Livemiksauksesta
Random huomioita ja vinkkejä livemiksauksesta.
Tiloista:
Itse käytän kaikuja todella subliminaalisesti, periaatteella: jos sen kuulee, niin sitä on liikaa. Tietty gootti ja spacerock yms. friikkailut on erikseen, mut silloin puhutaankin efektoinnista.
Laulun saa uppoamaan matskuun eteerisemmin delaylla jota tuskin kuulee, kuin kaiulla, joka voi sutata kokonaissoundia liikaa. Jos delay ei mulahda miksiin tarpeeksi yläpäänleikkauksellakaan, niin sitä voi kokeilla ajaa eteenpäin vielä hallikaikuun.
Niin ja tilaefektit ajetaan omiin kanaviinsa siksi(kin) että niistä voidaan ekvalisoida ylä ja alataajuuksia tarvittaessa pois. Yleensä jos kaiku alkaa honottamaan tai kumisemaan, niin vika on siihen syötettävässä materiaalissa.
------------
Ja miksausfilosofiasta vielä:
Ennen kuin avaat PA:ta tulisi bändin olla suht hyvässä balanssissa keskenään.
Miksaamisessa on kuitenkin lähtökohtaisesti kyse ÄÄNEN VAHVISTAMISESTA,
eikä äänen tekemisestä.
Jos kamat on asialliset ja kunnossa, mutta soundia ei saa kasaan mikrofonivalinnoilla, oikealla sijoittelulla ja ekvalisointikin menee holtittomaksi vuoristoradaksi, on yleensä vikaa äänilähteessä.
Toisinaan sitä vaan pitää panna arvovaltansa koetukselle ja mennä sinne lavalle vääntämään basistin rantasaunasta hyvä soundi, jos se ei ite sitä osaa ja perustella kitaristeille, miksi sen kaappia pitäis panna hiljemmalle.
Jos ja kun menet vieraaseen tupaan missä on outoja vempaimia, niin kysy siltä talonmieheltä ihan rohkeasti, jos on jotain epäselvää. Se on siellä ihan sitä varten.
Mitään uutta ei opi, jos ei kysele.
Muutenkin kollegoiden kans kannattaa vaihtaa kuulumisia ja uusia kikkoja aina kun mahdollista. Alan piirit on niin pienet ja hövelit, ettei tietotaitoa ole juurikaan järkeä panttailla.
-------------
Monitoroinnista:
Vähempi parempi. Mitä vähemmällä äänenpaineella ja monttuihin ajettavalla materiaalilla bändi pystyy sujuvasti soittamaan, sen parempi. Jos kaikille tulee kaikkee kaikista lujiten, niin PA.n voi panna suosiolla kiinni ja lähtä kahville, syystä että:
a.)Monitorit vuotaa lavalta ja kuulostaa yleisölle paskalta.
b.)Monitorit vuotaa mikkeihin ja kuulostaa suoran signaalin kanssa (ja muutenkin) paskalta.
c.)Bändin jokaisen jampan ei oikeesti tarvi kuulla ihan kaikkia risahduksia, mitä jokainen toinen soittaja voi arsenaalistaan tuottaa, vaikka ne niin luulisivat. Liika on liikaa ja se vain sekoittaa.
Tää oikeesti erottaa ammattilaisen amatööristä.
Kovat jätkät pyytää esim: "vähän liidii ja omaa lauluu, pikkasen kiippareita ja basarinapsua."
ja amatöörit haluaa kuulla ihan kaiken, sen kummemmin edes miettimättä että miksi.
(Yleensä vain koska se on mahdollista.)
-------------
Jos kaikki osa-alueet on kunnossa, mutta bändi kuulostaa siltikin jotenkin omituisen paskalta, eikä oikein mikään auta, on homma toisinaan vain kiinni siitä että bändillä on huono päivä.
Sitä sattuu, tai sit sä oot liian kännissä, mitä ei pitäis sattua. Jos nyt pari kaljaa bäkkärillä ennen vetoa ottaa, niin kannattaa kiinnittää huomiota siihen että brenkku heikentää jonkin verran kuuloa yläpään osalta.
* * * * *
Kikka kolmosena vielä:
Räppärit tuppaavat pääsääntöisesti nappaamaan mikistä kiinni kapselin päältä, mikä aiheuttaa megafonityyppisen puukottavan soundin ja huomattavan kiertovaaran.
Itse sain aikoinani koulutettua fintelligenssin posselle mikin käyttöä seuraavasti.
Nappasin lähimmän jampan mikin ja käskin seurata tarkkaan:
-Kapselista kiinni: "Näin kun pitelee mikistä kii, niin soundi muuttuu mikkihiireksi, eikä heru pesää"
Mikin rungosta kii: "Näin tää soundaa munakkaalta ja pesä on taattu."
Uskoivat kerrasta ja opettivat muillekkin.
Tiloista:
Itse käytän kaikuja todella subliminaalisesti, periaatteella: jos sen kuulee, niin sitä on liikaa. Tietty gootti ja spacerock yms. friikkailut on erikseen, mut silloin puhutaankin efektoinnista.
Laulun saa uppoamaan matskuun eteerisemmin delaylla jota tuskin kuulee, kuin kaiulla, joka voi sutata kokonaissoundia liikaa. Jos delay ei mulahda miksiin tarpeeksi yläpäänleikkauksellakaan, niin sitä voi kokeilla ajaa eteenpäin vielä hallikaikuun.
Niin ja tilaefektit ajetaan omiin kanaviinsa siksi(kin) että niistä voidaan ekvalisoida ylä ja alataajuuksia tarvittaessa pois. Yleensä jos kaiku alkaa honottamaan tai kumisemaan, niin vika on siihen syötettävässä materiaalissa.
------------
Ja miksausfilosofiasta vielä:
Ennen kuin avaat PA:ta tulisi bändin olla suht hyvässä balanssissa keskenään.
Miksaamisessa on kuitenkin lähtökohtaisesti kyse ÄÄNEN VAHVISTAMISESTA,
eikä äänen tekemisestä.
Jos kamat on asialliset ja kunnossa, mutta soundia ei saa kasaan mikrofonivalinnoilla, oikealla sijoittelulla ja ekvalisointikin menee holtittomaksi vuoristoradaksi, on yleensä vikaa äänilähteessä.
Toisinaan sitä vaan pitää panna arvovaltansa koetukselle ja mennä sinne lavalle vääntämään basistin rantasaunasta hyvä soundi, jos se ei ite sitä osaa ja perustella kitaristeille, miksi sen kaappia pitäis panna hiljemmalle.
Jos ja kun menet vieraaseen tupaan missä on outoja vempaimia, niin kysy siltä talonmieheltä ihan rohkeasti, jos on jotain epäselvää. Se on siellä ihan sitä varten.
Mitään uutta ei opi, jos ei kysele.
Muutenkin kollegoiden kans kannattaa vaihtaa kuulumisia ja uusia kikkoja aina kun mahdollista. Alan piirit on niin pienet ja hövelit, ettei tietotaitoa ole juurikaan järkeä panttailla.
-------------
Monitoroinnista:
Vähempi parempi. Mitä vähemmällä äänenpaineella ja monttuihin ajettavalla materiaalilla bändi pystyy sujuvasti soittamaan, sen parempi. Jos kaikille tulee kaikkee kaikista lujiten, niin PA.n voi panna suosiolla kiinni ja lähtä kahville, syystä että:
a.)Monitorit vuotaa lavalta ja kuulostaa yleisölle paskalta.
b.)Monitorit vuotaa mikkeihin ja kuulostaa suoran signaalin kanssa (ja muutenkin) paskalta.
c.)Bändin jokaisen jampan ei oikeesti tarvi kuulla ihan kaikkia risahduksia, mitä jokainen toinen soittaja voi arsenaalistaan tuottaa, vaikka ne niin luulisivat. Liika on liikaa ja se vain sekoittaa.
Tää oikeesti erottaa ammattilaisen amatööristä.
Kovat jätkät pyytää esim: "vähän liidii ja omaa lauluu, pikkasen kiippareita ja basarinapsua."
ja amatöörit haluaa kuulla ihan kaiken, sen kummemmin edes miettimättä että miksi.
(Yleensä vain koska se on mahdollista.)
-------------
Jos kaikki osa-alueet on kunnossa, mutta bändi kuulostaa siltikin jotenkin omituisen paskalta, eikä oikein mikään auta, on homma toisinaan vain kiinni siitä että bändillä on huono päivä.
Sitä sattuu, tai sit sä oot liian kännissä, mitä ei pitäis sattua. Jos nyt pari kaljaa bäkkärillä ennen vetoa ottaa, niin kannattaa kiinnittää huomiota siihen että brenkku heikentää jonkin verran kuuloa yläpään osalta.
* * * * *
Kikka kolmosena vielä:
Räppärit tuppaavat pääsääntöisesti nappaamaan mikistä kiinni kapselin päältä, mikä aiheuttaa megafonityyppisen puukottavan soundin ja huomattavan kiertovaaran.
Itse sain aikoinani koulutettua fintelligenssin posselle mikin käyttöä seuraavasti.
Nappasin lähimmän jampan mikin ja käskin seurata tarkkaan:
-Kapselista kiinni: "Näin kun pitelee mikistä kii, niin soundi muuttuu mikkihiireksi, eikä heru pesää"
Mikin rungosta kii: "Näin tää soundaa munakkaalta ja pesä on taattu."
Uskoivat kerrasta ja opettivat muillekkin.
Kommentit
Lähetä kommentti