Drugs are baad... mkay?

Tämän päivän Hesarissa oli jälleen kerran juttua konemetsätapahtumasta. Tai siis ei siinä mitään puhuttu itse tapahtumasta, vaan lähinnä siitä miten ja kuinka moniainen ihmisröykkiö oli jäänyt kiinni huumausainerikoksista. Itsekin ko. festareilla pariin kertaan vierailleena ymmärrän toisaalta kyllä yskän: Ovathan huumeheet Suomessa toki laittomia ja kieltämättä ihmisten laajentuneita pupilleja/tajuntoja ei pelkkä konemusiikki selitä. Mutta se mua taas tälläkin kertaa korpeaa, että kun tässä maassa uutisoidaan huumeheisiin liittyvistä jutskista, kerrotaan aina lähinnä määristä, pidätettyjen tahi takavarikoitujen. Mutta siihenpä se keskustelu sitten aina jääkin.
Huumeista on tehty tässä maassa niin saatanallinen vitsaus, että koko asiasta kiihkottomasti keskusteleminen on yhtä mahdotonta, kuin... no pedofilian kohdalla.
Samaan aikaan kun tangomarkkinoilla, hangon regatassa ja RMJ:ssä otetaan henki poikkeen viinan voimalla sekä itseltä, että kavereilta, niin pojat on poikia. Hilataan vaikka alkoholiveroa johonkin suuntaan, jos se siitä.
Toisaalta sitten ihan fiksun oloista nuorta pakkautuu keskelle skutsia polttelemaan rauhassa vähän pilveä tanssimisen lomassa, niin voi kauhia kun on taas hirviää saatana!

Ja ei. Tämä postaus ei ole huumeiden puolustuspuheenvuoro, tahi turmiolan tommiuden varoittelupuhe, vaan yksilönvapauden puolustus. Mielestäni ihminen on vastuussa tekemisistään lähinnä itselleen, niin kauan kuin näistä tekemisistä ei koidu vahinkoa ympäristöllensä.
Toimitusjohtaja kitymaasturinsa sisällä edustaa mulle paljon suurempaa uhkakuvaa (selvinkin päin), kuin se "vitun hippi" bongia pulputtelemassa alppipuistossa.

Ja ennen kuin joku selittää kommenttiosastossa kannabispsykoosista ja porttiteorioista, niin kehottaisin tarkistamaan faktanne ihan kiihkottomasti ja objektiivisesti.