maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Lemonation

Hankalia roudauksia, älyttömiä työaikoja, pätkätöitä oikein viimeisen päälle ja kaiken lisäksi melkolailla vaihteleva palkkaus, paskasta konvehtiin.
Ja silti nää äänihommat on toisinaan niin palkitsevaia, etten mä vaihtais mihinkään.

Lauantaina käytiin tosiaan Lemonaattorien kanssa virgin oilissa keikalla. Viimeisestä esiintymisestä onkin jo aikaa. Se oli joskus kesällä, joillain festareilla, jossain... ja tääkin keikka oli tarkoitus tehdä jo kuukausia sitten, mutta Lassella murtui kyljestä luita, friikissä polttaritapaturmassa. No mut nyt sit onnistui ja ihmisiäkin oli tullut paikanpäälle täysi tuvallinen. Pojat soittivat pienestä alkukankeudesta huolimatta hyvin vapautuneesti ja talon tekniikka pelas mallikkaasti, mikä meinaa että sain loihdittua pojille messevät soundit ja mikä ihmeellisintä, kukaan ei tullut avautumaan jostain triviaalista, mutta just hänelle tärkeimmästä dingelidongelista, joka kuuluu liian lujaa/hiljaa (tai puuttuu livenä, levyversioon nähden) tahi sanomaan, että "soita yötä, eläkä tämmöstä homopoppia."

Paikan äänimies soitteli edellisellä viikolla ja kyseli tarpeitamme ja kertoessani nimeni, hän hihkaisi, että mehän ollaan kumpikin alunperin Oulusta ja hän tuntee isäni jne. jne... Sovittiin sitten taputella toisiamme selkään ja verestellä muistoja. Kummastus olikin sitten naurettava, kun menin päivällä pelimestoille ja lavalla häärii keikkaympyröistä vanha tuttu. Alalla kun kaikki puhuvat ihmisistä aina kontekstinsa mukaan "Lemonaattoreiden miksaaja, Tehareiden Otto, RMC:n Pete" yms. niin harvoin sitä yhdistää sitten ihmisen koko nimeä henkilöön, semminkin kun nimimuistini on mitätön.

Kaiken kaikkiaan loisto ilta ja virgin oil olikin keikkamestana erinomainen!

1 kommentti:

  1. No voi prkl, nyt harmittaa etten saanut lähdetyksi keikalle. :-/

    VastaaPoista