lauantaina, tammikuuta 24, 2015

Jazmanaut ei ole vieläkään kuollut!

Eikä se edes haise kovinkaan hassulta. Kävin näetsen juuri suihkussa, ennen kuin tulin pitkästä aikaa patsastelemaan tänne ihmisten ilmoille.

Aloitamme jo tutuksi tulleella tavalla, pahoitellen pitkää hiljaisuutta. Siihen on syynsä.
Ensin oli Joulun hiljentymä ja sitten oon painanut kalju putkella röitä.

Joulun kinkkuna toimi pitkälti Espanjan reissulta roudaamamme serranon kinkku a.k.a possun koipi.
Se oli väliviikot reissun ja joulun välissä vekkulina sisustuselementtinä. Kas kun keskellä olohuoneemme kattoa on sattumoisin iso koukku. Semmoisessahan sitä oli kelpo riiputtaa.
Ennen sukuloimista pohjoisessa panin koiven paloiksi. Aika mutulla sitä viiltelin, mutta aikalailla kaiken lihan sain talteen. Jämäsilppeen vein duunikavereille. Kelpasi.

Olin ollut kilttinä! Nimittäin joulun kaksi parasta lahjaa olivat: Gaijin -keittokirja,  joka odottaa soveltamistaan, kunhan hoput hellittävät. Mahtavia makuja siis tiedossa. Ja erikoismainintana ehkäpä parhaat valokuvat, mitä olen ruokakirjoissa nähnyt!
Sekä aito Arumbaja intiaanien Fetishi, jonka korva tosin oli ikävästi särkynyt. Noh mutta ainakin sen erottaa lukuisista väärennyksistä.


Joulun kun sai jouluiltua, niin pitikin lähteä samoin tein takaisin Tampereelle, jossa odotti melkomoinen savotta. Musiikkiteatteri Palatsi osti YO talon ja siirsi pikapikaa toimintansa sinne.
No minähän nostin käden pystyyn siinä vaiheessa,  kun teknisiä valmiuksia ruvettiin fundeeraamaan ja otin sitä myöten kontolleni koko tekniikan saattamisen ns. vetokuntoon. Haasteena oli lähinnä se, että kamoilla pitää pystyä vetämään edelleenkin rokkiva viidestä rässibändistä kaijakoohon. Uutena arjen haasteena pitäis alkuillasta vetää vielä musiikkiteatteriesityskin kokonaisine bändeineen, kymmenine langattomineen ja tehdä vielä korvamonitoroinnitkin. Lisäksi koko pläjäys piti vielä tehdä niin joustavaksi, että kun vieraisille tulee ulkopuolinen crew omine kalustoineen, niin ei ensimmäisenä tarvis lähtä pujottelemaan sitä kaukokaapelia pitkin tupaa. Lisäksi kaikki piti tietty suunnitella uusine lavoineen päivineen (joita tuli myös yksi lisää). Ja kaikki tämä piti toteuttaman hulppealla puolentoista viikon aikataululla.

Ohessa kuva uuden miksauskärrin piirrustuksista. Tovin pähkäilin, että millä softalla rupean suunnitelemaan tarvittavia piirrustuksia? Päädyin kynään ja paperiin. Kirvesmies kiitteli, että harvoin saa nykyään yhtä selkeitä toiveita. Yksityiskohdat jätin pätevän ammattimiehen ratkottavaksi. Niistä tuli nerokkaita.

Ensinnä piti purkaa 25 vuoden esimanselaiset kerrostumat. Jos pullonkorkit olis edes nimellisarvokkaita, niin lukisitte paraikaa fantastismijonäärin blogia. Ja aijai sitä pölyn, tauhkan ja hyissaatanan määrää. Taisin muuten löytää yhdestä kourusta sen pimeän aineenkin. Homma olis ollut muuten aika suoraviivaista, mutta kun halusin säästää esim. täysin pätevän analogikaukokaapelin toimivine kytkentöineen ja splittereineen, joten asia vaati tiettyä eleganssia, pujottelua ja kiroilua.
Ei nimittäin ollut edeltäjilleni riittänyt, että kaikki piuhat ja touvit vedettäis yhdestä paikasta. Oli pitänyt vetää viidestä. Ja nyt puhun vain äänikaapeloinnista!
Samaan aikaan seiniä ja kattoja putsailtiin kaiken maailman liuottimilla ja hiilihappojäällä etc. Nikotiini ja terva on nimittäin hie-man tanakasti jämähtävää tavaraa.




Internetin keksijälle kiitos internetistä! Kyllä nimittäin Google ja pikaviestittimet lauloivat aika taajaan siinä vaiheessa, kun pähkäilin uutta järjestelmää ja yhteensopivuusasioita.
Kaikki piti funtsia ja tilata kerralla oikein. Ihan räkkipaneelien ruuveista ja taustapaneeleista merkkausteippeihin. Kauheesti ei ollut aikataulullisesti aikaa lisätilailla mitään oleellista.
Esimerkiksi kattikaapelien erot ja eri liitintyypit olivat mulle ihan tuntematon asia. Nyt osaan tehdä ihan sujuvasti R45 liitännän vaikka CAT 7 touviin, mikä ei ole ihan niin "heittämällä" juttu, kuten vois kuvitella. Nyt siis talossa kulkee moisia rimpuloita viis kappaletta halki salin, minkä lisäksi siellä on se analogikaapeli. Ynnä vedin suositteesta pari BNC kaapelia lavan alle asti. (Krö*mittavirhe*höm) No äkkiäkös ne jatkaa, kun niille  tulee tarvista se kerta vuodessa.
Seiskakatti on muuten jäykänpuoleista touvia. Jussi kiroili kuin merimies.

Myös kollegat saivat osakseen tyhmistä kysymyksistä. Erityiskiitos Torspolle tiskiasioiden konsultoinnista ja Saranpään Jyrki oli korvaamattomana apuna siinä vaiheessa, kun piti paria päivää ennen ekaa esitystä ottaa haltuun yhtäkkiä kolmattakymmentä kanavaa langattomia. #Kädestäpitäen.
Kaikki te muut mainitsemattomat kultsipuppelit: Olen bissen pystyssä per!

Ai mikäkö tiski taloon valikoitui? No se halvempi Midas, jossa lukee että Behringer. Kaikki kokemusta omaavat ihmiset, joilta aiheesta kyselin, vannoivat sen nimeen. Oikein kaivamalla yritin kaivaa paskaa, muttei alkanut haisemaan sitten millään. Ainakaan sen enempää, kuin kolme kertaa kalliimmat kilpailijansa.

Älkääkä peljästykö: Tiski on pyörillä ja liikahtaa bändivedoissa edemmäs, tutulle paikallensa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti