maanantaina, joulukuuta 08, 2008

Kiitos sotaveteraanit jotka uhrasitte itsenäisyytemme eteen parhaat vuotenne niin talvi, kuin jatkosodassakin

Perjantaihan lipsahti kuin itsestään baariravintolaan. Läksin keikalta hyvinnii pian soitannan jälkeen, kun kyyti mulahti näppärästi pykälään. Sieltä erään pariskunnan kämpille jallun syrjään, pientä pogoamista ja karhunpesään, missä oli levoton, mutta harras tunnelma. Paikalla meitä oli melko lössi, mm. blogimaailmassa marinoituja prinsessoja ja keravalaisia prinssejä, puhumattakaan nuorekkaista täti-ihmisistä.
Baareus alkoi kummallisissa merkeissä: Kun osa seurueestamme valtasi nurkkapöydän ja loput katselimme jostain istumapaikkoja, niin siinä viereisessä pöydässä dokaillut homopari ihan oma-aloittisesti nousivat ja tarjosivat pöytänsä meille. "Kun me mahdutaan muuallekin näppärästi" Ihme sakkia tosiaan! paljon muuta en muistakaan, paitsi että paransimme Vaimon serkun uuden miehen kanssa maailmaa melko aikaiseen.

Itse-näisyyspäivän kättelijäisyystoimet menivät sovitun juhlallisissa merkeissä.
Tehtiin isänmaallista pikkupurtavaa, kuten hernerokkaa ja einespohjaisen isänmaallisia coctailsyömisiä. Alkudrinkkinä toimi kalija. Kehitin myös coctailin nimeltään:
"Kiitos sotaveteraanit jotka uhrasitte itsenäisyytemme eteen parhaat vuotenne niin talvi, kuin jatkosodassakin" Resepti on salainen ja odottaa pääsyä supon arkistoihin.
Itse linnanjuhlista panimme merkille Jutta Urpilaisen tappajarobottitissit, sekä Laura Voutilaisen Perseen. Myös Anna Abrieuy, herätti huomiomme.
Drinkkipelimme ei oikein ottanut tuulta alleen, kun tänä vuonna vaimot olivat tähdentäneet erityisesti sitä, että sille helmalle ei sitten astuta, tai et saa enää ikinä!
Tämäkin korjaantui tanssilattialle mentäessä, sekä sääntötarkennuksella, jotta omakin helma lasketaan.
Vieläkin närästää.
Suomi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti