torstaina, joulukuuta 29, 2016

Äänenlaatua tökkimässä

Hehei, kaikki hifi-immeiset!

Kuulun internetissä sellaiseen sadomasokismin rajalla tasapainoilevaan ryhmään, joka on keskittynyt hifiin ja sen harrastamiseen. Siellä on kuulkaas ihmisiä moneen junaan. Osa ihan oikeasti kuulee eroja demagnetisoiduissa CD-levyissä ja pitävät piuhojen sisäänajolaitteita harvinaisen valideina kapistuksina,
Mutta on siellä paljon ns. tolokun ihmisiäkin, joiden kanssa voi puhua niin auditiivisesta psykologiasta, akustoinnista, kuin levysoittimien äänirasioistakin. (Ja siitä, että ne kaiuttimet kannattais ottaa sieltä huoneen nurkista pois!)
Kuulun myös pariin kielioppiryhmään (Vaikkei aina uskoisi) ja nämä sotivat toisiaan vastaan vahvasti.
Olen löytänyt erittäin vahvan korrelaation sen suhteen, että mitä isommista subbareista puhutaan, sen vähemmän yhdyssanat, kielioppi ja välimerkit merkitsevät. Basso ja pilkut eivät selvästikään mahdu samaan lauseeseen.


Tuossa aiemmin palstalla oli erinomaisen polveileva topiikki eri suoratoistopalvelujen äänellisistä eroista ja keinoista, joilla niistä saisi parhaat puolet esiin. (Esim. Spotifyssä, paras laatu käyttöön, volumetasoitukset ja crosfadet, sekä ekvalisoinnit poikkeen.) Erinomaisen asiallisen keskustelun ohella, se tietysti sisälsi someuskottavaa räyhäntää, pohjalta: ”Spottari on perseest... ämppärit on saatanast Tidal o vitu hyvä...muttei ni hyvä ku 198Khz 32 bittine liuku luku ditheröinti striimi monsterin usbi kaape-leilla ja Pono on ainoo oik…” Hetkinen Ponoa ei taidettu edes käsitellä sitten viimenäkemän! Enihow, päätin huutelun sijasta panna tiskiin kiistatonta faktaa ja antaa itsekunkin todeta ihan rauhassa, valitsemillaan laitteistoillaan, yksin tai seurassa, selvinpäin, tai juomapelinä, että kuuleeko niitä eroja. Ja jos kuulee, niin mitä eroja sitä kuulee. 

Suosittelen kuuntelemaan ihan niin, että arvottaa failit paremmuusjärjestykseen.Jos oikein rohkealta tuntuu, niin voi yrittää bongata oikean formaatinkin! 
Panen joskus viikon perästä joutessani oikeat vastaukset kommenttikenttään.
Ja voinpa panna lisämateriaalitkin jakoon, jossa vertaillaan pakattujen ja alkuperäisen failin erotusta. Se se onkin kuulkaas jännää se!
Linkin takana on lataustiedosto (zip), jonka lataamalla pääsee tiedostoihin käsiksi. Sieltä löytyy myös homman kuvaus, joka menee näin:
Ohessa on kuusi kappaletta, vajaan kolmen minutin ääniesimerkkiä nousevalta nuorisolaisorkesterilta, nimeltään Toto. Kappaleen nimi on  I Will Remember ja albuminsa Tambu.
Biisi ei ole tässä kokonaisuudessaan, koska tarkoitus ei ole jakaa piraattimusaa, vaan käyttää oheista hyväksi havaittua hifistelybiisiä todentamaan jotakin.

Ääniesimerkit A-F ovat satunnaisessa järjestyksessä sisältäen seuravia versioita ko. kappaleesta:
320-MP3, Apple Lossless, Spotify-(High Quality), Tidal-(Hifi), 320-AAC, sekä tietenkin alkuperäinen 44.1/16bit-wav

Kaikki näytteet on konvertoitu 44.1/16 WAV tiedostoiksi.

Kaikki käytetyt konversiot on tehty ammattimaisen masteroijan toimesta. Ja tasoerot on matsattu desibelin murto-osan tarkkuudella. Myös dynamiikan on näytteissä todennettu olevan desibelin murto-osien tarkkuudella erittäin lähellä toisiaan (LUFS)


Pitäkääpä hauskaa. Toivottavasti saatte tästä jotain irti, muodossa tai toisessa!

Näyttökuva 2016-12-29 kello 23.49.24


Asiasta toiseen, tai no hifin parissa pysytään tukevasti: Kävin tuossa katselemassa lähikauppiaallani, että mitä uutta kuuluu kuulokerintamalla. Korviini nimittäin kantautui huhu, että uudet Audezen luurit olisivat vähän niinkuin älyttömän hyvät. No sietää ollakin, kun niillä on hintaakin sen neljä tonnia. No kauppiaalla ei ollutkaan niitä hyllyssä, mutta pari mallinumeroa vanhemmat LCD-2:t löytyivät. Kuulostelin niitä puolisen tuntia ihan rauhallaan ja olihan ne nyt ihan helvetin hyvän kuuloiset ja tasapainoiset toistimet. Hintaa tiedustellessani, ruopesi mietityttämään: 1300€. Noi mun suljetut Nad viso HP-50 luurini nimittäin vetivät vertoja. Audezet olivat kyllä paremmat, en sitä väitä. Mutta että olivatko ne 1300€:n edestä paremmat? Semminkin kun mun hyvin palvelleet Gradon avonaiset referenssiluurini, saivat uuden elämän, kun törmäsin erinomaiseen kuuloke-Eq softaan, joka oikeasti toimii, on helppokäyttöinen ja vieläpä halpa. Kandee tsekata TB morphit.

15780946_1569313049756965_5521523159916160020_n
Samalla kun siellä olin, niin pyysin ottaa tyypit kuunteluhuoneessa seisoneesta Magnepan parista. Pienet ja sirot paneelikaiuttimet ja herranen aika, mikä äänikuva! Kaiuttimet hävisivät johonkin ja jättivät vain bändin siihen eteen kolaamaan. Jos pitäis valita, millä kuuntelisin akustista jazzia kotisohvallani, niin valinta olis erinomaisen helppo. Sitten taas toisaalta, noissa oli mun makuuni vähän liian kireä yläkeskiäänialue eivätkä ne kestäneet äänenpainetta sitten yhtään ja tykkään kuunnella tuota musiikkia aika monipuolisesti. 
Mutta juu, taikuutta lähenteli noitten ilmavuus.

Valittelin tehonkeston puutetta ja sitä käkättävää kekkaria ja myyjä intoutui esittelemään Ruotsalaisia Marten Milesejä. Accutonin keraamisilla elementeillä varusteltuja kailottimia. Kas kun moinen on ihan pirun jäykkä, mutta kevyt elementtimateriaali, (toisaalta myös ihan helvetin kallis toteuttaa), niin pitäis liikahtaa se äänikin pirun tarkasti ja nopeasti. Ja liikahtihan se. Äänikuva ja ilmavuus oli samaa tasoa Magnepanien kanssa, eikä tehonkestossakaan ollut valittamista, mutta taas se yläkeskiääni käkätti. Joku jakotaajuushommeli tms. Lisäksi soundi ei oikein pysynyt kasassa, kun lähti vähänkään päätään siirtelemään, mikä kieli vaiheongelmista. Luulis että kymppitonnin kailotin alkais oleen jo lähempänä täydellistä, mutta sori vaan taas; Ei löytynyt vieläkään amphionien kaatajaa. Ei sillä että etsisinkään, mutta kivahan se on välillä potkia renkaita.

tiistaina, joulukuuta 13, 2016

Vuodenrippeitä

Se on niinkuin lusittu tämän vuoden keikat, paria hassua lukuunottamatta, joten lienee aika päivittää loppuvuoden kuulumisia ajan tasalle.

Viimekuun puolessa välissä oli pitkästä aikaa niin herkullinen tilanne, että mun piti kaivaa bassoni ja analogisynahkoni naftaliinista ja käydä vähän soittohommissa. Kyseessä oli se isäni muistokonserttisarjan päätöskonsertti, josta on ollut taannoin puhetta täälläkin.
Hitto että oli mahtavaa päästä taas huipputyyppien kanssa lavalle. Osa soittajista oli mulle ennestään ihan uusia tuttavuuksia, mutta mikäpä sen nopeampi tapa tutustua, kuin mennä kylmiltään yleisön eteen ja ruveta kolaamaan?

Koko konserttisarja päätyi vielä nauhalle, jonka jo ehdin jo miksaamaan ja masteroimaankin. Se odottais nyt tuossa julkaisua. Tollasta matskun ja kokoonpanojen kirjoa ei ole missään! Lisäksi nauhoitus onnistui aivan erinomaisesti. Siitä suurkiitos Malmitalon Äänimestarille, Juutis Samille!
Isäkeikka

Se oli varsin elähdyttävää se. Seuraavana päivänä olikin energiaa repiä keikkaa oikein kunnolla.
Tuossa taannoin katselimme Kimmon kanssa ko. päivän aikatauluja, mi ohjelmatoimisto oli meille järjestänyt ja oltiin siinä sitten tovi Moilasen Hoona, että eihän tämä nyt vaan fyysisesti onnistu.
Piti näetsen olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Meillä oli nimittäin alkuillan keikka Lahden messuhallissa, josta samointein piti paukata Kalastajatorpalle, Helsinkiin yksityistilaisuuteen. Ja kun meinaan että samointein, niin se oli just niin. Auto olisi tankattava etukäteen ja rengasrikkoihin ei olisi varaa.
Ja soundcheckit oli tietty päällekäin ja ja...
No onhan meitä kaksi äänihanua, niin jakaannuttiin sitten siten, että Kimmo meni Lahteen kasaamaan ja mä menin Stadiin. Onneksi noilla ammattimuusikoilla on aina sen verran ylimääräistä soitinta nurkissa, niin voitiin jakaa tuota backlinea kahteen paikkaan.
Ja kun molemmissa päädyissä oli erinomaisen mahtavaa tekniikan ammattilaista vastassa, niin mikäs siinä.

Lahden halli kuulosti ihan hallilta. Hitaammissa biiseissä se kuulosti paikoin jopa musiikilta. Basari soi valehtelematta jotain 5sek. joka iskulla. Keikan jälkeen lausuin pienenpienen rukouksen Apiksen miksaajan puolesta, riivin apuna lavan tyhjäksi maailman nopeiten ja hyppäsin bändin pakuun, jolla syöksyttiin samoin tein Helsingin päähän.
Lahti

Torpalla oltiinkin perillä ruhtinaalliset 15min. ennen keikan alkua. Siinä etsittiin vähän vielä hukkunutta haitaria, Kimmo viritteli vähän kitaroita ja kanavaa auki ajallaan. Ihan siitäkin keikka tuli.

Kalastajantorppa

Viikolla oli kivasti taas studiohommia ja perjantaina jälleen keikalle. Tällä kertaa ei tarvinnut mennä kovin kauas, kun meillä oli pikkujoulukeikkaa Vanajanlinnassa. Portinpieleen jäi väliä pitkälti kolmatta senttiä, kun Tero peruutteli Paavimme portista sisään.
Hitto miten hieno paikka on tuo "Vanis". Ja mukavaa henkilöstöä.
Sali oli nätti ja keikka ihan mukiinmenevä. Joku tyyppi siellä meinas ruveta tötöilemään agressiivisesti, mutta mä tuijotin sen hiljaiseksi. Pikkujoulukausi on kyllä yhtä katharsiksen kulta-aikaa. Mutta pliis, voisko sen dokaamisen lopettaa siinä vaiheessa, kun hauskanpito muuttuu egon paisuttua liian suureksi, ja homma menee kiukun puolelle?
Karavaani Vanaja2
Keuruulla on sellainen hotla kuin Keuruuselkä. Sen yhteydessä on tosi vekkulin mallinen ruokasali, jonka yhteen "nurkkaan" on rakennettu hieman liian pieni lava, jota on sitten jatkettu ns. pysyvillä väliaikaisratkaisuilla, eli pultattu vanerilevyjä podestojen päälle, silleen että varmasti on ihan pirun ruma. Olin kuullut huhuja, että tila on vaikea. No olihan siinä haasteita sijoittaa PA, mutta kun sen sai kohilleen, niin toi mesta soi yllättävän hyvältä. Paljon puurimaa ja parrua, sojottamassa vähän jokaiseen suuntaan, niin sehän toimii mainiona diffusorina.
Karavaani Keuruu


Semmonen vekkuli häppeninki oli käyny mestassa bändille viimekerralla, että kesken keikan meni koko pitäjästä sähköt. No tupa oli ihan täynnä, niin minkäs teet: Orkka nousi eturiviin keisien päälle ja soittivat keikan loppuun pimeässä ja akustisesti. Kuulemma Tuurella lähti aika hyvin ääni, kun piti vähän niinku kuulua takariviinkin, mutta sitä keikkaa muistellaan kylillä vieläkin, että "hieno oli!"

No vuosipäivän kunniaksi, me vedettiin kesken keikan ns. liinat kiinni ja pojat vetivät yhden biisin pimeässä ja täysin akustisesti. Jengi meni ihan pähkinöiksi! Homma toimii, kun panee toimimaan.

Karavaani Vanaja

Vähän oli epämääräinen huoneus osunu arvassa meikäläisen kohdalle, kun aamuroudauksessa, ei tuo henki oikein meinannut kulkea. Onneksi meillä on tekniikassa tuo yks astmaatikko, niin se lainas mulle piippuaan ja taas jaksoivat keuhkorakkulat käsitellä happimolekyylejä.


Olen tuossa jo tovin kaivannut keittiöön uusia kailottimia. Siellä on ollut oikein mainiot, tosi kummalliset seisariviritelmät, joissa on elementtejä vähän joka toisella kyljellä ja jotka ovat palvelleet erinomaisesti, mutta mä olen haikaillut jotain modernimpaa ja hifimpää ja vaimo puolestaan jotain sirompaa ratkaisua.
Vinska

No minähän löysin netistä sellaiset legendaariset suomalaiskailottimet, kuin Gradient 1.2.
Olen aina tykännyt niitten eriskummallisesta estetiikasta. Kauhea tinkaaminen päälle ja löydettiin myyjän kanssa yhteinen sävel. Siitä sitten polleana vaimolle viestiä, että tämmöset olis tulossa nyt sittennii, niin vastapalloon tuli aika nopeasti että: "Olen pahoillani rakkaani, mutta noi on ihan helvetin rumat." No meidän parisuhde kun perustuu molemminpuoliseen huomioon ottamiseen, niin skippasin ne sitten. Eikä itseasiassa jäänyt pahasti harmittamaan. Seuraavana päivänä Tori auki ja siellähän joku Tamperelainen juippi kauppasi priimakuntoisia Minipodeja ihan pilkkahintaan. Neljäsosalla uusien hinnasta ja kotiinkuljetettuna!
Kyseessähän on jo 90 luvulta asti tuotannossa oleva kaiutin, jota ovat valmistaneet useat eri valmistajat: mm. Blueroom, B&W,  Scandyna ja jota on ollut suunnittelemassa mm. Laurence Dickie, jonka käsialaa ovat mm. B&W:n nautilukset.
Kyllä nyt on nättiä.
Minipod

Niin ja kun on noin nätit kaiuttimet, niin pitäähän niille olla nätit piuhatkin. Saanko esitellä
Jazmanaut tuoteperheen kuopus

No-nonsense -kaiutinpiuhat. 

Suunnittelufilosofia johdinten takana: 

-Laatumateriaalit, joista eliminoitu jo suunnitteluvaiheessa esoterinen anomalia ja mahdollisimman kaikenkattavasti negatiivisten tasojen värähtelyt. 
-Laboratorioluokan liittimet. 
-Jämäkkä "buutsinkestävä" materiaali, joka ei mene "sykkyrälle". 
-Korkea kotimaisuusaste. 

Teknistä speksiä: 

-Maailman ainoa piuha, jossa on negatiivinen hellasärö. 
Eron kilpaileviin tuotteisiin aistii paritaloudessa välittömästi. Ominaisuus on rakennettu pieteetillä sukupuoliriippumattomaksi. 
(Vaikutus kotitalousriippuvainen. 0-100%[Keskiarvo täydet 50%]) 

Subjektiivissa kuuntelukokeissa tuotteen on todettu olevan mm.: 

-Huomattavasti parempi erittäin hyvin sisäänajettuun peruskaiutinpiuhaan verrattuna. 
(No-Nonsense on heti valmis, ilman sisäänajoaikaa.) 
-Vetää vertoja jopa yli kymmenen kertaa kalliimpiin kilpailijoihinsa nähden. 

Pinnoitukseen löytyy runsaasti värivaihtoehtoja, kaikkiin sisustustyyleihin. 

Johdinmateriaalin tehonkesto on mitoitettu toimimaan yhtäläisesti niin herkkien putkivahvistinten, kuin järeämpien high-end päätteittenkin kanssa. (Tällä kaapelilla voisi ajaa turvallisesti, vaikka hehkulamppupatteristoa!!!) 
- Tuotteessa käytetään CE ja TUKES (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto) hyväksyttyä kaapelia.
Piuha




torstaina, joulukuuta 08, 2016

Pari sanaa taajuusbalanssista.

Olen tässä viimevuoden aikana päässyt kuulemaan erinäisissä tilaisuuksissa moniaita nuorisolaismusiikkiorkestereita.


Pahoitteluni nyt kovasti jos kuulostan "kävyltä",  "gubelta", tai peräti nukahtaneelta "pahvilta"mutta eräs vinkeä asia on pistänyt joidenkin näiden nuorempien ns. diginatiivimiksaajien kohdalla korvaan:
En ole varma, että onko se trendi, vai olenko vain osunut erikoiskeikoille, mutta semmoinen pheelis on jäänyt itselle, että jotkut miksaajat pyrkivät soundimaailmassa mahdollisimman "flättiin" soundivasteeseen.
Meinaan tällä sitä, että botne menee kyllä komeasti alas asti, mutta on joko ponneton, tai sitten se subiosasto vedetään överiksi Ja diskantin kihinä ottaa vanhalla korvaan, vaikkei pitäisi. (vanha kunnon hymynaama eq).
Jos se ottaa mulla korvaan, niin mitä se tekee 16v priimakorvaiselle? Vai onks se kihinä oikeesti vaan se juttu ja mä en vaan tajua?
Niin ja mä en siis dissaa tässä kenenkään soundi-ihanteita. Mua vaan kiinnostaa. Olis kamalan kiva joskus jutella miksaavan nuorison kanssa niitten väistämättä tuoreemmista näkemyksistä. Tulkaapa joskus nykimään hihasta. (Apina ei tunne ketään...)
JP himos
Mun teoriani mukaan kyseessä voi olla semmoinen homma, että käsitteet: viritys-soundi ja ajosoundi, on jääneet vähän ehkä sisäistämättä. Kas kun järjestelmäinsinööri vetäisee äänentoistolaitteiston taajuusvasteen mahdollisimman  tasaiseksi, jotta meillä miksaajilla olis jokin referenssilähtökohta, josta ruvetaan rakentamaan sitä bändisoundia. Toisin sanoen maalauspohjan pohjavärin tulee olla tasaisen valkoinen, jotta omat värimme ja pensselin jälkemme erottuisivat siinä puhtaina. (Reggaehommissa tosin pyysin tinttaamaan yleensä subia pari debbaa enemmän. Kilpeläisessä vastaavasti vähemmän.)

Mutta sitten kun siihen pohjan päälle rakennetaan omaa taidettamme, niin se tasaisella taajuusvasteella soiva bändi ei olekaan kovin mukava korvalle. Tasapainoiselle bändisoundille optimaallisempi onkin suora, joka on botnestaan noin 10dB lujemmalla kuin yläpää. kurvan jyrkkyyttä voipi sitten mieltymysten ja musatyylin mukaan justeerata haluamakseen.

Kandee sisäistää käsite "Equal loudnes level"
Netistä kyllä löytyy pienellä penkomisella rutkasti minua fiksumpien ihmisten kirjoittamia artikkeleita siitä, miten jännä vekotin korva on aistimaan äänenpaineita, eri taajuuksilla.
Equal-loudness contours from ISO 226:2003 shown with original ISO standard.
By Lindosland - http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Lindos1.svg, Public Domain, Link

Helpoin tapa saavuttaa hyvä soundi, on panna se kuulostamaan hyvältä, eikä suinkaan näyttämään hyvältä. Se analysaattorisofta on näppärä apuväline silloin, kun tupa biomassan sisäänsaapumisen jälkeen rupeaa vaikka komottaan jollain taajuudella. Silloin analysaattorista näkee sen ongelmataajuuden aika nopeasti. En mä oikein muuten moisille käyttöä ole miksaajan ominaisuudessa löytänyt.

Kuustock

maanantaina, marraskuuta 21, 2016

Isoja autoja ja keskikokoisen valtavia keikkoja

Sitten viimepäivityksen tapahtui mm. seuraavanlaista:

Tein periaatepäätöksen, että käyn tekemässä siellä aiemmin hehkuttamassani G-livelabissa vain loppuunmyytyjä ja maailman parhaimpia keikkoja.
Nyt arpa osui Emma Salokoskelle. Ai saattans kun oli taas ihan tajuttoman hienoa vääntää soundia. Semminkin kun toi musa on Kilpeläiseen verrattuna astetta maalailevampaa ja osin jopa mahtipontisuutta syleilevää. Arvatkaas vaan, otinko siitä keinoakustiikasta kaiken irti mm. Bowien Space Oddity -coverin aikana!?!
Emmalivelab
Keikan jälkeen nopea moodivaihto, kun mestassa jatkui meno yksärihenkisesti Emman synttäreillä.
mm. Q-contuum veti semmoista settiä, että oksat poies. Oli mahtavat juhlat ja ihania ihmisiä tupa täynnä.
Lady Emma & Lady Laverna

Seuraavana päivänä junailin itseni Turkkuseen, jossa Karavaanilla oli keikka Venus nightclubissa.
Johan oli nimittäin halli. Musasta ei nyt ihan ne pienimmät nyanssit välttämättä välittyneet, kun ihmiset möykkäsivät ns. "ihan vitusti".
Se on jotenkin vekkuli ilmiö, että ostetaan liput loppuunmyydylle suosikkiartistin keikalle, mutta temmotaankin raivokänni ja keskitytään koko keikka vaan mölisemään. Sitten ei ole varsinaisen mukavaa edes niillä, jotka ovat tulleet ihan oikeesti kuuntelemaan sitä musaa. Saatika sillä salin takaseinälle sijoitetulla äänihanulla, joka joutuu tahtomattaan kuuntelemaan koko keikan ajan sun ihmesuhdetilityksiäs ja kehoittamaan etsimään paremman laskutason juomallesi, kuin se mikseri.. . viidettä kertaa.
Noin niinkuin positiivisena puolena, mestassa oli ihan mahtava henksu ja kokki oli tehnyt bändiruoaksi mielettömän hyvää vorschmakia.
Turku

Viikolla oli taas kerääntynyt jonninverran masterointihommia. Punkista hypittiin taas sujuvasti jazziin etc. Ja pakkohankin uuden työkalunkin. Suomalainen Oeksound, oli tehny nimittäin toudella vekkulin dynaamisen resonanssienhallintaplugarin, nimeltään Soothe.
Aika monesti joutuu nimittäin noissa hommissa kaivelemaan dynaamisella Eq:lla jotain taajuuskertymiä, tai pintaan puskevia mikki/kaappiresonansseja. Tällä vehkeellä ko. homma hoituu aivan erinomaisesti ja todella nopeasti. Hyvä Suomi!

Seuraava viikonloppu vei ryhmämme Salon Astrum keskukseen. Siellä oli semmoinen vekkulin mallinen sali vastassa, jonka katto oli tavallaan sekä korkealla että matalalla, sekä diffusoiva että hankalasti heijastava. Sanalla sanoen: Haastava. Lava oli onneksi hyvän kokoinen ja roudaus kohtalaisen helppo. Mukavaa ja tuttua miestä oli vastassa, vaan myös miina.

Mestoille oli kasattu JBL:n VRX:sää, mikä on hyväksi havaittu pikku PA. Mutta ilmeisesti kukaan ei ollut sitä millään tavalla koeponnistellut. Tämä tuli välittömästi selväksi, kun panin viritysbiisin soimaan. Se oli jotenkin toudella oudosti vinksallaan eri vaiheistaan. Tuntui, että siinä oli jopa joissain purkeissa jotkin elementitkin väärässä vaiheessa, keskenään. Laulaja lokalisoitui sen keskipisteen sijasta jonnekin äärivasemmalle, kuuntelijan niskan taakse :D
Päätteitten tutkimisen jälkeen pyysin vaihtamaan ihan kaiken kaapeloinnin siitä järjestelmästä ja sitten sillä pystyi vetämään keikan kotiin. Vielä siihen jäi jotain anomalioita, mutta jengi oli jo valumassa sisään, niin se sai kelvata.
Viimeisetkin vitutuksen rippeet hävisivät siinä vaiheessa, kun näin millaisen noutopöydän henkilökunta oli meille kattaneet! Ihan todella hyvää ruokaa ja nuoret, ammattiaan opettelevat ihmiset kaatoivat maljamme täyteen.
Salo
Purussa Mäkys Esa, tarjoili vielä rommitotia flunssaani, joten silläkään saralla ei ollut mitään valittamista.

Lauvantaina liikahdimme kuorkillamme... Ai niin en olekaan tainnut kertoa tästä pienenpienestä hankinnastamme vielä mitään. Tai siis valoihmeemmehän sen hankki, suureksi iloksemme.
Vanhaa, hyvin palvellutta Ivecon kuormuria ei muuten ole ikävä ensinkään.
Tää uus Scania on nimittäin matkustusominaisuuksiltaan semmonen, että siellä voi mm. kuunnella musaa ja keskustella normaalilla äänellä. Ei tarvi olla vilttiä talvella niskassa, ettei kuolisi vetoon.
Eikä siinä pala kokoajan toinen toistaan mystisempi vikailmoitusvalo.
Ja meikäläinenkin saa jalat suoraksi. Itseasiassa mä mahdun seisomaan tuolla hytissä suorana!!!
IMG_5554
Lisäksi siinä on himppasen enemmän tuota säilytystilaa. Siinä missä Iveco piti pakata aina tetriksen omaisesti melko pieteettillä, niin sen koko vehkeen vois ajaa täyteen pakattuna tuonne konttiin sisään ja sinne mahtuis kantavuuden puolesta vielä täyteen lastattu pakukin. Eikä kuormaraja tulis sittenkään vielä täyteen. Lisäksi se on lämpöeristetty ja siinä on termostaatti. Eli lapin pakkasissakin voidaan pitää kamat jossain järkevässä lämpötilassa.
IMG_5534
...Mihin jäinkään, niiin liikahdimme Hankasalmelle Revontuliarenalle. Olin kuullut etukäteen kauhujuttuja vaikeasta salista ja luulinkin eksyneeni, kun pökelsimme paikalle. Koko sali oli nimittäin rempattu ihan huolella. Kookas lava ja whatnot. Taas oli ihan mahtavaa henksua vastassa ja homma toimi erinomaisen miellyttävästi. Hyvää keikkaa jälleen kerran.
Revontuli
Rantasaunalla oli hyvät löylyt ja huonearvonnassa mulle osui joku rokokoohenkinen prinsessaunelma, josta mun mummoni olis ollu maailman eniten täpinöissään!
prinsessuus
On tä kyllä hieno laji!






tiistaina, marraskuuta 08, 2016

Hakaniemi rules ok.

Keikkakimarointi jatkuu...

Bändi mietti jo tuossa kesällä, että miten tulisi järjestää levynjulkkarikeikka niin, ettei homma olisi liian ilmeinen (= Tavastia) ja siten että samalla tavottaisi mahdollisimman monta fania. Että pitäiskö sitä järkätä oikein pieni julkkarikonserttikiertue, vaiko mille sitä ryhtyisi.
No orkanbändin pojathan päätyi semmoiseen neronleimahdukseen, että hommataan Hakaniemen torille pieni lava, sekä asiallinen äänentoisto ja vedetään siinä ilmaiskonsertti kaikelle kansalle.
Ja kyllä sitä kansaa tulikin!














Kuva:Kimmo "puolijumala" Lainesalo.

Oli todella jännä keikka, kun lokakuun loppupuolella ei yleensä järkätä paljon ulkoilmakonsertteja (ja syystäkin), niin vähän pelotti että mitenköhän ihmiset löytävät paikalle? Facebook näytti, että osallistuneita tulis nelisen sataa. Mä veikkasin miljoonaa, mutta lopulta mentiin siinä välillä, eli tuhansissa.
Kylmä ja navakka merituuli helli meitä aamusta asti, joten siinä sai roudailla ihan ripeästi, ettei jäätynyt pystyyn. Broadwayn kundit kasas meille just sopivan lavan ja ripustivat L´acoustickia riittävästi. Kirjaimellisesti ihan jäätävän hyvä keikka!
Semmoinen outo ilmentymä nykyajasta tuolla esiintyi, etteivät ne tahot joiden pitäisi vastata levyn myynnistä, tunnu enää uskovan tuotteisiinsa.
Meinaan että eräs maanlaajuinen levymyyntiketju otti asiakseen tulla paikalle myntipöytineen, hoitamaan levynjulkkarikeikan levymyynnin. Mahtava tilanne. Kerrankin tulee ammattilaiset hoitamaan homman, eikä bändin tarvitse itse huolehtia moisesta, kaiken muun ohella.
Noh siinä viidennen biisin tienoilla tulee ilmoitus, että kaikki levyt on myyty loppuun.
Sehän on toki kivaa, että ihmiset niitä ostivat. Mutta se taas ei, että levymyyjät eivät uskoneet moiseen ihmeeseen ja pakkasivat niitä mukaan ihan murto-osan siitä, mitä olisivat saaneet kaupaksi.
Tuossa vaiheessa heillä olisi muuten ollut vielä melkein tunti keikka-aikaa noutaa plattoja lisää.
Oi aikoja.

Mun selkäni otti siitä kaikesta viimasta jotenkin itseensä, joten autoin piuhojen purussa, minkä kykenin ja ryntäsin sitten Tampereen junaan toiselle keikalle.
Nimittäin Cleaning Womenin tyypit pyysivät keikalle. Ja kuinka näppärästi menikään aikataulullisesti tämä tähän.
Cleaning
Kohta löysinkin itseni Telakalta ja ääniä ihmettelemästä. Taas oli uutta metallilaatikkoa yms. mikitettävänä. Tsekin jälkeen telakan ihanaan saunaan lämmittämään ikiroutuneita luitani. Kuulumisien vaihtoa ja ihan helvetin kovan keikan kimppuun! Tupa oli tukossa ja jätkät niin kovassa iskussa, ettei mitään järkeä. Pari kaljaa ja höpinää siinä vielä keikan jälkeen ja juuri kun alkoi vaikuttaa liian hauskalta, niin nukkumatti kehoitti tilaamaan taksin. Oli kotisänkyyn päästyä aika tyhjänä tuo takki.


tiistaina, marraskuuta 01, 2016

Keikkapursketta

Keikkasyksy lähti taas toudella kivasti käyntiin.

Eka tuli kutsu lähtä Turun Dynamoon miksaamaan Plutonium 74- orkesteria.
Miten moisesta voisi kieltäytyä?
Maailman paras bändi, jossa soittaa maailman parhaimpia tyyppejä!
Dynamokin on kovin kiva kapakka ja viimekerrasta olikin jo vierähtänyt aikaa.
Haastavahan se on paikkana toki. Se neljän neliön irtopalalava ei ole mielestäni ihan loistava kannattamaan tuollaista yhdeksänhenkistä retkuetta ja mietinkin siinä purkavani koko lavan pois ja panevani bändin lattialle skulaamaan. Mutteihän ne olisi mihinkään sieltä näkyneet.
No kaljatynnyreitä ja kaikenmoisia irtotasoja kun kasasi siihen ympärille, niin jotenkin tapahtui taas ihme ja kaikki tyypit ja tyypittäret siellä lopulta töröttivät ihan sulassa.
Onneksi oli muuten tämä tuuraava talonmies ihan parhaustyyppejä. Se kävi aiemmin toteamassa että siellä on sidefillit paskoontuneet ja hoiti pari ylimääräistä monitoria mestoille. Neljä on aika minimi tolle sakille. PA jäi vielä kivasti puoliksi bändin taakse niin kyllähän ne kuulivat. Melkolailla sai vääntää kierron kanssa, mutta ei kuitenkaan tarvinnu ihan hirveästi hävetä keikallakaan. Se on vaan aina vähän haastavaa, kun pari viulistia pitäis saada kuulumaan tommosen orkesterin alta, oli ne PA:n edessä, tai ei.
Putskut dynamo
No tupa oli pullollaan, meininki kuuma niin musiikillisesti kuin fyysisestikin ja kaikinpuolin ihanaa oli hommeli! On se vaan kova livebändi.

Seuraavalla viikolla oli vuorossa tämän kauden eka Tuure & Kaihon Karavaani keikka, Helsingin Glorian olohuoneklubin yllätysesiintyjänä. Olivatpa osanneet tehdä kerrankin siitä punaisesta kaikukammiosta viihtyisän ja kaikin puolin miellyttävän miljöön. Ja uuden äänentoiston mukana se helvetillinen bassohuminakin oli saatu jotenkin järkeväksi. Oli jotenkin mystinen fiilis mennä pitkästä aikaa taloon, jossa toimin tovin tekniikan pomona, tuossa vuosituhannen vaihteessa. Mikään ei nimittäin ollut muuttunut. Saman oven sama raami kinnaa vieläkin ja sama puuramppi kolisee roudatessa pois paikaltaan, kuin silloin 15v sittenkin. Jos se ei toimi, niin siihen tottuu.

Se mikä oli huikean jännä huomata, oli bändin jännitys. Uus levy ulkona ja pitkä keikkatauko, niin nuo veteraanimuusikot olivat ihan paskat housussa. Mahtavaa! Jos tommonen tilanne ei jännittäisi, niin voisi jo vähän kyseenalaistaa tehdyn työn merkittävyyttä.
Karavaani Gloria

Torstaina oli keikkailussa itselläni välipäivä, mutta bändi kävi vetämässä akustisen keikan Kom teatterin tukkoon ammutussa baarissa. Oli kuulemma tajuttoman kova keikka. Ei ihmekään kun edellisenä päivänä oli keritty ns. "löysät pois".

Itse vietin ko. torstai-illan menemällä jo edellisessä postauksessani mainitsemaani muistokonserttiin.

Perjantaina oli yksi tämän bändin iiseimpiä roudauksia. Olimme nimittäin sopineet keskiviikkona Glorian kanssa, että voimme jättää kamat sinne varastoon välipäiväksi. Näetsen tämä seuraava keikka sijaitsi noin 30m päässä G-livelabissa, niin pukattiin ne suoraan naapuriin sisään.
Paikka on outo. Ensinnäkin siellä roikkuu valtavat määrät Genelecejä. Pääpönttöinä on arvoauton kokoiset (ja hintaiset) lippulaivansa ja viivelinjoinakin roikkuu kosolti saman malliston pienempiä versioita. Lisäksi vähän jokapaikassa on pienempiä lähikenttämalleja huolehtimassa keinoakustiikasta.

Mun täytyy myöntää, että olin optimistisen skeptinen suunnittelun suhteen. Genelec tekee studiomonitoreja. PA-kaappejahan ne eivät ole suunnitelleet aikoihin. Ja ikäväkyllä hommat menevät yleensä niin, että mitä enemmän niitä kaiuttimia ripustellaan ympäri kämppää, niin sitä enemmän saadaan aikaan myös ongelmia.
Olihan tuollakin siellä täällä kuultavissa liuskoittumista etc. mutta ihan tajuttoman paljon vähemmän, kuin olisin osannut kuvitellakaan. Semminkin kun paikalle paukkaa tupa täyteen ihmisiä, niin tollaset fysikaaliset pikkufibat maskautuu vielä entisestään.  Ihan tajuttoman hyvää duunia on arvon ihmiset tehneet!
Niin ja se Tapio Lokin keinoakustiikka... Tilahan itsessään on tosi kuollut akustisesti, joten akustiikka väännetään aika monimutkaista algoritmia pukkaavalla purkilla. Ja mikä hienointa, siihen purkkiin pääsee reaaliaikaisesti käsiksi. Tai en minä tiedä onko sitä tarkoitus sörkkiä kesken keikan, mutta mä pyysin välittömästi saada kontrollikoneen mikserin viereen.
Kelatkaas nyt: Mä voin päättää, ajanko vaikka bassoa ja basaria humisemaan sinne tilaan! Tai tahdonko suoraan akkarisoundiin enemmän tilaa, kuin lauluun? Ja mikä parasta, voin viedä bändin kuulijoineen biisikohtaisesti (Tai vaikka kesken biisin) intiimistä jazzklubista valtavaan katedraaliin! (Ja feidata sen katedraalin sisään vasta siihen biisin massiivisimpaan kohtaan.)

Kuulostaa ehkä siltä, että nyt lähti Jazmalta mopedi lapasesta, mutta kun tuota käyttää niin subliminaalisesti, että sen tajuaa vasta kun sen ottaa pois, niin toi hommeli toimii tajuttoman hyvin.

Glab
Sekään ei haitannut, että bändi veti ehkä yhden parhaimmista keikoistaan ja mä sain siinä samalla hiottua mikseriini vihdoin semmoisen pohjan, että siitä on aina hyvä rakentaa keikka kuin keikka.
Yksi urani parhaimmista keikoista. Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin hattua nostaa!

Erikoismaininta menee myös uskomattoman mukavalle ja ammattitaitoiselle henkilökunnalle. Bravo!



maanantaina, lokakuuta 24, 2016

Heipiö!

Kävin rouvan kanssa lomalla. Voitteko kuvitella?!


Funtsittiin siinä kaikenlaista aina Islannin aktiivilomasta, Sisilian reissuun, mutta päädyttiin nappaamaan äkkilähdöt Kreikkaan Samoksen saarelle, Pythagorion (Juu saman miehen syntymäkaupunki) pikkukylään. Mesta oli sen verta historiallinen mestamesta, sieltä täältä pilkottavine raunioineen ja pyväineen, että se oli julistettu maailmanperintökohteeksi, joten massaturismi ja hotellikompleksit loistivat poissaolollaan.
Lötköt

Kokeneehkona Kreikankävijänä, voin kertoa että ko. kylässä oli parhaat sapuskat ja kahvilaherkut, mihin olen törmännyt. Jossain muualla on ehkä ollut joku ehdoton helmi, mutta tuolla oli tasaisen hyvää jokapaikassa. Ja mikä hämmentävintä, niin kahviloissa oli melkein poikkeuksetta espressokone kahvalla, eikä sitä luokatonta nespressoa, joka syövän lailla on levinnyt ympäri euroopan lämpimiä kolkkia.
Heidi 1

Joka päivä paistoi aurinko ja me vain lötkötimme. Oikeastaan vietimme vain yhden vähän aktivisemman päivän, kun kävimme lautalla Turkin puolella Siden muinaisen kaupungin kaivauksilla.
Jumaliste miten hieno mesta. Siellä meni aika komeasti. Piti tietenkin käydä ihmettelemässä myös paikallista stagea. Hieno miljöö ja hyvä akustiikka, mutta surkeasti funtsittu roudaus. Tosi paljon kivenmurikoita ja ylenmäärin pylväitä tiellä.
Amphiteatteri
Suomeen palattua sitä sitten taas jaksoikin puuhastella. Muutamia masterointihommia oli siihen kerääntynyt ja pari baarikeikkaakin oli jonossa. Housebändihommia paikallisessa kuppilassa, mikäs sen leppoisampaa?

Seuraavalla viikolla realisoitui jo lähes vuoden suunnittelemamme, isäni, eli Jouni Kestin Muistonäyttely ja konserttisarja Helsingin malmitalolla. Koko perhe pölähti kerralla Malmitalolle, päivää ennen avajaisia ja mehän ripustimme siihen aulaan suppean, mutta oikein mainion näyttelyn isän töistä. Olihan siinä teristä kerrakseen.

NäyttelyIhan vinkkinä, että kohta on joulu ja kyseessä myyntinäyttely. Pyrimme hinnoittelemaan teokset niin alas, että vähän jo rupesi hirvittämään. Mutta kun paikasta ei mene galleriakuluja eikä prosentteja, niin miksipä ei. Ja onhan se nyt aika siistiä ajatustasollakin, että kellä vain oisi varaa ostaa taidetta seinälleen, tahi lahjaksi hyville ihmisille. Menkäähän katselemaan. Myös osamaksu on neuvoteltaessa tapauskohtaisesti, mikäli niikseen.

Sakke

Viime torstaina oli sitten ensimmäinen virallinen konsertti kolmesta. On ollut jotenkin mahtavaa, että lähes kaikki kutsutut huippumuusikot jotka on jossain vaiheessa tehneet faijan kanssa yhteistyötä, ovat ilmoittaneet tulevansa riemumielin soittamaan! Viimeksi mm. Joonas Ahonen, lensi varta vasten Wienistä soittamaan faijan pianokonserton kulukorvauspohjalta. Muutenkin artistikattaus on jotain ihan mieletöntä. Jos improvisointipohjainen ja kokeileva musiikki joka pohjaa vapamuotoisesta jazzista ja avantgardesta, resonoi vähänkään, niin tämä on ihan must. Ja vaikkei resonoisikaan, niin sä et ehkä vain tiedä sitä vielä.
Ja sanoinko mä jo, että kaikki konsertit ovat imaisia?!?!!
Malmishow
Lisätietoa ja konserttisarjan ohjelmisto löytyy Tästä linkistä.

torstaina, syyskuuta 08, 2016

Paskaa, myrskyä ja kokonaisvaltaista kosteutta

Oli kyllä toudella jännät kauden lopettajaiset.

Pari viikkoa sitten mentiin ulkoilmakeikalle Kouvolaan. Taas oli keikka sillä pohjalla, että laitetoimittaja oli nimeltä ja maineeltaan etäisesti tuttu, mutta juurikaan muusta ei ollut mitään käsitystä.
Noh tapahtuma tapahtui ravintolarakennuksen terassin viereisessä puistossa, niin että sen terassin olis pitänyt toimia anniskelualueena. Noh pyynnöistä huolimatta lava oli rakennettu niin, että terassi jäi lavan sivuun, joten sieltä ei nähnyt lavalle. Eikä kyllä kuullutkaan. (Mitkä fillikaiuttimet?)
Ja se lava. No hohhoijaa taas! Sinne ei voinut työntää yhtään laatikkoa lukitsematta pyöriä, tai homma olisi mennyt ihan Marble madnessiksi. Se oli kierossa jokaiseen ilmansuuntaan. Eiku nyt liioittelen, koillisessa oli vähän tasaisempaa.
Ja trussirakenteet näyttivät enemmänkin joltain esiteknologiselta lentokoneviritelmältä. Mm. takastrussit olivat lavassa kiinni yhdellä! (1kpl!) kierolla pultilla, per tolppa. Sivukaide, jollain puusepän puristimella ja....
Tilatut neljä monitoria, olivat muuttuneet näemmä kahdeksi muovipurkiksi ja "etuvalot" makasivat subbareitten päällä alaviistossa.

-Ettekö lukenut sopparia ja tekniikantarve listaamme?
-No nämä meillä nyt on, eikö teillä oo omia?
-No nyt sattuu olemaan, mutta mitä jos ei oliskaan?
-...

Lava
Photo:Kimmo Lainesalo.

Raavittiin sitten Kuorkki tyhjäksi ja tehtiin ihan ite, alusta asti.
Niin ja niitten metalliportaat sinne lavalle, muttuivat sateella niin liukkaiksi, että niissä veti kunnon lipat kolme organisaatiomme jäsentä, itse mukaanlukien. Minä selvisin mustelmilla, mutta rumpali tyri snadisti ranteensa, just ennen keikkaa. Onneksi vain snadisti. Paniikkiratkaisuna kävin repimässä laitetoimittajan piuhapallerosta mikkipiuhaa ja punoin niistä jonkinlaista tarttumapintaa, niihin askelmiin. Arvatkaa vaan mistä piuhoista ne hanut aloittivat purkamisen... huoh.

Kun purussa ystävällishenkisesti annoin palautetta niistä hengenvaarallisista portaista, niin vastaus oli mukavan alentuva: "No saattaahan ne olla sateella liukkaat, heh. Näytäppä kuule mimmoset pohjat sulla on kengissä."
No näytin jäätikkövaellukseen suunniteltuja kengänpohjiani, niin ymmärsivät lopettaa sen mutkuilun siltä osin.

No siihen lavalle pukkas sitten alkuun myös jotain torvisoittokuntaa ja teatterishowta, sekä yks harvinaisen mukiinmenevä blues-akti, eikä niillä ollut mulle omaa CAT:ia, niin jäi se PA:n virittely sitten hoideltavaksi just ennen keikkaa. Samapa se toisaalta sille.
Siellä oli 2kpl jotain elämää nähneitä KV2 tolpannokkapönttöjä ja kauhee läjä matkaompelukonekotelon näköisiä DIY -subeja.
Jo ensi töräyksellä huomasi, että nyt joutuu hommiin. Vaiheistus kuulosti siltä, että näitä on joku joskus vähän korjaillu itte. Viiden minutin jälkeen leftistä luovutti joku elementti ja päätti ruveta särögeneraattoriksi ja ne subit ampu yllättävän hyvin siihen lavan eteen sellaisen kivan kujan, joka tipahti hämmästyttävän dramaattisesti heti, kun poikkesi keskilinjalta. Jonkun 300 hengen juhlatilan noilla olis voinu vetää ihan semiok:sti, mutta kun sitä sakkia tuli sinne puistoon sen + viisi tuhatta.
Olihan meillä toki omakin Nexon setti mukana, mutta sitä varten olis pitäny purkaa noitten setti alta pois ja mä en rupeis eniveis rakenteleen mitään äänitornia suoraan epätasaiselle nurmikolle.
Lisäksi sitten olis pitäny luovutaa alkuiltaan, meidän PA noitten käyttöön ja, no... multa ei suoraan sanoen luottoa riittänyt. Eikä meillä olis ollu mukana, kuin yks PS15 yläpää per puoli.
Lava2

Rakentelin niin omituisen master Eq:n että nauratti, itketti ja paskatti yhtä aikaa. Yhdellä vehkeellä leikkailin resonansseja ja komotuksia ja toisella nostelin isommin jotain ääntä taas esiin, pääosin samoilta taajuuksilta. Masteriin piti rakentaa aika villit kompuroinnit, ettei loputkin pöntöt räjähdä ja jotta sais edes jotain järkevää toistettua. No kolmannen biisin kohdalla se kuulosti keskilinjalla yllättävänkin järkevältä, tosin helvetin bassovoittoiselta (jotta sivuillakin aistisi jonkinlaista lämmöntapaista) ja se lefti rutisi tietty koko keikan ajan.

Kaikkein surkuhupaisinta tapauksessa oli, että niitten kuorkin kyljessä oli slogan, jossa luki:
"Next gen Prosound systems." Tätä kymiläistä lafkaa tullaan muuten tulevaisuudessa karttamaan kuin ruttoa. Oli nimittäin tuo palautteen vastaanottokyky sillä mallilla, että peli on menetetty jo vuosikymmenet sitten. Yrittäisivät edes. Nyt tuli kaikkiaan 1/5. Ykkönen loppuillan roudausavusta.

Seuraavan päivän keikassa parasta oli se, ettemme olleet ko. lavalla. Nimittäin myrskysi ja minä en tykkää lentää kuin virallisten lentoyhtiöiden kamoilla.

Matkalla Syvälahden lavalle väistelimme tielle kaatuneita puita ja ihmettelimme romahtaneita sähkölinjoja ja sitä, kuinka paljon tuulenpuuskat keikuttavat pikku kuormuriamme.

Paikanpäällä oltiinkin sitten jännän äärellä. Ihan mahtava omistajapariskunta piti meitä hyvänä, mutta se ei paljon auttanut, kun sähköt puuttuivat.
Noh optimismin voimalla päätimme kuitenkin kasata kamat kännykän valossa, josko sähöt palaisivat sopivasti illaksi. No kello alkoi käydä jo iltaa ja sitten olikin päätösten aika. Pakko ilmoittaa bändille, ettei tarvi tulla ja yleisölle että nyt ei ihan lähde.
Osa oli ajanut jopa 400km, kauden vikalle keikille :´(
Kamat pimeässä takas autoon ja maistuisikohan tuotanoin olut?
Pimeys

Periaatteessa tämä urani ensimmäinen "No show" keikka olis ollut kauden viimoinen ennen syyslomaamme, mutta sitten tulikin tieto, että ens perjantaina olis Helsingissä yhdet firmabileet sekä ns. harrastekeikka Vallilan kyläjuhlilla. No me Kimmon kanssa kekattiin pikku kaljapäissämme, että jos vain majoitukset onnistuis, niin mehän tullaan raapimaan se Vallilan keikka ihan ilmatteeksi.

No se firmakeikka oli ja meni, ei siitä sen enempää. Mutta Vallila, no se olikin sitten jotain muuta!
Jos edellisenä viikonloppuna tuuli enemmän kuin miesmuistiin, niin tuollapa satoi enemmän, kuin kymmeneen vuoteen. Sitä vettä tuli koko illan siis ihan hel-ve-tis-ti! Onneksi lavaa oli raapimassa kasaan ihan helvetin kovaa ammattilaista, niin saatiin kaikki semikivasti kondikseen, siitä vedenpaisumuksesta huolimatta.
Lavan takakulmalle oli pykätty snadi teltta, jossa oli X32 tiskinä. Panin siihen failini ja otin yhteyden ipädilleni, jotta voisin mennä yleisön sekaan raapimaan jotain järkevähköä esille. Noh, sehän olis ollu sama asia, kuin yrittäis mennä suihkuun miksaamaan. Paitsi että tuossa suihkussa oli myös miljardeja ihmisiä sateenvarjoineen. Noh naapurikahvilan isännän juttusille, että pääsisinköhän istuskelemaan tuonne teidän asuntonne yläkerran parvekkeelle? Ja sehän sopi. Hän avasi ovea, toi jakkaran, tuhkakupin ja kylmää olutta. Huusin Kimmolle, että kääntää mulle fillin osoittamaan sinne yläviistoon ja avot! Onneksi siellä oli d&b:tä, niin ei tarvinu ruveta taistelemaan vielä PA:nkin kanssa. Toimi yllättävän hyvin. Se mikä ei vain toiminut yhtään, oli se että mun jo väistymään päin oleva flunssa, ei diggaillut yhtään siitä viisituntisesta läpimärkyydestä, joka osalleni lankesi.
Vallila
Tällä viikolla olenkin lähinnä juonut inkivääriteetä ja pelannut strategista ammuskelupeliä, tiukasti soffalla maaten.
On muuten ihan törkeen koukuttava ja mukavan haastava peli, jossa ei rynnimisellä pärjää!

maanantaina, elokuuta 29, 2016

Modulaarista menoa

Kävin viimeviikolla oikein Hesoissa! 

Pitskussa Audicon konttorilla järjestettiin Waves esittelytilaisuus. Esillä oli varsinkin Soundgrid miksausjärjestelmät, ja niitä esittelemässä wavesin oman sepän ohella Röningin Janne, joka uurtaa usia ko. tsydeemillä tässä maassa.
Oli kiva jutella Wavesin oman hahmon kanssa niitten plugareista, kun eihän niistä oikein aina tiedä, mitä sieltä pellin alta oikein löytyy.
Esimerkkinä R-Axx plugari, joka on vähän pirun hyvä vähän vaikka mihin. Se on vähän niinkuin kompura, mutta myös jotain muuta se tekee kuin lyttää. Noh siinähän on kuulemma mukana myös trnsient desinger tyyppistä kikotinta ja jotain harmoonis-särötys asiaa.
Lisäksi pääsin antamaan suoraan kehitysehdotuksia parista hommelista, jotka olis nähdäkseni kivoja.
Ja kas, hän näki ne tavallani ja aikoi panna sanaa koodareille.

Livehomman juju on periaatteessa siinä, että räjäytetään digimikseri osiinsa ja kasataan ihka oma tsydeemi palasista, (Tietskari, kytkin, Serveri, I/O, käyttöpinta) pohjaten wavesin soundgridin ja plugareiden ympärille. Tosin tulevaisuudessa muutkin plugarivalmistajat tulee tekemään lisenssillä yhteensopivia plugeja tohon ympäristöön.
Onhan se nyt ihan kiva, että sä voit valkata mikseriin omat kanavalohkot SSL, API, Neve, whatever pohjalta, tai rakentaa kanavaan ihan millaisen ketjun ikinä haluat.
Tämähän nyt on toki ollut studiopuolella perushommeleita jo pitkään. Maailmat lähentyy.
Samalla kertaa pääsin hypistelemään noita kosketusnäyttöpohjaisia tsydeemeitä ja niitten tuntuma on yllättävän jeppis. Reagoivat perhana vaikka kuinka moneen eleeseen kerralla. Eli voipi pukkailla useempaa töpseliä yhtäaikaa, jos niikseen.
Rönäri
Kyllä mä tollasella voisin keikalle lähteä, ei siinä mitään. Mutta täytyy kyllä sanoa, etten mä lähtis kuitenkaan omaa setuppiani tuohon suuntaan tieten tahtoen viemään.
Oon jotenkin silleen hassu, että livenä mulla on vähän semmonen "Vähempi on enempi" -tyyppinen suuntima ja yks hallittu paketti tuo turvaa ja selkeyttä. Keep it simple, stupid!
Mikitetään mahdollisimman hyvä äänilähde, mahdollisimman hyvin ja sitten pitäis pärjätä ihan perus filsu, Eq, kompura/gate asialla maaliin. Mulla on masterissakin kompura vain silloin, kun on jotain hätää liikkeellä, kuten naurettavan alhainen desibeliraja, tai alimitotetut kamat tms.

Sitten taas toisaalta, tossa sais dynaamiset Eq:t vaikka joka kanavaan!
Ne ne on sitten mahtavia laitoksia. Siinä yhdistyy ekvalisaation ja kompressoinnin parhaat puolet: Eq leikkaa esim. puukkotaajuutta, vain silloin, kun sitä esiintyy.
Ja kerrankin olis sellaiset kaiut, ettei jättäis kylmäksi! Ja Fairchild! ja...

Tollanen systeemi on kyllä varmasti jossain Chisussa tai Robinissa ihan ehdoton! Voi rakentaa niitä maailman isoimpia äänimaailmoita samaan tyyliin, mitä studiossakin!

Jos nyt ens kaudelle sais kuitenkin sen himoitsemani QL-5:den, niin siinä on kyllä mun tarpeisiin sellanen paketti, että oksat pois! Elastisen aikoihin rakastuin tulisesti siihen CL-5:een.
Toi pikkuvelihän on periaatteessa sama tiski, mutta käyttöpinta on snadisti riisutumpi ja hinta todella paljon alhaisempi. Se soundaa helvetin hyvältä ja siinä on Neven ja kumppaneitten suunnittelemia ihanuusprosessoreita. Ja ne dynaamiset Eq/multiband asiat. Sekä saisin siihen näppärästi kiinni tuon Joemeekin OneQ -laulukanavani. Jotenkin mun pirtaani toimii sellanen, että mulla on koko ajan laulu hyppysissäni.
...Niin ja saishan sen waves serverin siihenkin tietty kiinni, jos nyt meinaa lähtä homma käsistä.

Noh, tulipa taas jaariteltua. Oli tarkoitus kertoilla myös viikonlopun keikoista, joilta ei taas tilanteita puuttunut. Taas oli vastassa ihan tappavaa lavarakennetta ja myrskyhommeleita.
Kerron niistä tarkemmin kohtsiltään.

tiistaina, elokuuta 23, 2016

Bunkkerointia ja vaarallisia tilanteita

Mimmosta hommaa?

Kutsu kävi kyläjuhlille Jojensuun liepeille, sinne vielä hivenen idemmäs. Jotenkin oltiin niin hyvissä ajoin liikenteessä, että kerrankin päätettiin kurvata katsomaan, mitä siellä bunkkerimuseossa, siinä Joensuun suulla oikein on tarjolla? No siellähän oli nuorimies vapaaehtoishommissa ja kertoili kovasti mielenkiintoisia jutskia salpalinjastosta ja semmottiista.
Yllättävän mielenkiintoinen mesta.
Niinkin mielenkiintoinen, että meinas tulla lopeensa kiire, mutta kurvattiin kuitenkin ajoissa kaikkapaikalle.
Kimmo

Ja nyt olikin vastassa vähän pirusti pasketta. En tässä lähde mitään nimiä avaamaan, tai syyllisiä mestaamaan, nää asiat puidaan muualla. Mutta kerron pintapuolisesti mistä hommassa oli kysymys. Tämä ihan opiksi ja ojennukseksi, etteivät virheet toistuisi muuanna ja muitten toimesta. Turvallisuusasioitten kanssa nyt vaan ei pelleillä.

Ongelma oli lähinnä lava. Ei minkäänlaisia sivutukia, saatika harustuksia. (varmistamattomien)Tolppanostinten jalkojen alle (joita ei ollut muuten riittävästi) ei oltu myöskään laitettu levyjä. Olen nähnyt asfaltinkin pettävän, saatika nurmikon.
Katto oli ensinnäkin liian pieni, eikä peittänyt kunnolla lavaa. Toisekseen se oli kytöstetty lankuista ja pressusta. Purjeena se toimi tosin ihan mainiosti.
Sisätiloihin tarkoitetut ledilamput valuivat saapuessamme vettä. Lisäksi sähköt niille olivat myös olohuonemallia ja likomärät nekin. Koko lavaa ei tietenkään oltu maadoitettu, joten kytöstys oli sikälikin hengenvaarallinen.
Tässä nää tärkeimmät. Lisäksi siinä oli sen kymmenen pikkuasiaa tehty päin helvettiä.
Tappolava
Mietittiin siinä aikamme mitä tehtäis. Sadetutka oli aika tarkan syynin alla. Samaan aikaan tulee tieto, että parinkymmenen kilsan päässä Joensuussa oli syöksyvirtaus iskenyt johonkin tapahtumaan, romahduttaen kolme tapahtumatelttaa. Tämä kytöstys ei olis kestänyt seminavakkaa tuulenpuuskaa, saatika moista.
Jos tää olis ollut jossain kaupallisessa festaritapahtumassa, oltais painuttu niinsanotusti "vittuun" samoin tein, mutta kun kulttuuritätien silmät rupes kostumaan siihen malliin, kun niille valkeni tää tilanne, niin päätettiin katsella kelit loppuun asti ja yrittää pelastaa tilannetta niin paljon kuin mahdollista. (Kun me ollaan odotettu teitä tänne vuosia!!! ...)
Onnistuttiin sitten jostain tilaamaan kokonaista neljä vesitankkia ja paloauto letkuineen. Haalittiin kasaan liinoja, joista osa oli jopa ihan vetokuntoisia ja ankkuroitiin rakennelma silleesti maahan, ettei se joko kaadu tai lähde lentoon, heti ensimäisestä tuulenpuuskasta.
Tero teki radikaalin, mutta ainoan ratkaisun ja repi kaikki valot pois sähköistä, pohjalta: "Vetäkää pimeessä jos vedätte. Mutta ettepähän ainakaan kuole sähköiskuun." Keikan ajan se tuijotti aika tiiviisti lavarakenteita, taivaanrantaa ja ilmatieteenlaitoksen softia.
Jäimme henkiin.

Seuraavana päivänä puksutimme Nokialle, Ylisfestareille. Se oli joku kehitysvammaisten kokoontumisajo, johon toki saipi ostella lippuja taviksetkin. Loppuunmyyty hässäkkä, ihan mahtavassa miljöössä. Brightiltä oli vastassa mm. vihreä, sekä hattupäät. Hattupää valitteli, kun ei väsymykseltään ollut pystyny kummemmin virittelemään PA:ta, kun ei enää kuule mitään.
No mutta jos tollasen d&b:n setin panee niinkuin softa sanoo olevan hyvän, niin se yleensä on.
Niin nytkin.

Torstaina kävi jotain sanomattoman harvinaista. Jazmanautit lähtivät vapaa-ajallaan kuuntelemaan vihollisorkesterin suorittamaa musiikkia! Vaimo nimittäin bongasi pikku-uutisen, että Pyynikin kesäteatterilla soitaapi Saimaa. No viestillä nimeä portille ja lavaa tuijottelemaan.
Ai sattans miten oli kova! Meni top vitoseen, noin niinkuin kaikkien aikojen keikkana.
Ton bändin kohkauksesta tulee mieleen Matrix reloadedin moottoritiekohtaus, jossa autot ja moottoripyörät lentelee. Luodit viuhuu, samuraimiekat kolisee. Sit liittymästä eteen kaahaa sirkuskaravaani ja jostain kehiin syöksyy kemikaalilastissa oleva höyryveturi!
Ihan mahtavan naulitseva kaksituntinen!

Saimaa Perjantaina Poriin. Kalenterissa luki vain, että yksityistilaisuus. Joku elintarviketukku, jossain teollisuusalueella. Jotain nevöhöörd kaiuttimia on paikalla äänifirman toimesta. Kuulostaa karvaiselta hommelilta. Mennään katteleen hyvissä ajoin.
No siellähän oli iso varastohalli/teltta pystyssä, kunnon lavalla ja äänirasian hahmoja välittömästi kahvassa kiinni. Nämä Sound Projectsin purkithan soundasivat varsin kelvollisilta. Hallin akustiikkahan oli luonnollisesti ihan hirveä, mutta pöntöt vaikuttivat siltä, että niitä olis kiva päästä ponnistamaan joskus hivenen paremmassa tilassa. Pori Keikka oli mainio ja mukavan aikainen, joten oltiin sitten vapaalla jo hyvissä ajoin. Käytiin Beerhunterin terassilla, missä on tuo mallaspuoli aivan ihanasti. Siellä kannattaa nauttia pieniä tuoppeja, koskapa maisteltavia on kertakaikkiaan ruhtinaallisesti.
Sitten siinä alkoi seurueessa ihme porina jostain must be -irkkupubista. siis mittee? Ymmärsinkö oikein? Irkkupubi, joka on oikeasti käymisen arvoinen ja tunnelmallinen? Että guinnesia ja tinapillimusiikkiako tässä haetaan? Pakko lähtä mukaan tsekkaamaan tämä ihme. No vaellamme johonkin vähän syrjemmälle ihan peruskapakan näköiseen mestaan, mutta avot!
Mites sen kuvailis? Voisin kuvitella että Irlannissa ne perusbaarit on just jotain tämmöistä. Ei tätä oltu sisustettu. Se vaan oli. Ja jumaliste miten hyvää guinnesia ja tunnelmata! Milloin Porissa, niin One For The Road -suuntimaksi, oi!

Käenkosken lava. Nevahöörd, mutta sieltä sitä sitten löysi itsensä seuraavana päivänä.
Tosi omituinen meininki. Rokkilootan tyypit nyt tiesi mitä tekevät, tekniset asia oli hyvin, mutta kukaan ei tullut vastaan. Piti oikein kaivaa ja jäljittää mestoilta joku jostain tietävä. Met soitimma pihalla Agentsien kanssa (Ei muuten mitään kysyttävää! Huikea orkesteri!).
Sisätiloissa ja terasseilla oli jos jonkilaista bändiä ja ohjelmassa oli myös ilotulitus.
Monenmoista hämmentävää. Eipä siinä otimme lungillaan ja sekös se onkin vaarallista!
Istuskelin siinä bäkkärin terassilla, järven rannassa ja lueskelin kirjaani. Ylös noustessa polvi sanoi poks ja sitten ei enää oikein astuttukaan. Vanha jännevaiva tuli takaisin ja mun roudaaminen olikin sitten loppuillan hyvin muodollista.
Parkano
Pojat lähtivät keikin jälkeen jonnekin hotellintapaiseen, mutta minähän hoksasin, että lavahanut matkaavat purkunsa jälkeen Tampereelle, niin hyppään kyytiin ja pääsen kotiin nukkumaan.
Tasan kuusi menivät silmäni kiinni omassa sängyssä.

Parkano sumu

Seuraavana päivänä olis ollu hämeenlinnassa Torspofestit, joita olinkin odotellut vähän paljon jo hyvän aikaa, mutta aamulla oli ton polven kanssa ihmettelyä tyyliin "Mitenköhän mä saisin tän sukan tohohon jalkaan", niin päätin jäädä ihan vain potemaan. Tyypit oli kyllä jo suunnitellut apukäsiä ja pyörällisiä keissejä mun rouduuseen, mutta oli nyt vaan fiksuinta skipata. *Kyynel*






torstaina, elokuuta 11, 2016

Kameroita ja taisteluväsymystä

Vaihteeksi on tullut käytyä keikoilla, mutta onpa sitä tullut ehdittyä muutakin.

Se mihin viimepostauksessani vihjasin, onpi uusi kamera. Ajatus on muhinut aivossa jo hyvän tovin, mutta nyt se vasta pääsi konkretisoitumaan. Mulla on nimittäin kulkenut kamera mukana repussani aina ja jokapaikkaan. Mutta viimeisen vuoden ajan olen jotenkin laiskistunut ja kuukausi kuukaudelta järkkärini, parine linsseineen on tupannut jäämään kotia yhä useammin. Tollanen Canon 60D ja kaks perusputkea, eli mun tapauksessani Sigman 50mm f/1.4, sekä 10-20mm linssit, painaa pitemmän päälle aika pirusti. Sitten kun repussa kulkee lisäksi mukana ipädi, luurit, kirja tai pari, sekä naurettava määrä sekalaista kilkettä, leathermänistä nippeli->muppaloadaptereihin, niin ei oo ihme, että on aina hartiat jumissa.

Olenkin pitänyt silmällä peilittömiä pokkareita, josko niistä alkaisi löytymään kuvanlaadun lisäksi myös valovoimaa. En edes tarvitse mitään hymyntunnistimia, enkä ruokaselfieautomaatioita. En edes zoomilinssiä. Vain just sen hyvän kuvanlaadun ja sen että hämärässäkin toimis kohtuullisesti. Olenhan näetsen pitkälti yötyöläinen.
Ja onhan niitä. On ollut jo muutaman vuoden. Mutta se hinta! Joku siinä riitelee vastaan, että kunnon pokkari maksais enemmän, kuin järkkärirunko.
Taannoin testaamani Sonyn RX100IV, oli erittäin hyvä. Mieletön kuvanlaatu, hirveä hinta ja täysin hajuton ja mauton käyttötuntuma.

Kevään keikkareissulla rumpalimme Fuji X30, puolestaan rupesi vetämään puoleensa kovastikin.
Se istui käteen ihanasti, otti nättejä kuvia, eikä ollut mitenkään hirvittävän hintava.
Noh ehkäpä mä lähden semmoiseen sitten, ajatteli Jazmamies. No kuitenkin panin tapani mukaan googlen ensin tehokäytölle ja katselin vaihtoehtoja. Ja mitäs mitäs? Aikoinaan markkinat pöllämystyttänyt ja taajaan kuolaamani Fujin X100:ta on tullut tällä välin jo parikin uutta mallia ja alkuperäisen hinta on tullut erittäin siedettävälle tasolle. Torista löysin moisen kaikilla kilkkeillä 400€:lla, mutta emmin päivän liikaa ja se ehti mennä. No muualta en sitä löytänyt. Huutonetistä tosin löysin X20:n, joka on melkein kuin X30. Lähes sama tekniikka, mutta siitä pydettiin ylihintaa.

Sittenhän mä hokasin ja panin Toriin ostoilmoituksen ja jo tunnin päästä olin jutellut mimmin kanssa puhelimessa, joka oli tulossa pohojanmaalta Tammerfestiin ja halus myydä mulle kameransa kaikkine tarpeineen (mm.vastavalosuoja, joka maksais irtona yli 90€!!!) 380€:lla. En edes viitsinyt tinkiä.

Siitä suoraan keikkareisulle ja sehän oli rakkautta ensihipelöinnillä. Kaikki säätimet on kirjaimellisesti käsillä ja se kuvanlaatu... huh huh. Joku taannoisessa arviossaan tuumasikin osuvasti, että tässä mielettömän hyvässä objektiivissa tulee kamera mukana!
x100
Sitten olikin välissä keikkoja.
Muutamia kävinkin jo lävitte edellisessä postauksessa, mutta viimeviikonloppuna kävimme Sieravuorella ja pistokeikalla Kemissä. Sieravuori on erittäin kaksitahoinen keikkamesta. Toisaalta se tupa on ihan hirveä, noin niinkuin akustisesti. Todella vaikeaa kattaa koko salia ja laskevasta katosta johtuen, soundi on joka kohdassa hyvinkin erilainen, kattaen kaiken ihan ok:sta hyvin kamalaan. Keikat alkaa aina tosi myöhään ja jengi on aina ns. "Hirveissä".
Se humalaisten mökellys tulee itsessään jo nin lujaa, että äänenpaine nousee siellä mahdottomaksi, ihan yrittämättäkin.
Toisaalta, nytkin otimme tuiman matsin rantalentistä ja muhevat löylyt rantasaunalla, joten ei voi suoranaisesti valittaakaan olosuhteita. Semminkinkin kun ruokakin on siellä kohtalaista komeasti parempaa.
Jarno
Jostain syystä sinne oli buukattu toinenkin bändi, Oliver nimeltään. Ne panimme soittamaan jälkeemme, koskapa omistajaportaalle ei sopinut ennenkään. Ja ei, me ei todellakaan haluttu soittaa heidän jälkeensä, kun soittoaika ei voinut kuulemma olla ennen kahtatoista.  Kuulostaako sekavalta. Ei ihme. Eli ne pääsi lauteille vasta joskus vähän ennen kahden, jolloin kaikki yleisö oli karannut roudausta katselemasta jonnekkin muuanne. Hyvin ne veti eniveis. Hyvää sakkia.
Nykäsimme kamat lavan sivuun ja annoimme ne kiertuehanumme ihanasti bookkaamien nuorukaisten hellään huomaan: "Pakatkaa kuorkki ja viekää ne varastolle". Met menimme nukkumaan. Lähti nimittäin seuraavana melko aikainen kyyti lentokentälle.
Muumio
Mentiin näetsen backlinekeikalle Kemiin. Tekniikalla oli mukana langatonasiat ja mikit.
Rumpalilla kapulat (4kpl).

Toi meidän Kimmo on muuten ihana. Se ihmetteli kun mestoilla roikkuikin stereona D&B:tä.
"Ai kui se oli yllätys?" minä kyselemään. No hälle oli tullu tieto, että pitäis olla Auraa.
"Et sitte mulle kertonu?"
No mitä minä sillä tiedolla olisin tehny, paitsi vittuuntunut etukäteen. Se pino oli kuulemma räjähtänyt edellisenä päivänä, kun lavahanu oli tsekissä sanonu mikkiin, että "Tsöh!" Kiitos hänelle!

Oli muuten vaikein keikka ikinä. Siis nyt puhutaan ihan semmosesta ennenkuulumattomuudesta (pun...), että vielä viittä vaille meinasin puhaltaa pelin poikki, että nyt on "No show!" Mä en tiedä, mitä siellä tapahtu. Ja meillä oli vielä ruhtinaalliset 60min vaihtoaikaa. Ja onneksi oli!

(Hiljalleen voimistuvaa kellontikitystä)

No eka häpsy tuli meidän puolelta: Oltiin tilattu mestoille X32:t lavalle ja etupäähän. Mutta unohdettu pyytää myös stageboxi. Ei siinä, mentiin suoraan lavatiskin perseeseen ja konfasin etupään seuraamaan sitä. Tsekkasin tärkeimmällä, eli laulukanavalla, että ääntä tulee läpi, sillä aikaa kun lavaa pätsäiltiin kuntoon. Kaikki gainithan siinä tietty meni uusiksi, mitkä piti vetää hatusta. (Mistä muuten näkis siitä editorisoftasta gainit???) No pätsi valmis ja ääntä tulee sieltä täältä, ja toisaalta ei tulekkaan. Sitten taas tulee ja... ...ja mm. seitsemän ensimäistä kanavaa ei tule ollenkaan. Se on jännää, koska X32:n inputit menee kahdeksan lohkoissa. Eli kyseessä ei ole mun konffausmoka. Syytä tähän ei kuitenkaan löydy millään.
No vetoon on tässä vaiheessa 5min. Unohdetaan linkitys. Digi vittuun ja kuparia mulle suoraan tiskin perään niitten aktiivisplitistä. Pätsää poika pätsää! Vieläkään ei tuu seitsemän ekaa kanavaa. Nyt on jo vähän hiki otsalla.
Huutoa lavalle, että katotaan äkkiä että laulugainit on ok ja syteen tai saveen.

Ollaan minutin yliajalla. PA:sta ei tuu mitään. Nada.
Pimeys. Kuolema. Hautausmaa.
Vain takafillit toimivat. Pojat juoksee. Käsken kaikkia rauhoittumaan ja käyttämään aivojaan.
Kuus yli saadaan ääni ulos ja bändi rupeaa veivaan. Komentoa lavalle, että siirtävät basarin ja snaren parin ylimääräisen perkkakanavan ränneihin ja kas, mulla kuuluu jo vähän rumpujakin.
Vaan nytpä paljastuu viimeistään, että subit on mykkänä. Seuraa komentelua ja käskytystä.
No pojat taas kirmailee paniikinomaisesti ympäriinsä ja avot: jo kolmannessa biisissä musiikki alkoi kuulostamaan ihan musiikilta. Combat audio!

(Kello -fade out)

Ihmiset tulevat kiittelemään soundeista. Korkataan Kimmon kanssa kaljat ja näytetään typertyneiltä.
Naurattaa ja vähän kakattaakin.
Kemi


Keikoilta palatessani mulle oli tullut meiliä Huutonetistä. Olin ihan unohtanut, että olin kysynyt sen ylihintaisen X20:n myyjältä, että haluisko se mahdollisesti harkita myyvänsä sitä kahdella sadalla. No ilmeisesti se oli rekisteröitynyt tarjoukseksi ja olin sitten vahingossa ostanut semmoisenkin.
Vaimoani ei haitannut tämä ollenkaan. Tykästyi kapineeseen kerrasta. Dilkattiin sen vähälle käytölle jäänyt järkkäri kaverille, joten tolle ei jäänyt hintaa kuin parin oluen verran. Kaikki voittivat!

Yksi huonompi hommeli mihin X100 -käyttäjäkokemuksia lukiessani törmäsin, oli heikko akkukesto. Kuulemma kokonainen päivä on jo hyvin. Ja tähän törmäsin itsekin. No kävin ostamassa muutaman tarvikeakun ja ihmettelin, kun fujin laturi latas niitä jotenkin todella epämääräisesti. Halvinta ei suostunut lataamaan ollenkaan. Noh kävin varsin hakemassa miestiimarista universaalilaturin, joka lataa siinä sivussa myös muut akut ja kertoo varaustilat yms. samalla. No avot. Tällä heräs henkiin jopa se mukana tullut ja kuolleeksi julistettu alkuperäinen fujin akku ja näillä uusilla, tuo kamera pysyy hereillä parikin päivää.
Eli se Fujin laturi on susi.

maanantaina, elokuuta 01, 2016

Keikkakesä kukkeimmillaan

Kesäreissuissa riittää.


Joka viikonloppu ollaan painettu 2-4 keikkaa, kesäkuun lopusta lähtien.
Kuten aiemmin paljastin, starttasimme Viitasaaren Hotelli pihkurista, semiyllärikeikalla.
Siellä on aina mukavaa. Ihanaa henksua ja se rantasauna laitureineen!

Sieltä seuraavana päivänä Haapavesifolkkiin, jossa oli sielläkin mahtavan lenseä tunnelma ja vastassa loistavia hahmoja Ambient Audion väreissä. Stereoina siellä oli Coda audion linjasäteilijää, joka ei jättänyt kuin positiivisia kysymyksiä, kuten "Mistäs tää putkahti?" Ilmeisesti joku Lacousticin eksä on saanu kuningasidean rakennella uusia kommootteja Saksassa. Win!
Haapavesi
Sitten suhautettiinkin Joutsaan, joutopäivien jatkoklubille, joka sijaitsi jossain huoltsikalla. Kummallisen mallinen lava, ihan tajuttoman kuuma, pöytiä yleisön seassa ja jotenkin ei ihan super pro meininki, muttei kuitenkaan mitenkään erityisen ahistavakaan.

Siinä kun oli viritellyt aikani PA:ta, niin selän takana ruokailleesta seurueesta alkoi kuulumaan reippaalla taaperoäänellä että: "I-hahhaa, I-hahhaa..." Johon äiskä että: "Ei se setä varmaan kuule soita ihhaahhaata" No spotify auki ja olisittepa nähneet natiaisen ilmeen, kun keikkien aikojen top 1. suokkarihittinsä lävähtää kerrankin kunnon soundsystemistä. Pääsispä itekkin vielä tässä iässä tollasiin fiiliksiin, että pää räjähtää ku on niin uskomatonta!

Tekniikka majoitettiin johonkin camping alueelle järvenrantaan, missä grillattiin ja saunottiin ja naatittiin. Ainoo miina siinä oli se, että Kimmon mökki oli niin homeinen, että se meinas kuolla yöllä. I shit you not.
Joutsa
Ja sitten Yyteriin. Ai saattans ku kiva ranta. Miksen mä ole tuonnekaan ennen eksynyt.
Kylpylään oli jotenkin harvinaisen haikee roudaus, niin me pyydettiin huoltomiestä avaamaan sellanen iso lasiovi/maisemaikkunan palanen, josta päästiin suoraan lounasasiakkaiden sekaan laatikoinemme. Tämä siksi, että pyynnöistä huolimatta joku hanu, oli rakentanut lavan niin, että se blokkas sen pääasiallisen roudausoven kokonaan. Tattista hälle.

No siinä oli jonkun mummelin tuhatvuotispäivät ja ne päätti sitten siirtyä terassille, kun me ei vissiin kohotettu tunnelmaa siinä salissa, noin niinkuin rakennusvaiheessa. No sitten pamahti päälle pikku sadekuuro ja joku seurueen nuorempi jäsen päätti pelastaa tilanteen ja repäs sen meidän kulkureitin oven auki ja ohjas laumansa siitä sisään. Ei siinä, mutta hän sitten jätti sen oven auki ja tuuli paiskas sen silleen kunnolla selälleen, että vain pamahti ja koko kehys räjähti melko paskeeksi. Ja tommonen 2x2m erikoislasi painaa aika helvetisti. Onneksi kukaan ei kuollut.

Tää oli siitä ihan paras keikka, että vaimo päätti junailla itsensä Poriin ja tupsahti illaksi keikallekin.
Pihajamit kestivät aamuun ja seuraavana päivänä oli aika rapea olo.
yyteri jasse
Seuraavalla viikolla käväsin hurauttaa pistokeikan Jyväskylässä Salokosken Emman kanssa. Telttakeikka. Rouvaa istui. Ei mitään ihmeellistä. Tyyppejä oli kyllä ihku nähdä.

Perjantaiksi Lahteen. Iso lava. Hyvä tekniikka. Huono sade, mutta ei siinäkään ollut mitään ihmeellistä. Peruskeikkaa. Ei vaaran tunnetta.
Lahti

Lauvantaina Kurikkaan haku päällä festeille. Pienehkö kyläjuhla. Taas kivasti sitä Codaa oivassa vireessä ja tuttuja hanuja vastassa. Pieni lava, mutta hyvin taas mahduttiin. Saatiin se Harkimon likkakin lopettamaan se dubstepin soittaminen, sen karaokekilpailun jälkeen, niin päästiin alottamaan ihan timanttinen keikka. Jäbät oli ihan liekeissä ja sitämyöten yleisökin!

Kurikka

Seuraavalla viikolla pölähdettiin Salon torille. Pam sisään ja poks ulos. Ei mitään ihmeellistä siellä. vettä satoi ja ihan täydestä meni. Ainoo vaan, että äänitoimittaja oli stäkänny PA:n tosi leveelle, kuten tuossa tilanteessa pitääkin, mutta subit oli samassa linjassa L+R ja sehän meinas pirullista liuskottumista alapäähän. Keskellä tulee botnea liikaa, muualla ihan miten sattuu, jos edes sattuu.
Nyt ihan oikeasti kaikki äänihanut: Lukekaa tämä artikkeli ja sisäistäkää oleellinen, tänksistä.

Siitä Kuopioon viinifestareille seuraavaksi päiväksi ja siellähän nyt ollaan aina, niinkuin herraskaisen lompakossa. Kaikki oli ihanasti. PA oli viritetty ihan mulle omaan vireeseen "Kun sä tykkäät vähän rootsimmasta ja pehmeemmästä soundista" Se oli ihan täydellinen! Kiitos.
Hyvää ruokaa ja juomaa. Väistin baarinkin, joten aamulla jaksoi matkustaa...
Kuopio
...Ylikiiminkiin!
Siellä tanssilavalla järjesti joku nuorisosliikuntaseura ensimmäistä festariaan. Pikku lava ja pikkupuitteet. Kukaan ei tienny mistään mitään, mutta mitäs se meitä haittaa.
Bäkkäripassi oli joku paperinen juomalipun palanen, joka pysy mulla tallessa varmaan 20sekuntia. No fohillehan ei sitten meinannut päästäkään, kun järjestyksenvalvojina toiminut pappalauma otti velvollisuutensa ihan tosissaan. Vieläkin on mustelmia, kun se rautainen 80v koura tarttu kyynärvarteen "Heihei mihis sinä luulet meneväsi!" No juttelin mukavia, niin ne uskoi, etten ole lättähattu.
Paikallinen tekniikka koostui ihan mukavan oloisista pojista, mutta aika pian huomas ettei ihan lähde.
Tuumattiin Kimmon kanssa, että otetaanpas esiin omat piuhat, ständit ja lavahaut. Käsketään poikia menemään poikkee tieltä ja raapastaan show. Ja mehän raapaistiin. Ensin en oikein meinannut kuulla fohille mitään, kun se oli ns. skutsissa, mutta keksin aika nopeasti nohevan ratkaisun.

Pyydettiin ystävällisesti, voisivatko bändiläiset vähän jeesata ulospäin mentäessä, että ehditään kivasti myös pois lavalta.
No se stage oli tyhjä seitsemässä minutissa! Olis ollu kuudessa, mutta unohdimme yhden mikkiständin lavalle. Muurahaisetkin katteli läheisestä pesästään, että no nyt!
Luukku kiinni ja Ouluun yöksi.
ylikiiminki
Seuraavana torstaina puksutimme Savonlinnaan, panimoravintolaan. Mahtava miljöö ja huikean hyvää ruokaa. Saisoninsa oli kauheeta kuraa, mutta IPA ihan kelvollista.
No sinne pihallehan pukkas ihan sytenä sakkia ja PA:mme jäi ihan liian matalalle ja alimitoitetuksi, mutta taas meni ihan täydestä. Itse en kuullut tai nähnyt oikein mitään, mutta jengi tuli Savonlinnan oopperan taiteellista johtajaa myöten kiittelemään soundeista.
Yks elämäni hauskimmista hetkistä tuli vastaan, kun keikan alussa joku hanu tuli siihen desibelimittarinsa kanssa kertomaan, että meillä on täällä ollut sitten 85dB:n melurajoitus. Jep jep. No se virkkas sen koneensa tulille ja se näytti 84dB:tä Homma kunnossa. Mikseriteltta oli nimittäin sen verran kaukana lavasta ja vietti vielä alarinteeseen (!!!) niin ei sinne tosiaankaan mitään kuulunut. Mä pojotin keikan ajan lihalaatikon päällä ipad tassussa.
savonlinna
Siitä Imatralle Imatran yöt festareille. Iso lava, isoja bändejä, asiallinen tekniikka ja ihan luokaton roudaus.
Imatra
Viime viikonloppuna mentiin ensin keskiviikoksi Äänekoskelle Keitelejazziin. No siellähän on kaikki aina ihan valtavan hyvin. Sama crew on tehny sitä telttaa niin kauan, että kaikki on funtsittu kauniiksi. Kamat liikahti erinomaisen asiallisten apukäsien toimesta. PA oli niin nätissä vireessä, kuin tollasessa ylösalaisessa gramofonitorvessa voi olla.
Mietin, että jos sen PA:n ripustais sinne teltan katolle, reiänsuulle, niin että koko teltta olis yhtä torvikaiutinta, niin avot!
Todella idyllikästä ja mukavaa!
Kaihon karavaani Keitele jazz 2016
Siitä erikoisfestareiden erikoisfestareille Kokkolan ykspihlajaan. Ihan mielettömän idyllinen pihapiiri kahviloineen, jota piti sellainen multitaiteellistyyppinen perheyhteisö. Jengiä pakkautui paikalle kuutisensataa ja kaikki oli ehanasti. Ehdin jopa uimaan, ensimäistä kertaa koko kesänä.
Keikan jälkeen nopea purku ja tekniikka siirtyi Ouluun yöksi.
Untitled Ykspihlaja
Ouluun siksi, että seuraava keikka oli Rovaniemellä ja haluttiin vähän helpottaa siirtymää.
Aamulla piipahdin vielä veljeni luona Oulun paitapainossa extemporepohjalta ja tilasin häneltä henkilökunnallemme työpaidat bändilogolla. Meinaan että näillä helteillä paitoja kuluu! No Jonihan asetti meidät jonon kärkeen ja avot! Kyllä nyt kelpaa taas.
Untitled
Rovaniemen keikasta ei ollut oikein mitään ennakkokäsitystä. Isoja bändejä siellä on, mutta että onko torilla joku rekanperä vai mitähäh? No ei ollut. Oli urheilustadionilla ihan kunnon lava ja puite.
Mutta taas huomas, että ensimmäistä kertaa hommaa ollaan järjestämässä. Apukäsiä oli paljon, mutta pohjalta "Mitä mä täällä teen???" Käskin viedä mikserini etupäähän, niin sitä lähtee kuljettaan neljä(!) hanua. Siinä on rullat alla, sen sai rullattua suoraan fohhiin ja se X32 painaa keiseineen jotain 1.2Kg. Ja mikä hämmentävintä, ne ei onnistunu viemään sitä edes perille. Itse sitä etsiskelin alueelta jotain 10 min. ja roudasin sen paikoilleen. Muutenkin se lavahomma oli sen verran kaoottista että päätin taas että otetaanpas esiin kaikki omaa, monitoreita ja PA:ta lukuunottamatta. Kytketään kaikki valmiiksi, ettei lavahanuille jää muuta tehtävää kuin jatkaa meidän hakuja eteenpäin. Ja silti aloitus myöhästyi 7min. mikä on ihan ennenkuulumatonta.
Noh, hyvä keikki siitäkin kehkeytyi.
Ja hei: Kauppayhtiön terassi on varmaan suomen ihanin paikka!
Untitled
Seuraava pysähdys oli Kalajoen Merisärkässä. Humppaliiteri to the max! Siellä nimittäin sitä akustiikkaa piisaa. Kehitettiin näppärä roudaus, sivuovesta lattian kautta rampilla, suoraan lavalle.
Virittelin PA:ta noin vuoden. Tilasin paikalle lisää fillejä ja virittelin toisen vuoden.
Ihan jeppis siitä tuli. Ainoastaan yksi liikuttunut täti-ihminen tuli pyytämään lisää vokaaleja, jolloin pyysin häntä siirtymään sieltä takaseinältä keskemmäs. Ja se totteli! Ja se oli tyytyväinen!!!
Keikka oli ihan mieletön! Tero teki ihan käsittämättömän hyvät valot ja bändi oli liekeissä.
Kimmo yritti viiltää kertakäyttöveitsellä ranteitaan, kun lavasoundi oli ihan helvetillinen ja kamat hajoili, mutta kyllä sekin siitä leppyi, kun kerta kaikilla muilla oli kovin mukavan oloista.
Untitled
Ja olipa muuten siistiä, kun äiti oli ottanut tyttökavereita mukaan ja he tulivat Oulusta varta vasten keikalle. Minun äitini se onkin nimittäin maailman paras äiti!

Tarkkasilmäisimmät vipeltäjät kenties huomasivat, että kylläpä kuvanlaatu parani tuossa Keiteleen kohdalla. Kylläpä! Mutta siitä turisen tuonnempana.


Jasse