Äänenlaatua tökkimässä

Hehei, kaikki hifi-immeiset!

Kuulun internetissä sellaiseen sadomasokismin rajalla tasapainoilevaan ryhmään, joka on keskittynyt hifiin ja sen harrastamiseen. Siellä on kuulkaas ihmisiä moneen junaan. Osa ihan oikeasti kuulee eroja demagnetisoiduissa CD-levyissä ja pitävät piuhojen sisäänajolaitteita harvinaisen valideina kapistuksina,
Mutta on siellä paljon ns. tolokun ihmisiäkin, joiden kanssa voi puhua niin auditiivisesta psykologiasta, akustoinnista, kuin levysoittimien äänirasioistakin. (Ja siitä, että ne kaiuttimet kannattais ottaa sieltä huoneen nurkista pois!)
Kuulun myös pariin kielioppiryhmään (Vaikkei aina uskoisi) ja nämä sotivat toisiaan vastaan vahvasti.
Olen löytänyt erittäin vahvan korrelaation sen suhteen, että mitä isommista subbareista puhutaan, sen vähemmän yhdyssanat, kielioppi ja välimerkit merkitsevät. Basso ja pilkut eivät selvästikään mahdu samaan lauseeseen.

Tuossa aiemmin palstalla oli erinomaisen polveileva topiikki eri suoratoistopalvelujen äänellisistä eroista ja keinoista, joilla niistä saisi parhaat puolet esiin. (Esim. Spotifyssä, paras laatu käyttöön, volumetasoitukset ja crosfadet, sekä ekvalisoinnit poikkeen.) Erinomaisen asiallisen keskustelun ohella, se tietysti sisälsi someuskottavaa räyhäntää, pohjalta: ”Spottari on perseest... ämppärit on saatanast Tidal o vitu hyvä...muttei ni hyvä ku 198Khz 32 bittine liuku luku ditheröinti striimi monsterin usbi kaape-leilla ja Pono on ainoo oik…” Hetkinen Ponoa ei taidettu edes käsitellä sitten viimenäkemän! Enihow, päätin huutelun sijasta panna tiskiin kiistatonta faktaa ja antaa itsekunkin todeta ihan rauhassa, valitsemillaan laitteistoillaan, yksin tai seurassa, selvinpäin, tai juomapelinä, että kuuleeko niitä eroja. Ja jos kuulee, niin mitä eroja sitä kuulee. 
Suosittelen kuuntelemaan ihan niin, että arvottaa failit paremmuusjärjestykseen.Jos oikein rohkealta tuntuu, niin voi yrittää bongata oikean formaatinkin! 
Panen joskus viikon perästä joutessani oikeat vastaukset kommenttikenttään.
Ja voinpa panna lisämateriaalitkin jakoon, jossa vertaillaan pakattujen ja alkuperäisen failin erotusta. Se se onkin kuulkaas jännää se!
Linkin takana on lataustiedosto (zip), jonka lataamalla pääsee tiedostoihin käsiksi. Sieltä löytyy myös homman kuvaus, joka menee näin:

Ohessa on kuusi kappaletta, vajaan kolmen minutin ääniesimerkkiä nousevalta nuorisolaisorkesterilta, nimeltään Toto. Kappaleen nimi on  I Will Remember ja albuminsa Tambu.

Biisi ei ole tässä kokonaisuudessaan, koska tarkoitus ei ole jakaa piraattimusaa, vaan käyttää oheista hyväksi havaittua hifistelybiisiä todentamaan jotakin.

Ääniesimerkit A-F ovat satunnaisessa järjestyksessä sisältäen seuravia versioita ko. kappaleesta:

320-MP3, Apple Lossless, Spotify-(High Quality), Tidal-(Hifi), 320-AAC, sekä tietenkin alkuperäinen 44.1/16bit-wav

Kaikki näytteet on konvertoitu 44.1/16 WAV tiedostoiksi.

Kaikki käytetyt konversiot on tehty ammattimaisen masteroijan toimesta. Ja tasoerot on matsattu desibelin murto-osan tarkkuudella. Myös dynamiikan on näytteissä todennettu olevan desibelin murto-osien tarkkuudella erittäin lähellä toisiaan (LUFS)

Pitäkääpä hauskaa. Toivottavasti saatte tästä jotain irti, muodossa tai toisessa!

Latauslinkki tässä.

Asiasta toiseen, tai no hifin parissa pysytään tukevasti: Kävin tuossa katselemassa lähikauppiaallani, että mitä uutta kuuluu kuulokerintamalla. Korviini nimittäin kantautui huhu, että uudet Audezen luurit olisivat vähän niinkuin älyttömän hyvät. No sietää ollakin, kun niillä on hintaakin sen neljä tonnia. No kauppiaalla ei ollutkaan niitä hyllyssä, mutta pari mallinumeroa vanhemmat LCD-2:t löytyivät. Kuulostelin niitä puolisen tuntia ihan rauhallaan ja olihan ne nyt ihan helvetin hyvän kuuloiset ja tasapainoiset toistimet. Hintaa tiedustellessani, ruopesi mietityttämään: 1300€. Noi mun suljetut Nad viso HP-50 luurini nimittäin vetivät vertoja. Audezet olivat kyllä paremmat, en sitä väitä. Mutta että olivatko ne 1300€:n edestä paremmat? Semminkin kun mun hyvin palvelleet Gradon avonaiset referenssiluurini, saivat uuden elämän, kun törmäsin erinomaiseen kuuloke-Eq softaan, joka oikeasti toimii, on helppokäyttöinen ja vieläpä halpa. Kandee tsekata TB morphit.

Samalla kun siellä olin, niin pyysin ottaa tyypit kuunteluhuoneessa seisoneesta Magnepan parista. Pienet ja sirot paneelikaiuttimet ja herranen aika, mikä äänikuva! Kaiuttimet hävisivät johonkin ja jättivät vain bändin siihen eteen kolaamaan. Jos pitäis valita, millä kuuntelisin akustista jazzia kotisohvallani, niin valinta olis erinomaisen helppo. Sitten taas toisaalta, noissa oli mun makuuni vähän liian kireä yläkeskiäänialue eivätkä ne kestäneet äänenpainetta sitten yhtään ja tykkään kuunnella tuota musiikkia aika monipuolisesti. 
Mutta juu, taikuutta lähenteli noitten ilmavuus.

Valittelin tehonkeston puutetta ja sitä käkättävää kekkaria ja myyjä intoutui esittelemään Ruotsalaisia Marten Milesejä. Accutonin keraamisilla elementeillä varusteltuja kailottimia. Kas kun moinen on ihan pirun jäykkä, mutta kevyt elementtimateriaali, (toisaalta myös ihan helvetin kallis toteuttaa), niin pitäis liikahtaa se äänikin pirun tarkasti ja nopeasti. Ja liikahtihan se. Äänikuva ja ilmavuus oli samaa tasoa Magnepanien kanssa, eikä tehonkestossakaan ollut valittamista, mutta taas se yläkeskiääni käkätti. Joku jakotaajuushommeli tms. Lisäksi soundi ei oikein pysynyt kasassa, kun lähti vähänkään päätään siirtelemään, mikä kieli vaiheongelmista. Luulis että kymppitonnin kailotin alkais oleen jo lähempänä täydellistä, mutta sori vaan taas; Ei löytynyt vieläkään amphionien kaatajaa. Ei sillä että etsisinkään, mutta kivahan se on välillä potkia renkaita.