Otsake

Aamu alkoi tekstiviestillä, jossa hippi perui perjantaisen masterointi aikansa. No eipä siinä mitään mun puolestani, on tässä kädet täynnä muutenkin, mutta tällä varoitusajalla varaamani studio pojottanee sitten sen päivän tyhjillään ja entisetkin vuokrani siihen suuntaan viivästyvät. Ei se oo pienyrittäjän osa helppoa, mut onneksi Ripa on hieno ja ymmärtäväinen mies.

* * * * *

Asiasta kahvaan: Alanko mää tuleen vanhaksi vai mitä, kun oikeesti jää mieleen vaivaamaan sellaiset älyttömät asiat, kuin että helsingissä puukotettiin viikonlopun aikana neljää ihmistä. Eikä siinä mitään, että ollaan puukkohippasilla. Sehän on perinteinen känniurheilulaji Suomessa, mutta kun nää puukotukset on ollu ihan randompohjaisia, joissa joku kilari tökkää ohikulkijaa selkään/kaulaan/kylkeen...
Humalaiset reuhaavat sekopäät voi aina kiertää kaukaa, mutta miten väistät moista salamurhaajaa?
Minä en pienestä hermostu tai pelästy, mutta nyt alkaa ihan oikeasti riittää.
Turvallisuuden tunne on kuitenkin mun kirjoissa aika pirun korkeelle listattuna ja kun lisäksi nuo biologiset pallit alkaa jo tikittään siihen malliin että se omakotitalo pohjoisesta alkaa kuulostamaan päivä päivältä houkuttelevammalta.