maanantaina, syyskuuta 07, 2015

Sanasia masterointiprosessista

Masteroinnista tuntuu vallitsevan sekä asiakkaiden, että potentiaalisten asiakkaiden keskuudessa niin monen näköisiä mielikuvia, että ajattelin vähän repiä valoverhoja alas ko. prosessista.
Kas kun kyse ei ole mekaanisesta insinöörin työstä, muttei toisaalta myöskään mistään esoterisesta sähkömekaanisesta riitistäkään.

Yksinkertaistetusti masteroinnissa on kyse siitä, että erinomaisen avoimesti ja laaja-alaisesti eri musiikkiin perehtynyt henkilö, joka on harjoittanut kuulonsa herkistymään äänitteen pienillekin nyansseille, kuuntelee valmiiksi miksatun biisin, lopeensa tutussa ja varta vasten tähän käyttöön ja tälle henkilölle huippuunsa hiotussa tarkkaamossaan. Tältä pohjalta hän tekee vielä viimeisen puleerauksen, mitä kappaleen ja tai levykokonaisuuden kokonais-sointiin tulee, mikä tapahtuu pääasiassa ekvalisoinnin ja dynamiikanhallinnan avulla.

Yksi tämän prosessin tärkein aspekti on jo siinä, että täysin projektin ulkopuolinen ja objektiivinen ihminen kuuntelee  materiaalin läpi, täysin ensimmäistä kertaa ja muodostaa asiasta mielipiteensä.
Siinä vaiheessa kun miksaaja on hionut levyä päiviä, viikkoja tai pahimmillaan kuukausia putkeen, on tietynlainen soundisokeus jo ihan varmasti läsnä. Ja tämä pätee niin studioalan ammattilaisiin, puhumattakaan makuuhuonetuottajista.
Toki ammattilaisilla on kokemuksen tuomaa varmuutta ja kokemusta ko. ilmiöstä kosolti enemmän.
Vinska
Toisen tärkeän asian muodostaa itse masterointitila, jossa on panostettu virheettömään ja rehellisen puhtaaseen sointiin. Äänitys ja miksaus-studioissa pitää aina tehdä kompromisseja äänentoiston suhteen, johtuen ihan työskentelytavoista. Jo pelkästään miksauspöytä aiheuttaa melkoisia etuheijasteita, jotka sotkevat soundia. Toisekseen soundin pitäisi olla kohtalaisen hyvä, niin monessa kohtaatarkkaamoa, että monenlaiset kompromissit nyt vain ovat tosiasioita.
Masterointipajassa puolestaan keskitetään kaikki paukut siihen yhteen pisteeseen, missä tekijä istuu, kuin tatti.
amphion
Kolmannen kulman asiaan tuovat valitut työkalut, joilla sointia hallitaan. Ne on monessa liemessä koetellut ja parhaista parhaimmiksi havaitut. Jokaisella ne vähän vaihtelevat, omien mieltymysten mukaan, mutta se mikä kaikkia jälleen kerran yhdistää, on kompromissittömyys ja monipuolisuus.

Jo pelkästään diskanttiosaston hallintaan pitää löytyä monen tyyppistä työkalua: Yhdellä kaivetaan pois mm. mikrofonien mahdollisia sisäisiä resonansseja (Varsinkin tässä ns. "sonic microscope" -touhussa mä olen jotenkin erinomaisen kunnostautunut. mm. gradon insinöörit ei tykkää musta enää ollenkaan, kun mä vaadin niiltä koko ajan parempia työkaluja).
Toisella pitää saada nätisti esiin yläsävelsarjoja ja eloisuutta, välttäen samalla kihinää ja kireyttä. Kolmannella taas pyritään pehmentämään ja pyöristämään ylikireää sointia ja ja... Laukussa pitää olla paljon lääkkeitä, kun vaivatkin ovat niin moniaisia. On kirurginveistä, mutta on myös kumivasaraa.... ja talikko!
Tämän lisäksi on erilaisia dynamiikan ja stereokuvanhallintatyökaluja, restaurointikikottimia, mittareita etc...

Mutta tärkein työkalu on kokemus ja sen tuoma tieto ja varmuus siitä, mitä pitää tehdä, miksi ja miten.
Jotkut tuntuvat ajattelevan, ettei masterointia tarvita kuin kaupallisilla levyillä, mutta asia päin vastoin korostuu, juurikin kellaristudioprojekteissa.
Yleensä omakustanteita ja nettijulkaisuja tehdään hyvin pienillä budjeteilla, mikä tarkoittaa myös keskinkertaisia tiloja ja laitteistoja. Tällöin loppupäässä mukaan tulevan ammattilaisen merkitys nimen omaan korostuu.

Ammattilainen pystyy sanomaan hyvin nopeasti, mikä biisissä mättää ja joko korjaamaan sen pienillä tahi keskisuurilla liikuilla, tai pyytämään miksaajaa korjaamaan jonkin elementin, joka avaa koko biisin soundin kertaheitolla.
Varsinkin kotistudioissa miksatuissa biiseissä on yleensä paljon ongelmia basson ja alamidlen kanssa, mikä tukkii samalla koko biisin ylemmän rekisterin soinnin. Jos vain tietää mitä tehdä, niin niitten korjaaminen on yleensä tosi pienestä kiinni. Toisaalta, jos kuuntelu ja/tai tietotaito ei ole kohdallaan, niin miten moisia pystyisi korjaamaankaan?
(Hyvänä ääriesimerkkinä pyysin juurikin erään heavybiisin bassoraitoja soitettaman uusiksi, kun ne olivat niin ylävireiset. ko. kuuntelussa sitä vain ei ollut yksinkertaisesti huomattu! johan lähti biisi toimimaan ihan eritavalla.)
Välillä moisissa tilanteissa onkin paikallaan, että pyydän miksauksesta esimerkiksi basson, laulut ja muun bändin erikseen ja hion elementit kohdilleen näistä ns. stemmoista.
Lisaksi pyrin tarvittaessa kertomaan myös jälkikäteen asiakkaalle, mitä tein, miksi ja millaisiin asioihin kannattaa mahdollisesti tulevaisuudessa kiinnittää huomiota, jotta miksauksensa ja tietenkin sitä myöten masterointini paranisi seuraavilla kerroilla.

Jotkut myös ajattelevat, ettei ole varaa panostaa masterointiin, varsinkin nettijulkaisun kohdalla. Lopeensa kustannus on melko pieni, semminkin jos musiikkiin itsessään on jo panostettu aikaa ja vaivaa kosolti. Onnistunut masterointi voi tehdä just sen eron, että soiko se musiikki vai ärsyttääkö jokin sointikuvassa liikaa ja sitä myöten että jaksavatko ihmiset kiinnostua kuuntelemaan biisisi loppuun, vaiko eivät.
Yle6

Ja toki puuhassa on myös se insinööriaspektikin. Siihen kuuluu mm. levykokonaisuuksien kappalevälien ja feidauksien hiominen. Kappaleindeksien tekeminen, koodien ja metadatojen syöttäminen (ja selvittely), levykuvien tekeminen ja erinäisten standardien, pusaus ja verifiointi, sekä painopaikkojen kanssa touhuaminen, jotta kaikki on varmasti bitin tarkkuudella kunnossa.
Lisäksi teen kovin mielelläni tarvittavat mp3, Aac tms. konversiot biiseihin täällä samalla, ettei niitten kanssa tule sitten yllätyksiä myöhemmin. Mun pitää pystyä seisomaan töitteni takana, eikä selitellä myöhemmin että en se minä ollut ku noi meni sekoileen jonkun ilmaiskonversiopalvelun kanssa...

Studioidarit

Niin että ihan rohkeasti vain yhteyttä. Pannaan se musiikkinne sinne nextille levelille!
Studiosivut.
Facebookissa.
jazmanaut ÄT gmail

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti