Nilkki avautuu

No johan oli taas ilta. Kävin taas vaihteeksi kutosella miksailemassa teknoa talonmiehen ominaisuudessa, mikä on aina kovin mukavata, koskapa konemuusikot tuppaavat olemaan tänä päivänä kohtalaisen omavaraisia. Ainoa asia, mihin pitää yleensä varautua, on kauhee määrä plugipiuhoja ja töpsekkeleitä, kun "Mulla jäi mun piuhakassi studiolle" ja "kyllä tää vielä viime keikalla toimi ihan hyvin." Noh tällä kertaa homma oli vieläkin iisimpää, kun kyseessä oli kaks läppäriliveä, jotka yleensä kaatuu vain windowsiin, jos kaatuu.
Se tosin meinas ärsyttää, kun toinen artisteista tuli soundcheckiin puoltoistatuntia myöhässä ja just kun päästiin äänentarkistukseen asti, loppui häneltä koneestaan akku, ja laturi oli tietysti kotona. Noh vedettiin sitten illalla lennosta. Hyvin toimi.

Eipä siinä, lungi ol ilta. Mittareita vahtiessa ja netissä surffaillessa. Hyvällä sykkehellä, kunnes menin settien jälkeen purkamaan lavaa. Ensitöikseni jouduin järjestysmiehen tehtäviin, kun joku tytsy oli päättänyt kiivetä lavalle tanssaamaan. Kaikin mokomin mun puolestani muuten, mutta kun ständeissä on aika kalliita tietskareita, kontrollereita etc. ja naikkonen veti aika tunteella ja tämän myös hänelle ystävällisesti kerroin.
-"Miksi???" Hän haki tarkennusta tilanteeseen, joten toistin edellisen, johon hän vastasi toistamalla kysymyksensä. Tässä vaiheessa talutin hänet käsikynkästä alas lavalta.
Noh, muutaman minutin päästä puran hämärässä monitoreja ja astun vahingossa lavan reunalla olevan tuopin kumoon, jonka päättelen kuuluneen tälle naikkoselle, koskapa tunnen hetken päästä, miten kenkäni tulvii. Tämä lehmähän (Ex-hyvä neiti) oli hakenut välittömästi uuden tuopin, jonka hän kostoksi kaatoi popooni! Noh minä sitten ravistelin kenkäni kuivaksi ja pidin tälle lehmälle puhuttelun, joka törmäsi lasittuneeseen katseeseen, joten päätin jatkaa hommiani päästäkseni kotiini asap. No eipähän mitään, tämän lehmän ystävä tulee huutamaan mulle naama punaisena jotain käsittämätöntä, josta saan lopulta kiinni sen verran, että neiti on närkästynyt siitä, että minä potkin ystävänsä juomia, möykkään hänelle (lehmä) ja lisäksi ravistellessani kengästäni enimmät oluet, oli hänen päällensä roiskunut siitä pisaroita.
Pahoittelin hänelle, mikäli olin roiskinut olutta päälleen, mutta tämä harpyija oli lietsonut itsensä sellaiseen raivoon, ettei häntä pidellyt enää mikään. Puolustukseeni, että lava on minun työpaikkani jolle ei ole lisäkseni muilla kuin artisteilla mitään asiaa ja lavalle jätetyt juomat ovat kyllä ihan asiakkaan omalla vastuulla hän mm. esitti, että silloinhan lavan reunalle pitäisi rakentaa aita. Tämäkös minua huvitti, mikä sai tämän köyhän miehen piia-noora kaupin käymään henkilökohtaisuuksiin. Hän nimittäin paljasti olleensa konservatoriolla samaan aikaan, kun suoritin siellä kansalaisvevollisuuttani, jolloin muistin että hänhän oli ihan kivan oloinen nätti fagotisti, jolle järjestin kerran tutkintoa varten äänitysvehkeet pystyyn. Hän sitten uskoutui minulle, että minä olin nilkki silloin ja olen nilkki edelleen. Tällöin lopetin kommunikoinnin kanssaan kokonaan ja käänsin hänelle nilkkimäisesti selkäni. Ei tainnut mennä tytöllä aikoinaan tutkinto ihan putkeen!

Nilkki... Aika ikävästi sanottu. Itse olisin keksinyt muutaman ilkeämmänkin nimityksen (Kuten nyt se piia-noora kauppi) muttei ole tapanani kiusata heikompiani.

* * * * *

Siitäpä tuli mieleeni, että piia-noora kauppia tuli kyllä ala-asteella kiusattua, samalla luokalla kun oltiin, mutta silloinkin vain sen vuoksi, että hän oli minua vahvempi (ja päätä pidempi) ja luultavasti osasyynä oli myös se, että olen aina ollut kohtalaisen hyvä aistimaan ihmisissä pahuuden.