Summa summarum

Minun mielestäni joulu on ihmisen parasta aikaa. Ainakin näin lapsen näkökulmasta.
Ei tarvihe tehä mittään. Saa olla luvan kanssa jouten. Hökälehtiminen ja suorittaminen
on kollektiivisesti pannassa ja ylensyönti katsotaan hyveeksi. Äiti hyysää ja isä juttelee
mukavia. Olisipa joulu ainainen.
Kilttinäkin olin ollut.
Joulun jälkeen (ja vähän ennenkin) on sitten aikaa kavereille. Kaikki lapsuuden ajan ystävät
istuvat potrina ja iloisna iltaa. Samat vanhat jutut ja tutut.

Töitäkin tuli kyllä vähän tehtyä. Tai mukavaahan se on semmoinen tapaninpäivä taiteilu.
Kävin nimittäin Rovaniemellä heittämässä keikkaa German Elektroniksilla. En ollut tajunnutkaan,
kuinka paljon ihmisiä sitä sieltä päin tunteekaan. Ilmeisesti suurin osa Helsingin muusikoista
ja DJ:stä on lapista kotoisin. Jos eivät ole Rollosta, niin sitten Oulusta ja loput Raahesta.

Uudeksi vuodeksi sitten Raaheen appivanhempien luokse. Homma lähti sielläpäin käyntiin
kohtuu hektisesti. Vaimo otti nimittäin kissamme mukaan mestoille joulunviettohon, mutta kuinkas sitten
kävikään. Tuo sisätilojemme peto päätti livahtaa omin lupinensa tutkailemaan lähiseutua, eikä anna kuulua
itsestään mitään puoleentoista vuorokauteen. Me jo pelkäsimme menettäneemme koko katin maailmalle, kun
ei suuretsinnätkään tuottaneet tulosta. Lopulta päätimme luottaa juoneen ja häipäsimme mestoilta useammaksi
tunniksi saunomaan ja syöpöttelemään hyvin ja kuinka ollakkaan, palatessamme kissa vastaa kutsuun lähes välittömästi
ja kipittää kiltisti häntä pystyssä kotiin. Eli jätkä oli hengaillut lähistöllä koko ajan, turvallisna mielin. Oltiinhan me oltu näet kiltisti passissa, josko hän suvaitsisi tulla vaikka syömään. Penteleen katti.

Itse uudenvuoden ylimeno meni harvinaisen rauhallisesti saunoessa ja katsellessa kaupungin ilotulitusta viiden kilometrin
turvaetäisyyden päästä.