Killed by dead

Mitäköhän niin tärkeää asiaa sillä naisella oli, joka yritti juuri tappaa minut, että sen rinnalla ihmishenki on toissijainen? Pyöräilin nimittäin juuri studiolle ihan nimenomaista pyörille varattua väylää pitkin alamäkeä melko haipakkaa vauhtia, kun vihreissä valoissa eteeni kääntyi yllättäen punainen sitikka. Se nainen ei edes viitsinyt vilkaista vasemmalle katsoakseen olisiko suojatiellä ketään, eikä tuo varmaan mitään olisi nähnytkään kun sen puolen kasvoista peitti kännykkä. Molempien yhtäaikainen lukkojarrutus jätti hengenllähdölleni noin neljänkymmenen sentin marginaalin, ja takaansa tulevalle autolle kahdenkymmenen.
Moinen piittaamattomuus ja adrenaliiniryöppy aiheutti sen, että olin jo menossa tempaamaan sen puhelimen omistajaltaan ja heittämään sen viereiseen metsään, mutta nainen ei viitsinyt jäädä paikalle. Itseasiassa hän ei viitsinyt tilanteen aikana nostaa kättään korvaltaan hetkeksikään.
Sen ohikiitävän hetken, kun aika hidastuu ja refleksit ottavat ylivallan mielestä, olin varma näkemästäni. Hänen huulensa muodostivat sanan: "Oho."

Saat anteeksi, jos otat opiksesi. Tuskin saat.

Pohjat on purkissa ja lauluja vaille. Ehtaa rokkia tulossa perkules!