Hyvästi rakas isä!

Huhtikuussa en ole saanut aikaiseksi päivityksiä.

Palannen niihin tapahtumiin, mitä työrintamalla etc. on maininnan arvoista, tuossa myöhemmin, kunhan saan taas pakan kuntoon.
T'ämänkertaiset uutiset eivät nimitäin voisi olla huonompia.
Isäni joutui kuusi vuotta sitten massiiviseen ohitusleikkaukseen, josta toipui muuten kohtalaisen hyvin, mutta projektissa pettivät munuaiset. Sekin oli ihme tapaus: Meni lääkärilleen valittamaan flunssaa ja havahtui viikon päästä teholla. "Mitä tapahtui?" oli ihan paikallaan oleva kysymys!
Silloin kaikki meni lopulta hyvin ja ukko kuntoutui mainiosti. Viime vuodet olivat tuotteliasta aikaa. Oli näyttelyä, piano/lyömä/puhallin konserttoja, yksi (tai kaksi, mahdollisesti kolmekin. Arkistojen penkominen on vielä hivenen kesken) sinfoniaa...
Yhteiskeikkojakin ehdittiin heittämään ja uutta levytystä suunniteltiin.

Kun vihdoin alkuvuodesta tarjoutui mahdollisuus elinsiirtoleikkaukseen, niin ukkohan tarttui siihen hanakasti, siitä huolimatta että riskit olivat kohtalaisen korkeat.  Kukapa ei, jos muutoin on sidottu siihen, että päivittäin joutuu kököttämään tunteja kahlehdittuna dialysikoneeseen.
No ei se siitä. Elinsiirrossa joudutaan ajamaan ihmisen immuunipuolustus alas, ettei elin hylkisi.
No elin ei hylkinyt, mutta ei lähtenyt kunnolla toimimaankaan. Sitä vastoin elimistöön pääsi hyökkäämään jos jonkinsorttisia tulehduksia. Pitkällisen sairaalarupeaman päätteeksi keho lopulta antoi periksi.

Photo:Janne-Pekka Manninen

Oman isäni hautaaminen on varmasti raskainta, mihin olen koskaan joutunut. Mutta jokaisella lapiollisella täyttyi myös rinnassani ammottava kuoppa vähäsen.

Muistotilaisuus oli aivan mahtavan lämmin tapahtuma, jossa kanssataiteilijat, muusikot, sukulaiset ja ystävät muistelivat isää mahtavasti. Ukko kosketti monia, tappeli monia vastaan, mutta myös kannusti ja piti heikompien puolta. Se näkyi ja kuului!

Hautausta edeltävänä iltana koostimme leikekansioita ja satuin törmäämään tämmöiseen yleisönosastokirjoitukseen:
Ja kun isä käskee, niin Napalm Death raikaa!!!

Nyt pitäisi löytää oikeat arkistot, mihin lahjoittaa isot kasat orkesteriteosten nuottioriginaaleja, sekä master- yms. nauhoja noin ziljoonissa eri formaateissa.


PS. Jos ja kun kukin painii vuorollaan perintö, yms käytännön asioiden kanssa,  joita tulee vastaan hämmästyttävän paljon mm. perunkirjoitusten ja pankkiasioiden muodossa, puhumattakaan pankkilainoista yms. niin ottakaa ihmeessä yhteyttä oikeusaputoimistoon. Perhetutun, eläköityneen lakimiehen paras konsultaatio oli tämä. Sinne kun soitti, niin he sanoivat heti kärkeen, että "Keskittykää te suremiseen, me hoidamme kaiken. Ihan kaiken. Ja jos kuolinpesällä ei ole kummempaa varallisuutta, niin ei myöskään maksa mitään." Valtiomme toimii sittenkin!