hetkeksi. Kauhea säätö ja ruuvaus ja pikkuhiljaa alkaa menemään ääntä läpi kanavista, mutta nyt kaikki kanavat ovat ihan sikin sokin käyttöpinnassa. Onko kiire vai tehdäänkö tietokoneella? No nyt oli kiire ja show jo 5min. myöhässä, joten pyysin teippiä sekä kynän ja merkkasin kaikki sekavat kanavat perinteisin menetelmin tiskin reunaan, pyysin äänentarkastusta laulukanavaan, eli siihen rahakanavaan, mikä toimii ok! Bändi lavalle ja herran haltuun.
Lopeensa pakka oli kasassa jo ekan biisin puolessa välissä, muta partaan tuli kyllä pari harmaata haiventa lisää.

Välissä oli muitakin keikkoja, mutta jotta tarinajatkumo ei katkeaisi, niin arvatkaas mitä tapahtui Jyväskylässä? No sama tiski ja sama file. Tiesimme saman etupäävahdin kanssa jo varmistella, jottei edelliset pommit pääsisi räjähtelemään. Tällä kertaa tsekkasimme asiat jo tuntia ennen keikkaa. Nou broblem.
Noh kolme minuttia ennen keikkaa vilkaisin vielä tiskiä, jotta kaikki lähtee hetsiltään käyntiin kaunihisti. No siinähän on joku windowsin virheruutu esillä, eikä tiski ota vastaan mitään komentoja.
Pieni paussi nyt tässä, jotta ajatus painuu tajuntaan...

SIINÄ TISKISSÄ ON SIIS POHJALLA WINDOWS!!!

Juu, vuosia se on toiminut virheettä, enkä ole moista siis edes tiennyt, mutta oikea karva ja silleen.


Komentolinjaa pitkin tieto lavalle, että pidätelkääs bändiä hetki, niin me bootataan tiski, jonka jälkeen huomataan, että se ei olekaan tallentanut mitään aiempia säätöjä, joten konffailemme kaiken alusta. Tai minä mitään konfannut. Pete hoiti taas tilanteen hiljaa kiroillen kotiin. Sillä on muuten paljon harmaampi parta, kuin mulla. Keikka lähti 10min myöhässä liikkeelle. Onneksi seuraavan räppipumpun vaihto oli niin helppo, että saatiin vähän lisäaikaa perästä.
Kone sitten pukkaa koko keikan ajan, vähän väliä virheilmoitusta, että virtuaalimuisti on täynnä, mutta kiitos taivaallisen, spagetista tehdyn tuottajan, ei kaadu ja taas päästiin maaliin, eikä maksava kansa taaskaan tajunnut mitään. Ens kerralla sitten puhtaalta pöydältä. Joku on korruptoitununna? (Jälkihuomautus: Tiski oli korruptoitunut)
Bäkkärillä bongasin Matti Nykäsen ja ajattelin, että siinäpä selfien paikka. Sitten ajattelin asiaa tarkemmin ja jätin ottamatta. Otin sen sijaan kuvan sielua lämmittävästä kaapelivedosta.

Tarinan opetus: Pidä aina teippiä käsillä. Ja jos paska iskee tuulettimeen, niin anna vetovastuussa olevalle työrauha fiksata ongelma ihan hoputtamati ja astu remmiin vasta sitten, jos näyttää siltä, että itseltä taittuisi paremmin. Panikoinnista ei ole seurannut ikinä mitään hyvää. Ikinä, minä sanon!
Niin ja pidä huolta, että ainakin se laulu kuuluu. Poppikonsertissa se muodostaa sen 85% siitä give-a-shit -faktorista, mitä yleisöön tulee.
Tämä ei ole kyynisesti sanottu, vaan realismia. Kukaan ei tule kehumaan snaresoundia, jos ei nyt joku kollega. Jos laulu ei kuulu, niin siitä saat kyllä palautetta, paljon ja välittömästi!
(Usein käytettyjä termejä laululle ovat myös mm: Lyriikka, ääni, vokaali, sekä solisti.)

lauantaina, kesäkuuta 27, 2015

Snadi kesis

Tämä lienee hiljaisin kesä vuosiin, eikä ns. haittaa!

Hämentävää, että tänä vuonna ehtii näin "kesä"aikaan tekemään vallan kesäjuttuja.
On näetsen sen verran maltillisesti keikkoja, että ehtii tukkakin laskeutua välillä putkelta.
Ainakin ruotsiin pitäisi päästä jossain välissä sukuloimaan, mutta tietty sielläkin pitää ammattiharrastaa: Sovin puolihuolimattomasti, että otan mobiilikalustoa mukaan ja käyn samalla reissulla moikkaamassa faijan vanhaa tuttua, joka sattuu olemaan yksi tämän pallon kovimpia kontrabasisteja.
Mistä johtuikin mieleeni, että lainaappa mulle pari D&B:n 4006 -mikkiä. Yritän olla hukkaamatta, enkä maksa mitään. Tää on niitä "Taiteen piikkiin" projekteja. Siis ihan oikeesti!
Leijuvenho
Studiokuunteluni on tosissaan aevan ihana, enkä ole käsitykseni kanssa yksin. Työtuolini on kuolasta kostea, kun frendit on käyny riiputtamassa alaleukaansa.
Käsittämätöntä, miten noilla skobeilla on helppo tehdä hommia. Olen nyt miksannut mukavan kasan matskua ja masteroinutkin muutamia sävelteoksia ja ällistellyt samalla sitä, miten nopeasti kaikki tapahtuu. Meni tovi aikaa hämmästellessä sitä, että kun nostan biisin kanavat ylös, niin löydän balanssin hetkessä ja kaikki ekvalisoinnit ja dynamiikanhallintapäätökset ns. materialisoituu esiin. Jos ennen miksasin biisiä sen työpäivän ja palasin varmistelemaan vielä seuraavana, niin nyt homma valmistuu kolmessa, neljässä tunnissa.
Kerrankin sanonta: "Jos se on liian hyvää ollakseen totta..." menee huti. Ja duunit välittyvät muihinkin äänijärjestelmiin täydellisesti. (Pro-tip: 2009 vuoden 27" imackin sisäiset kaiuttimet on ihan törkeän hyvät nykyajan auratonemaiset referenssiskobet. Jos matsku potkii ja on selkeä niissä, niin ollaan vahvalla pohjalla! Sitten kun tästä työjuhdasta aika jättää, niin pitänee keksiä keino pitää toi soundi)

Se mitä myös olen fiilistellyt lähiaikoina, on armaan Thorensini tulille saattamista, sitten viime muuton. (Satuin nuorempana olemaan oikeassa paikassa, sekä geographisesti, että aika-akseliin nähden, ja sain haltuuni TD-320 mallin jollain superäänivarrella.) Kävin ihmettelemässä pari viikkoa sitten perunkirjoitukset Oulussa ja toin samalla reissulla murto-osan isäni levyistä kotiini. Mulla oli alun perin vakaa aie käydä ko. kokoelma läpi ns. isolla kädellä. Että nappaisin vinyylipinosta vain ne mulle tärkeimmät platat ja ehkä pari muuta fiilisteltävää. Loput kiikuttaisin Emulle. Jep jep.
no kyllä mä raaskin panna niistä kuitenkin noin kolmasosan eteenpäin.
Hitto miten hienoa kamaa sieltä pulpahtelee! Pitää joskus tehdä joku top kybä jazzivinskat esittelyineen.
Otetaan muuten vastaan vinkkejä tahosta, joka arvioi ja ostaa savikiekkoja. Niitäkin löytyi kosolti. Minttiä metrotyttöä etc...
Vinska
Alunperin mun oli kyllä tarkoitus kertoilla tällä kertaa lähiaikojen keikoista ja kokemuksistani vastikää tapahtuneeista systeemisuunnittelijan seikkailuistani, mutta tää meni nyt näin. Hoksasin juuri, että ulkona paistaa aurinko ja mä hyökkään nyt siihen! Kohta sataa kuitenkin taas. 

torstaina, kesäkuuta 04, 2015

Nyt lähjähtää ATK seuraavalle tasolleen!!!

Suurenmoisen kysynnän vuoksi (ja koska nykyaika), hoidin studiopalveluilleni vihdoin kotisivut.

Pikkuveljet ovat siinä mielessä käteviä kapineita, että ne vastaavat näppärästi pyyntöihin. Ainakin minun veljeni. "Tekisitkö pliispliis mun studiolleni jotkut simppelit sivut pliis pliis!!!?"
"No toki, no brob bro" oli vastaus.
Ja koska hän on armoitettu graafinen suunnittelja ja painomestari, niin pystyin jättämään ulkoasun ja käyttöliittymän hyvin pitkälle harkintansa varaan ja keskityin itse sisällön tuottamiseen.
Siihenkin hällä oli tietty sanansa sanottavana, kuten: "Tiivistä!!! tollasta audiojargonia ei kukaan a.) Jaksa ja b.) ymmärrä". Ja oikeassahan se oli. Jos jollain herää lisäkysymyksiä, niin sähköposti kulkee.

Mitäpäs näistä enempää kertoilemaan. Sivujen pitäis selittää itse itsensä.

KESTHOUSE -studion kotisivut. Olkaa hyvät.


Studio 2

Ps. Jos jollain selain/mobiili/komboyhdistelmällä on jotain feelua layoutin kanssa, niin se on kyllä työn alla. Mutta ko. raportteja, kehitysehdotuksia ja ajatuksia puolesta ja vastaan otetaan kernaasti. 

tiistaina, toukokuuta 12, 2015

Hyvästi rakas isä!

Huhtikuussa en ole saanut aikaiseksi päivityksiä.

Palannen niihin tapahtumiin, mitä työrintamalla etc. on maininnan arvoista, tuossa myöhemmin, kunhan saan taas pakan kuntoon.
T'ämänkertaiset uutiset eivät nimitäin voisi olla huonompia.

Isäni joutui kuusi vuotta sitten massiiviseen ohitusleikkaukseen, josta toipui muuten kohtalaisen hyvin, mutta projektissa pettivät munuaiset. Sekin oli ihme tapaus: Meni lääkärilleen valittamaan flunssaa ja havahtui viikon päästä teholla. "Mitä tapahtui?" oli ihan paikallaan oleva kysymys!
Silloin kaikki meni lopulta hyvin ja ukko kuntoutui mainiosti. Viime vuodet olivat tuotteliasta aikaa. Oli näyttelyä, piano/lyömä/puhallin konserttoja, yksi (tai kaksi, mahdollisesti kolmekin. Arkistojen penkominen on vielä hivenen kesken) sinfoniaa...
Yhteiskeikkojakin ehdittiin heittämään ja uutta levytystä suunniteltiin.

Kun vihdoin alkuvuodesta tarjoutui mahdollisuus elinsiirtoleikkaukseen, niin ukkohan tarttui siihen hanakasti, siitä huolimatta että riskit olivat kohtalaisen korkeat.  Kukapa ei, jos muutoin on sidottu siihen, että päivittäin joutuu kököttämään tunteja kahlehdittuna dialysikoneeseen.
No ei se siitä. Elinsiirrossa joudutaan ajamaan ihmisen immuunipuolustus alas, ettei elin hylkisi.
No elin ei hylkinyt, mutta ei lähtenyt kunnolla toimimaankaan. Sitä vastoin elimistöön pääsi hyökkäämään jos jonkinsorttisia tulehduksia. Pitkällisen sairaalarupeaman päätteeksi keho lopulta antoi periksi.
Photo:Janne-Pekka Manninen

Oman isäni hautaaminen on varmasti raskainta, mihin olen koskaan joutunut. Mutta jokaisella lapiollisella täyttyi myös rinnassani ammottava kuoppa vähäsen.

Muistotilaisuus oli aivan mahtavan lämmin tapahtuma, jossa kanssataiteilijat, muusikot, sukulaiset ja ystävät muistelivat isää mahtavasti. Ukko kosketti monia, tappeli monia vastaan, mutta myös kannusti ja piti heikompien puolta. Se näkyi ja kuului!

Hautausta edeltävänä iltana koostimme leikekansioita ja satuin törmäämään tämmöiseen yleisönosastokirjoitukseen:

Ja kun isä käskee, niin Napalm Death raikaa!!!

Nyt pitäisi löytää oikeat arkistot, mihin lahjoittaa isot kasat orkesteriteosten nuottioriginaaleja, sekä master- yms. nauhoja noin ziljoonissa eri formaateissa.


PS. Jos ja kun kukin painii vuorollaan perintö, yms käytännön asioiden kanssa,  joita tulee vastaan hämmästyttävän paljon mm. perunkirjoitusten ja pankkiasioiden muodossa, puhumattakaan pankkilainoista yms. niin ottakaa ihmeessä yhteyttä oikeusaputoimistoon. Perhetutun, eläköityneen lakimiehen paras konsultaatio oli tämä. Sinne kun soitti, niin he sanoivat heti kärkeen, että "Keskittykää te suremiseen, me hoidamme kaiken. Ihan kaiken. Ja jos kuolinpesällä ei ole kummempaa varallisuutta, niin ei myöskään maksa mitään." Valtiomme toimii sittenkin!

tiistaina, maaliskuuta 17, 2015

Hjello kullannuput!

Kevättä on rinnassa, siis siinä kuorikerroksessa. Katupöly vastaavasti yrittää täyttää keuhkot ja hengitystiehyet. Ei oo nimittäin miesmuistiin pölynnyt näin paljon. Tampereella tuo lumi suli rysäyksellä, eikä putsauskalusto ole pysynyt perässä. Kaupunki on ilmeisesti luopunut suolauksista tms. ja syytänyt kolme kertaa normaalia enemmän hiekkaa kevyen liikenteen väylille.
Onneksi hokasin tilata hyvissä ajoin merinovillaputkikaulurin, jonka saa pyöräillessä naaman eteen rosvomoodiin ja joka plokkaa pahimman pölyn erinomaisesti.

Se mistä loppuvuodesta jo jonnin verran jubailinkin, eli miksaus/masterointifasiliteettini hiominen täydelliseksi, sekä asialle pyhitettyjen nettisivujen teko, on yllättäen edistynyt, tässä alkuvuoden kiireitten lomassa.
Joku kerta kirjoitan ja kertoilen ihan ajan kanssa uudesta kuuntelustani. Mutta kerrottakoot tässä alustavasti, että näyttää erittäin vahvasti siltä, että nuo amphionin One18 skobet, ryyditettynä Genen 7070a -subilla ovat löytäneet paikkansa ja ilmiselvästi tulleet jäädäkseen. Itseasiassa subi on vähän liioittelua 90% musamateriaalilla, mutta kun tuo nyt on tuossa on niin...
Voi kuulostaa hurjalta väitteeltä, mutta mulla on nyt paras ja tarkin lähikenttäkuuntelu, mitä olen koskaan kuullut! Resoluutio on ihan ilon kyyneleitä nostattavan naurettavan mahtava. Ja mä sentäs olen luuhannut aika monissa läntisen pallonpuoliskon studioissa.
Nettidomainitkin on hallussa ja jotain kivaa ja uutta on sillä rintamalla odotettavissa joskus ensikuun puolella.
amphion
Hauskasti muuten törmäsin viikonloppuna toisiin kotimaisiin pönttöihin, jotka nekin olivat melkolailla "ehanat". Kävin suomenlinnan studion avajaisissa. (Pitkä tarina tiivistettynä: Seawolf studiot ajettiin alas ja Bommi Tommi meni sitten hoitamaan koko kompleksin itselleen.)
Oli aika hulppeat puitteet. Genelec oli iskenyt tilaisuuteen ja asentanut joka huoneeseen demohenkisesti vain parasta, mitä heilä on tajota. Träkkäyshuoneessa tapitti kaksi ihan helvetin rumaa pömpeliä. Siis niin rumaa, että ne menivät hienon puolelle heilahtamalla. 8351a oli nimi. Viiniä oli siihen mennessä kulunut jo rutkasti, mutta härregood! Me likes! Hintaahan noilla oli tietty tuplat verrattuna amphioneihin, joten sai niiltä odottaakin suorituskykyä

Pari keikkaakin tuossa oli pitkästä aikaa Sound Explosion Bändin kanssa. Keulilla meillä oli Raappana ja Puppa J. Eli tarjoiltiin reilut parituntia musiikkia putkeen, per kaupunki.
Ai että toimiko? Ai että toimii!!!
puppa
Oulun nelifemma, Jyväskylän Lutakko ja Kuopion Henkka, saivat osansa. Oli kyllä superilystiä!
Ens viikonloppuna ollaan Porissa ja Hämeenlinnassa.
Ouluun oli muuten avattu erinomaisen autenttinen meksikolaisravintola Coyoacán. Suosittelen tsekkaamaan ja testaamaan myös erinomaiset tequilansa. Ja unohtakaa jo se suola ja sitruuna!

Löysin muuten vihdoinkin toisen meidän toisen kitaristimme kombolle the mikrofonin. Audiotechnikan halpiskonkka AT2020 elementin eteen, eikä se tarvi muuta, kuin alapäänleikkurin. Täydellistä ja vieläpä edullista lystiä!

perjantaina, helmikuuta 13, 2015

Valoa ja varjostimia

Ei ole vielä mennyt kuukautta!

Juu ei, eikä edes kahta. Mutta ihan armottoman flunssan löi päälle, eikä Bäfääkään jaksa määräänsä enempää hakata, niin ajattelin tänne taas avautua.

Nyt siellä tarkkaavaisimmat lukijat jo höristelevät silmiään: Sanoiko se bäfä??? Juu kuulkaa rupesi se vuosia jatkunut nöyryytettyjen teinien kirkuminen ottaa korvaan siellä codissa. Lisäksi kaikki tolokun ihmiset tuntui karanneet jonnekin syvälle omiin mestoihinsa, joten päätin viimein katsoa mikä siinä toisessa räiskinnässä on se juttu? No isommat kentät ja taktisempi ajatteluhan se.
Niin ja jatkuva kuoleminen. Muutuin kertaheitosta nöyryyttäjästä nyypäksi. Vajaassa kuukaudessa olen tosin jo hetkittäin siellä paremmassa kolmanneksessa.
Nyt jotkut tynnyrieläjät ihmettelevät, että mistä ukko horisee? No tämä on Codi ja tää taas Bäfä.
Ostin oikein turtlebeachin peliluuritkin suojellakseni omaisiani sodan melskeeltä ja voidakseni kommunikoida kavereiden kanssa paremmin. Vaimo on kiitollinen, mutta suurin osa kavereista on taas näemmä siirtyneet uusien konsolisukupolvien maailmaan. Mulla ei ole vielä kiirus. Odotan että tekniikka lopputestataan ja hinnat tippuu. Sitä vastoin ostin käytettynä uusimman ja isoimman Xbox 360 mallin pilkan hinnalla.
Ihan tällä samalla nimellä voi huhuilla, jos tantereelle eksyy. Mutta pankaa kutsuun jotain tekstiäkin. En ryhdy random "bigdickkillaz"in frendiksi ihan tuosta vaan.

Mitäs muuta... No valokuvaustoimintani nytkähti uusille osa-alueille ja samalla pykälän ammatillisempaan suuntaan. Eräs taho etsi tuotekuvaajaa lopettaneen tilalle, joten minä tuppasin käteni pystyyn. Tottakai osaan ottaa mitä parhaimpia tuotekuvia ja syväykset yms. editointitarpeet täytän loisteliaasti!
No onhan tuota kameraa tullut käyteltyä jo hyvä tovi, mutta itse tuotekuvaaminen oli kyllä uutta.
Mutta eihän sitä opi uimaan, jos ei mene sekaan. On kuulkaas äärimmäisen kiehtovaa hommaa tuo puljaaminen valojen, varjostimien ja heijastimien kanssa. Äkkinäinen vois kuvitella että mikäs siinä? Kikotin valkoiselle taustalle, salama kohti ja räps. No silleen saa kyllä näppärästi yksiulotteisen ja helevetin tylsän kuvan, joka luultavasti on vielä täynnä heijastuksia. Just niitä ei-niin-toivottuja.
Kokeileppas huviksesi ottaa kuva jauhoista lasikipossa, valkoisella taustalla. Siitä pitäisi saada sävykäs, ulotteikas ja myyvä kuva.
Ai että minä sitten tykkään oppia uutta!
Bonarina vielä pikkuveljeltäni lunastama piirtoalusta. Nimittäin kynällä tuo kuvien käsitteleminen on jotenkin huomattavan luonteikkaampaa, kuin hiirellä tökkiminen!

Tykkään minä toki oppia vanhaakin. Olen pitemmän aikaa funtsinut, miten saisin hyvän, mutta hellasäröttömän äänentoiston keittiöön. Tähän asti mulla on ollut pienet Paradigmin skobet airportin perässä yläkaapissa, jonka olen sitten aina tarvittaessa aukonut. Se on sisäsiisti ratkaisu vain silloin, kun kaappi on kiinni. Eikä se soundikaan nyt ihan kuminavapaa siellä kaapissa ole ollut.
Mietin jo jotain satelliitti+snadi subi yhdistelmää, mutta sitten ne rumat pöntöt pitäis ripustaa seinälle ja on niitä johtojakin ja... Sitten kaveri vinkkasi ohimennen, että josko hälle löytyisi jostain kailottimet takkahuoneeseen halvalla? Että viitsisinkö kattella, kun hän ei niistä mitään ymmärrä. Noh tori.fi auki ja hän sai Wharferdalea pilkkahintaan. Mun silmääni rupesi samalla hivelemään tosi oudot Silversoundin "Hienot retrokaiuttimet" Mitään infoa en kyseisistä pöntöistä löytänyt, paitsi että niillä oli jotain audiopatentteja joskus seisarilla. Hintapyynti oli muutaman kympin, joten päätin mennä riskillä ja noudin ne lähialueelta kotiini. Ja kyllä! Ennakkopheelikseni osottautui oikeaksi. Päällä on 10" elementti ja kahdella sivulla on diskantit. Pohjassa on refleksiaukkoa. Toisin sanoen ne tuppaavat ääntä  huoneeseen aika laajalla kentällä. Ja oi sekä voi, miten nätti se äänimaailma onkaan. Seisaripahvi se siellä liikkuu nätin muhevasti. Mitkään hifipöntöt nämä eivät ole, vaan pikemminkin musafiilistelykailottimet. Kyllä kelpaa istua iltaa ja laittaa ruokaa! Led Zeppelin ja vanha Meideni ei ole koskaan kuulostanut paremmalta ja vieläpä isohkon keittiömme joka kolkassa! Kertaakaan en ole vielä uskaltanut tuupata näistä täyttä hönkää pihalle. Emme ole omakotiasujia, saatika metelipettrereitä! 

lauantaina, tammikuuta 24, 2015

Jazmanaut ei ole vieläkään kuollut!

Eikä se edes haise kovinkaan hassulta. Kävin näetsen juuri suihkussa, ennen kuin tulin pitkästä aikaa patsastelemaan tänne ihmisten ilmoille.

Aloitamme jo tutuksi tulleella tavalla, pahoitellen pitkää hiljaisuutta. Siihen on syynsä.
Ensin oli Joulun hiljentymä ja sitten oon painanut kalju putkella röitä.

Joulun kinkkuna toimi pitkälti Espanjan reissulta roudaamamme serranon kinkku a.k.a possun koipi.
Se oli väliviikot reissun ja joulun välissä vekkulina sisustuselementtinä. Kas kun keskellä olohuoneemme kattoa on sattumoisin iso koukku. Semmoisessahan sitä oli kelpo riiputtaa.
Ennen sukuloimista pohjoisessa panin koiven paloiksi. Aika mutulla sitä viiltelin, mutta aikalailla kaiken lihan sain talteen. Jämäsilppeen vein duunikavereille. Kelpasi.

Olin ollut kilttinä! Nimittäin joulun kaksi parasta lahjaa olivat: Gaijin -keittokirja,  joka odottaa soveltamistaan, kunhan hoput hellittävät. Mahtavia makuja siis tiedossa. Ja erikoismainintana ehkäpä parhaat valokuvat, mitä olen ruokakirjoissa nähnyt!
Sekä aito Arumbaja intiaanien Fetishi, jonka korva tosin oli ikävästi särkynyt. Noh mutta ainakin sen erottaa lukuisista väärennyksistä.


Joulun kun sai jouluiltua, niin pitikin lähteä samoin tein takaisin Tampereelle, jossa odotti melkomoinen savotta. Musiikkiteatteri Palatsi osti YO talon ja siirsi pikapikaa toimintansa sinne.
No minähän nostin käden pystyyn siinä vaiheessa,  kun teknisiä valmiuksia ruvettiin fundeeraamaan ja otin sitä myöten kontolleni koko tekniikan saattamisen ns. vetokuntoon. Haasteena oli lähinnä se, että kamoilla pitää pystyä vetämään edelleenkin rokkiva viidestä rässibändistä kaijakoohon. Uutena arjen haasteena pitäis alkuillasta vetää vielä musiikkiteatteriesityskin kokonaisine bändeineen, kymmenine langattomineen ja tehdä vielä korvamonitoroinnitkin. Lisäksi koko pläjäys piti vielä tehdä niin joustavaksi, että kun vieraisille tulee ulkopuolinen crew omine kalustoineen, niin ei ensimmäisenä tarvis lähtä pujottelemaan sitä kaukokaapelia pitkin tupaa. Lisäksi kaikki piti tietty suunnitella uusine lavoineen päivineen (joita tuli myös yksi lisää). Ja kaikki tämä piti toteuttaman hulppealla puolentoista viikon aikataululla.

Ohessa kuva uuden miksauskärrin piirrustuksista. Tovin pähkäilin, että millä softalla rupean suunnitelemaan tarvittavia piirrustuksia? Päädyin kynään ja paperiin. Kirvesmies kiitteli, että harvoin saa nykyään yhtä selkeitä toiveita. Yksityiskohdat jätin pätevän ammattimiehen ratkottavaksi. Niistä tuli nerokkaita.

Ensinnä piti purkaa 25 vuoden esimanselaiset kerrostumat. Jos pullonkorkit olis edes nimellisarvokkaita, niin lukisitte paraikaa fantastismijonäärin blogia. Ja aijai sitä pölyn, tauhkan ja hyissaatanan määrää. Taisin muuten löytää yhdestä kourusta sen pimeän aineenkin. Homma olis ollut muuten aika suoraviivaista, mutta kun halusin säästää esim. täysin pätevän analogikaukokaapelin toimivine kytkentöineen ja splittereineen, joten asia vaati tiettyä eleganssia, pujottelua ja kiroilua.
Ei nimittäin ollut edeltäjilleni riittänyt, että kaikki piuhat ja touvit vedettäis yhdestä paikasta. Oli pitänyt vetää viidestä. Ja nyt puhun vain äänikaapeloinnista!
Samaan aikaan seiniä ja kattoja putsailtiin kaiken maailman liuottimilla ja hiilihappojäällä etc. Nikotiini ja terva on nimittäin hie-man tanakasti jämähtävää tavaraa.




Internetin keksijälle kiitos internetistä! Kyllä nimittäin Google ja pikaviestittimet lauloivat aika taajaan siinä vaiheessa, kun pähkäilin uutta järjestelmää ja yhteensopivuusasioita.
Kaikki piti funtsia ja tilata kerralla oikein. Ihan räkkipaneelien ruuveista ja taustapaneeleista merkkausteippeihin. Kauheesti ei ollut aikataulullisesti aikaa lisätilailla mitään oleellista.
Esimerkiksi kattikaapelien erot ja eri liitintyypit olivat mulle ihan tuntematon asia. Nyt osaan tehdä ihan sujuvasti R45 liitännän vaikka CAT 7 touviin, mikä ei ole ihan niin "heittämällä" juttu, kuten vois kuvitella. Nyt siis talossa kulkee moisia rimpuloita viis kappaletta halki salin, minkä lisäksi siellä on se analogikaapeli. Ynnä vedin suositteesta pari BNC kaapelia lavan alle asti. (Krö*mittavirhe*höm) No äkkiäkös ne jatkaa, kun niille  tulee tarvista se kerta vuodessa.
Seiskakatti on muuten jäykänpuoleista touvia. Jussi kiroili kuin merimies.

Myös kollegat saivat osakseen tyhmistä kysymyksistä. Erityiskiitos Torspolle tiskiasioiden konsultoinnista ja Saranpään Jyrki oli korvaamattomana apuna siinä vaiheessa, kun piti paria päivää ennen ekaa esitystä ottaa haltuun yhtäkkiä kolmattakymmentä kanavaa langattomia. #Kädestäpitäen.
Kaikki te muut mainitsemattomat kultsipuppelit: Olen bissen pystyssä per!

Ai mikäkö tiski taloon valikoitui? No se halvempi Midas, jossa lukee että Behringer. Kaikki kokemusta omaavat ihmiset, joilta aiheesta kyselin, vannoivat sen nimeen. Oikein kaivamalla yritin kaivaa paskaa, muttei alkanut haisemaan sitten millään. Ainakaan sen enempää, kuin kolme kertaa kalliimmat kilpailijansa.

Älkääkä peljästykö: Tiski on pyörillä ja liikahtaa bändivedoissa edemmäs, tutulle paikallensa.