keskiviikkona, joulukuuta 10, 2008

Polliisi on ystävä

Katkesi tosiaan toissapäivänä avain pyörän vaijerilukkoon. Tämä piti kulkupelini tiiviisti eräässä kaiteessa kiinni. Eilen sitten marssin paikalle ja soitin polliisin komentokeskukseen, jossa mukavan oloinen, olikohan ollu itse Reinikainen, lupasi paikalle yksikön tuota pikaa.
Reilun kymmenen minutin kuluttua eteeni kurvaakin maija, josta jalkautuu vanhempi, sekä nuorempi konstaapeli. Vanhemman siinä nauttiessa tuppakkitauostaan, äherrettiin me tämän nuoremman kanssa voimapihdeillä vaijeria katki. Hommassa meni varmaan jotain reilut viisi minuttia. Sitkeitä säikeitä.
Tästäpä viisastuneena painelin lähimpään pyöräkauppaan hesarilla ja ostin täsmälleen samanlaisen lukon. Kerralla hommasin pyörääni myös kunnon lampun entisen halvan rimpulan tilalle, joka ei valaissut ja jonka tippumisesta sai olla koko ajan huolissaan.
Noh pyöräkauppiaallahan ei kortinluku onnistunutkaan, joten tämä herrasmieshän ratkaisi asian sillä, että löi tilinumeronsa lapulle ja pyysi maksamaan sen neljäkymppiä sinne, kunhan joutaisin.
Mykistävää ihmisyyttä moinen tänäpäivänä!
Lähettäjä alelaari

1 kommentti:

  1. Onhan ne hyviä jätkii, ja reilui friidui.

    Kuppanen duuni, ei siinä oikein pärjää muuten.
    Mulle sattui tuossa viime talvena, että tuotevalitusta tehdessä lipsahti päinseinää se "tuote" - ja eikös, yritti se tavaratalo oikeusjuttua, ilmeisesti vartiointiliikkeensä yllyttämänä moisesta viritellä.
    Kytät (cops) pelasti mut pälkähästä. Moinen teatteri nyt pienen tuotepalautusdemonstraation takia.
    Antoivat ymmärtää, että ko. firman asiakaspalvelun kanssa olisi ollut joskus enenenkin "asiakas on väärässä" -tapauksia.

    VastaaPoista