maanantaina, marraskuuta 21, 2016

Isoja autoja ja keskikokoisen valtavia keikkoja

Sitten viimepäivityksen tapahtui mm. seuraavanlaista:

Tein periaatepäätöksen, että käyn tekemässä siellä aiemmin hehkuttamassani G-livelabissa vain loppuunmyytyjä ja maailman parhaimpia keikkoja.
Nyt arpa osui Emma Salokoskelle. Ai saattans kun oli taas ihan tajuttoman hienoa vääntää soundia. Semminkin kun toi musa on Kilpeläiseen verrattuna astetta maalailevampaa ja osin jopa mahtipontisuutta syleilevää. Arvatkaas vaan, otinko siitä keinoakustiikasta kaiken irti mm. Bowien Space Oddity -coverin aikana!?!
Emmalivelab
Keikan jälkeen nopea moodivaihto, kun mestassa jatkui meno yksärihenkisesti Emman synttäreillä.
mm. Q-contuum veti semmoista settiä, että oksat poies. Oli mahtavat juhlat ja ihania ihmisiä tupa täynnä.
Lady Emma & Lady Laverna

Seuraavana päivänä junailin itseni Turkkuseen, jossa Karavaanilla oli keikka Venus nightclubissa.
Johan oli nimittäin halli. Musasta ei nyt ihan ne pienimmät nyanssit välttämättä välittyneet, kun ihmiset möykkäsivät ns. "ihan vitusti".
Se on jotenkin vekkuli ilmiö, että ostetaan liput loppuunmyydylle suosikkiartistin keikalle, mutta temmotaankin raivokänni ja keskitytään koko keikka vaan mölisemään. Sitten ei ole varsinaisen mukavaa edes niillä, jotka ovat tulleet ihan oikeesti kuuntelemaan sitä musaa. Saatika sillä salin takaseinälle sijoitetulla äänihanulla, joka joutuu tahtomattaan kuuntelemaan koko keikan ajan sun ihmesuhdetilityksiäs ja kehoittamaan etsimään paremman laskutason juomallesi, kuin se mikseri.. . viidettä kertaa.
Noin niinkuin positiivisena puolena, mestassa oli ihan mahtava henksu ja kokki oli tehnyt bändiruoaksi mielettömän hyvää vorschmakia.
Turku

Viikolla oli taas kerääntynyt jonninverran masterointihommia. Punkista hypittiin taas sujuvasti jazziin etc. Ja pakkohankin uuden työkalunkin. Suomalainen Oeksound, oli tehny nimittäin toudella vekkulin dynaamisen resonanssienhallintaplugarin, nimeltään Soothe.
Aika monesti joutuu nimittäin noissa hommissa kaivelemaan dynaamisella Eq:lla jotain taajuuskertymiä, tai pintaan puskevia mikki/kaappiresonansseja. Tällä vehkeellä ko. homma hoituu aivan erinomaisesti ja todella nopeasti. Hyvä Suomi!

Seuraava viikonloppu vei ryhmämme Salon Astrum keskukseen. Siellä oli semmoinen vekkulin mallinen sali vastassa, jonka katto oli tavallaan sekä korkealla että matalalla, sekä diffusoiva että hankalasti heijastava. Sanalla sanoen: Haastava. Lava oli onneksi hyvän kokoinen ja roudaus kohtalaisen helppo. Mukavaa ja tuttua miestä oli vastassa, vaan myös miina.

Mestoille oli kasattu JBL:n VRX:sää, mikä on hyväksi havaittu pikku PA. Mutta ilmeisesti kukaan ei ollut sitä millään tavalla koeponnistellut. Tämä tuli välittömästi selväksi, kun panin viritysbiisin soimaan. Se oli jotenkin toudella oudosti vinksallaan eri vaiheistaan. Tuntui, että siinä oli jopa joissain purkeissa jotkin elementitkin väärässä vaiheessa, keskenään. Laulaja lokalisoitui sen keskipisteen sijasta jonnekin äärivasemmalle, kuuntelijan niskan taakse :D
Päätteitten tutkimisen jälkeen pyysin vaihtamaan ihan kaiken kaapeloinnin siitä järjestelmästä ja sitten sillä pystyi vetämään keikan kotiin. Vielä siihen jäi jotain anomalioita, mutta jengi oli jo valumassa sisään, niin se sai kelvata.
Viimeisetkin vitutuksen rippeet hävisivät siinä vaiheessa, kun näin millaisen noutopöydän henkilökunta oli meille kattaneet! Ihan todella hyvää ruokaa ja nuoret, ammattiaan opettelevat ihmiset kaatoivat maljamme täyteen.
Salo
Purussa Mäkys Esa, tarjoili vielä rommitotia flunssaani, joten silläkään saralla ei ollut mitään valittamista.

Lauvantaina liikahdimme kuorkillamme... Ai niin en olekaan tainnut kertoa tästä pienenpienestä hankinnastamme vielä mitään. Tai siis valoihmeemmehän sen hankki, suureksi iloksemme.
Vanhaa, hyvin palvellutta Ivecon kuormuria ei muuten ole ikävä ensinkään.
Tää uus Scania on nimittäin matkustusominaisuuksiltaan semmonen, että siellä voi mm. kuunnella musaa ja keskustella normaalilla äänellä. Ei tarvi olla vilttiä talvella niskassa, ettei kuolisi vetoon.
Eikä siinä pala kokoajan toinen toistaan mystisempi vikailmoitusvalo.
Ja meikäläinenkin saa jalat suoraksi. Itseasiassa mä mahdun seisomaan tuolla hytissä suorana!!!
IMG_5554
Lisäksi siinä on himppasen enemmän tuota säilytystilaa. Siinä missä Iveco piti pakata aina tetriksen omaisesti melko pieteettillä, niin sen koko vehkeen vois ajaa täyteen pakattuna tuonne konttiin sisään ja sinne mahtuis kantavuuden puolesta vielä täyteen lastattu pakukin. Eikä kuormaraja tulis sittenkään vielä täyteen. Lisäksi se on lämpöeristetty ja siinä on termostaatti. Eli lapin pakkasissakin voidaan pitää kamat jossain järkevässä lämpötilassa.
IMG_5534
...Mihin jäinkään, niiin liikahdimme Hankasalmelle Revontuliarenalle. Olin kuullut etukäteen kauhujuttuja vaikeasta salista ja luulinkin eksyneeni, kun pökelsimme paikalle. Koko sali oli nimittäin rempattu ihan huolella. Kookas lava ja whatnot. Taas oli ihan mahtavaa henksua vastassa ja homma toimi erinomaisen miellyttävästi. Hyvää keikkaa jälleen kerran.
Revontuli
Rantasaunalla oli hyvät löylyt ja huonearvonnassa mulle osui joku rokokoohenkinen prinsessaunelma, josta mun mummoni olis ollu maailman eniten täpinöissään!
prinsessuus
On tä kyllä hieno laji!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti