Iloisna saaressa
Väsy!
Tulimme aamuyöstä ilosaaresta takaisin pääkaupunniin. Nyt on jotenkin melkolailla vötkylä olo ja mieli halajais pizzaa. Vaimolla asiat on vötkylämmin, hän sai nukuttua kokonaiset kaks tuntia, ennen kun työt kutsuivat.
Jaa että mitäkö tapahtui? Noh kaikkee tosi siippaa ja kivaa. Menomatkalla satoi rutosti, mutta Jojensuu valaistui auringosta samalla hetkellä, kun dösämme kurvasi lava-alueelle.
Ei kiittelemistä. Siitäpä sitten puolen kilon punnus kouraan ja auton takaholsteri auki, mistä reippaat nuorukaiset, joita myös lavakäsiksi kutsutaan, siirsivät instrumenttimme esiintymisareenalle. Tontit haltuun, perus settiä. Mukavaa ja osaavaa henkilökuntaa, eli olo oli taas kuin kuninkaalla. Jätkät veti hyvin ja mjysiikki soundas ilmeisesti hyvältä, kun tulivat ihmiset siitä erikseen mainitsemaankin.
Tämän jälkeen hengailua ja jamittelua lavan takana. Ruokaa,juomaa ja savukkeita kului kiitettävästi, kunnes meille tultiin ystävällisesti vihjaamaan, josko seurueemme voisi häipyä. Ja mehän häivyttiin. Epämääräistä harhailua, sadesuojan alla kansansävelmiä raikaten ja teinejä huvitellen/pelastellen. Osa häipyi vielä jonnekin uima-allastalo jatkoille, osa, johon mekin vaimoineni kuuluimme, haahuilimme majapaikkaan.
Aamusella tasoiteltiin taas siellä lavan takana. Se oli oiva tukikohta.
Jossain vaiheessa mänimme vippitelttaan syöpöttelemään, kunnes ruokahetki keskeytyi julmasti siihen, että minä, vaimoni, sekä Ville, tuo maailman lahja rummuille, nakitettiin tekemään haastattelua, kun muita ei huvittanut. Täydestä meni.
Toisaalta kuinka vaikeeta se on vastailla niinkin omaperäisiin kysymyksiin kuin:
"Millaista on ollut Ilosaarirokissa?"
ja
"Parhaat ja huonoimmat festarimuistot..."
Ajan tappoa loppupäivä, kunnes mahoton ryysäys isoon telttaan, jossa Pattonin Mikko jo virittelikin äänijänteitään. Fooooook!!!! Se oli hienoa kuultavaa!!!!!!!!!!!!!!
Kuveja reissu(i)sta löytyypi täältä, ja hesarissakin olivat tykänneet, vaikka laulaja onkin paska :D
Tulimme aamuyöstä ilosaaresta takaisin pääkaupunniin. Nyt on jotenkin melkolailla vötkylä olo ja mieli halajais pizzaa. Vaimolla asiat on vötkylämmin, hän sai nukuttua kokonaiset kaks tuntia, ennen kun työt kutsuivat.
Jaa että mitäkö tapahtui? Noh kaikkee tosi siippaa ja kivaa. Menomatkalla satoi rutosti, mutta Jojensuu valaistui auringosta samalla hetkellä, kun dösämme kurvasi lava-alueelle.
Ei kiittelemistä. Siitäpä sitten puolen kilon punnus kouraan ja auton takaholsteri auki, mistä reippaat nuorukaiset, joita myös lavakäsiksi kutsutaan, siirsivät instrumenttimme esiintymisareenalle. Tontit haltuun, perus settiä. Mukavaa ja osaavaa henkilökuntaa, eli olo oli taas kuin kuninkaalla. Jätkät veti hyvin ja mjysiikki soundas ilmeisesti hyvältä, kun tulivat ihmiset siitä erikseen mainitsemaankin.
Tämän jälkeen hengailua ja jamittelua lavan takana. Ruokaa,juomaa ja savukkeita kului kiitettävästi, kunnes meille tultiin ystävällisesti vihjaamaan, josko seurueemme voisi häipyä. Ja mehän häivyttiin. Epämääräistä harhailua, sadesuojan alla kansansävelmiä raikaten ja teinejä huvitellen/pelastellen. Osa häipyi vielä jonnekin uima-allastalo jatkoille, osa, johon mekin vaimoineni kuuluimme, haahuilimme majapaikkaan.
Aamusella tasoiteltiin taas siellä lavan takana. Se oli oiva tukikohta.
Jossain vaiheessa mänimme vippitelttaan syöpöttelemään, kunnes ruokahetki keskeytyi julmasti siihen, että minä, vaimoni, sekä Ville, tuo maailman lahja rummuille, nakitettiin tekemään haastattelua, kun muita ei huvittanut. Täydestä meni.
Toisaalta kuinka vaikeeta se on vastailla niinkin omaperäisiin kysymyksiin kuin:
"Millaista on ollut Ilosaarirokissa?"
ja
"Parhaat ja huonoimmat festarimuistot..."
Ajan tappoa loppupäivä, kunnes mahoton ryysäys isoon telttaan, jossa Pattonin Mikko jo virittelikin äänijänteitään. Fooooook!!!! Se oli hienoa kuultavaa!!!!!!!!!!!!!!
Kuveja reissu(i)sta löytyypi täältä, ja hesarissakin olivat tykänneet, vaikka laulaja onkin paska :D
Hoi! Pitää näin jälkeenjääneenä vielä kiitellä, että Ruissalossa pääsin kuulemaan pääosan Pluton ja iumin keikasta TS-lavalla. Komealta kuulosti ja harvinaisen letkeä meininki.
VastaaPoistaOhitti helposti mun rankilistalla kaikenlaiset Von Hertsenit, vaikka toiset näytti pitävän siitäkin jylinästä. En älynnyt hakeutua näkökontaktiin, koska iso gee oli jo supistanut näkökentän metri kertaa metri kertaa metri -mittaiseen alueeseen. Eksyin puolentoista metrin päässä olleesta kaverista.