torstaina, elokuuta 16, 2007

Hääjuhlat to the maximum

No nyt sataa, joten hääjuhlaraportin tynkää pukkaa:
Ne meni ihan käsittämättömän hyvin! Ruokaa oli paljon ja se oli hyvää. Heidin äiti oli varautunut sapuskan kanssa yläkanttiin ettei vaan loppuis kesken, mutta arvatkaa vaan miten siinä kävi. Sen siitä saa kun kokkaa liian hyvää ruokaa.
Oli lohisoppaa, (tietenkin!) Yrttistä perunasalaattia, timjamin makuista lihapateeta, kasvis-salaattia, tomaatti-sieni charlottaa, Kylmäsavulohihyytelöä, kokonaisia savustettuja lohia... noin niinkuin muutamia mainitakseni.
Äitini ja mummuni tekemät leivonnaiset olivat suxee kanssa. Meru ammattikokkina tuli erikseen hehkuttamaan, kuinka voi olla "parhaimpia pullia kuunaan." Kakun leikkaus suoritettiin kahteenkin kertaan ja kummallakin kerralla polkaisimme yhtäaikaa. (kuinkas muutenkaan.)
Ohjelmaa oli riittävästi, mutta pääpaino oli kuitenkin vapaamuotoisella seurustelulla ja konsepti toimi loistavasti. Pönötys loisti poissaolollaan ja ihmiset pitivät oikeasti hauskaa ja tutustuivat toisiinsa. posket vain tuppasivat kipeytymään, kun oli niin mukavaa. Vekkulia muuten katsella ympärilleen kun minne tahansa päänsä käänsikään, niin näkyi vain nauravia ja hymyileviä ihmisiä.
Ohjelman avasivat isäni, veljeni ja siskoni esittämällä "hääkellot" sävelteoksen. Jengi oli ihan mykistyneitä sen kauneudesta. Kertoisin kappaleesta enemmänkin, mutta se oli jotain ennenkuulumatonta ja sanoinkuvaamatonta! Sitten kilisteltiin ja syötiin, minkä jälkeen seurasi puheita, joista mm. isäni puhe oli jotain ihan mahtavaa. Ihmiset tuhersivat itkua, kun oli niin herkkää ja nauroivat kippurassa, kun oli niin hauskaa. Pitää pyytää se teksti siltä ja referoida tänne jokupäivä. Myös bestikset ja kaasot hauskuttivat muisteloillaan ja yhdessä vaiheessa meidät ryöstettiin molemmat. (Ollaan kuulemma niin hyvä pari, ettei meitä voinut erottaa.) jne.jne...
Illalla meitä tanssitti laulu & rytmisoitinyhtye Kometa. Jätkät rokkas!!! Oli ehkä paras keikka mitä olen nähnyt poikien vetävän. Bändin tahtiin rokkasivat kaikki, pikkulapsista vanhuksiin.
Minun mummoni joras niin maan paljon, että siltä tippui hammas. Ja yks pappa tanssi keikan putkeen ihan täysillä, vaikkei se normaalisti pääse liikkumaan kuin vaivalloisesti kepeillä! Jopa isäni intoutui tanssimaan! Että semmoisenkin ihmeen sai nähtäväksi. Ja mikä yllättävintä, kukaan naapurustosta ei soittanut polliiseja, vaikka musiikin on ollut pakko kuulua veden yli kaupunkiin asti.
Tikibaari oli suksee. Olutta oli helvetisti, kuten myös viskiä ja boolia ja kaikki mänt. Tai itseasiassa löysin sentään yhden juomattoman oluen seuraavana aamuna pusikosta. Mikä asiassa oli kummallisinta, kekään ei ollut kuitenkaan tolkuttomassa kunnossa, vaan lähinnä hyvissä nousuissa ja sosiaalisella tuulella.

Kaikenkaikkiaan juhlat meni niin hyvin, että ajateltiin tehdä niistä perinne. Vuosipäivinä vastaavahkot bileet pystyyn ja paikalle kynnelle kykenevät. Mittakaava tulnee olleen tosin pienemmät. Oli noissa kuitenkin sen verran järjestelemistä!

Kiitos tuhannesti kaikille osallistuneille ja erityis paljon kiitosta ansaitsee anoppi! Se teki hirmu urakan, mutta kyllä kannatti, vai mitä? ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti