Liikuttavaa

No nyt voin jo paljastaa... Kyllä tää alkaa jo aika varmalta vaikuttamaan.
Ei tässä nyt enää kehtaa perääntyä, eikä kyllä kauheesti haluttaiskaan.
Itse asiassa ei yhtään, on se vaan niin yllättävän mukavaa puuhaa!

Nyt ette kyllä usko, mutta minä rupesinkin sitten harrastamaan liikuntoa!!!

Tässä on nimittäin kummitellut kortekstissa jo vuosikausia kaiku, joka on
vihjaillu, että liikunta ei tekisi hallaa. Laji on vain ollu hukassa.
Koripallo, jota junnuna pelasin ihan hulluna, simona vallan, on jotenkin niin uuvuttavaa. Ei peli itsessään, se on oikein kivaa, mutta ne ihmiset, joille se voitto menee lystinpidon yli ja komeasti. Siksi kai minä lajista luovuinkin... Niin ja siksi, kun selkä brakas.

Skedeykseenkin tunnen olevani jotenkin vaan liian vanha. Siinä vaiheessa kun sitä tiedostaa oman kuolevaisuutensa ja alkaa varomaan, niin skeittaus jämähtää.
Sit kun vielä kattelee noita pikkukakaroita, jotka vetää n-kertaa paremmin, kuin itse ikinä, niin... tiedättehän.

No sihän mä hokasin. Kaverit oli menossa aikidoon. Sinnehän minäkin!!!

Ihan täydellistä. Treenit on kaks kertaa viikossa, eikä lajia harjoitella muualla kuin treeneissä. Aikido ei ole voimalaji, joten ei tarvi käydä vastemielisillä punttisaleilla,
eikä siinä kilpailla tai taistella ja treenit ovat kaiken kaikkiaan älyttömän hyväntuulista puuhastelua.

Aikidossa ei keskitytä niinkään lyönteihin ja potkuihin, vaan siinä harjoitellaan pääasiassa vastustajan voiman ja sen liikeradan ohjaamista rentouden ja mahdollisimman vähäisen voimankäytön keinoin. Aikidossa vastustajaa ei myöskään pyritä vahingoittamaan.

Ja tämähän sopii minulle, paremmin kuin hyvin!

Niin että tervetuloa haastamaan nakkikiskalla, niin mä vähän aikaa funtsin, että miten se liikesarja menikään, jos toi tarttuu mua tuosta kädestä, niin mä astun tällä jalalla tonne ja hmm... pyörähdän... eiku...

Kyl tää tästä :D