Kameroita ja taisteluväsymystä
Vaihteeksi on tullut käytyä keikoilla, mutta onpa sitä tullut ehdittyä muutakin.
Se mihin viimepostauksessani vihjasin, onpi uusi kamera. Ajatus on muhinut aivossa jo hyvän tovin, mutta nyt se vasta pääsi konkretisoitumaan. Mulla on nimittäin kulkenut kamera mukana repussani aina ja jokapaikkaan. Mutta viimeisen vuoden ajan olen jotenkin laiskistunut ja kuukausi kuukaudelta järkkärini, parine linsseineen on tupannut jäämään kotia yhä useammin. Tollanen Canon 60D ja kaks perusputkea, eli mun tapauksessani Sigman 50mm f/1.4, sekä 10-20mm linssit, painaa pitemmän päälle aika pirusti. Sitten kun repussa kulkee lisäksi mukana ipädi, luurit, kirja tai pari, sekä naurettava määrä sekalaista kilkettä, leathermänistä nippeli->muppaloadaptereihin, niin ei oo ihme, että on aina hartiat jumissa.
Olenkin pitänyt silmällä peilittömiä pokkareita, josko niistä alkaisi löytymään kuvanlaadun lisäksi myös valovoimaa. En edes tarvitse mitään hymyntunnistimia, enkä ruokaselfieautomaatioita. En edes zoomilinssiä. Vain just sen hyvän kuvanlaadun ja sen että hämärässäkin toimis kohtuullisesti. Olenhan näetsen pitkälti yötyöläinen.
Ja onhan niitä. On ollut jo muutaman vuoden. Mutta se hinta! Joku siinä riitelee vastaan, että kunnon pokkari maksais enemmän, kuin järkkärirunko.
Taannoin testaamani Sonyn RX100IV, oli erittäin hyvä. Mieletön kuvanlaatu, hirveä hinta ja täysin hajuton ja mauton käyttötuntuma.
Kevään keikkareissulla rumpalimme Fuji X30, puolestaan rupesi vetämään puoleensa kovastikin.
Se istui käteen ihanasti, otti nättejä kuvia, eikä ollut mitenkään hirvittävän hintava.
Noh ehkäpä mä lähden semmoiseen sitten, ajatteli Jazmamies. No kuitenkin panin tapani mukaan googlen ensin tehokäytölle ja katselin vaihtoehtoja. Ja mitäs mitäs? Aikoinaan markkinat pöllämystyttänyt ja taajaan kuolaamani Fujin X100:ta on tullut tällä välin jo parikin uutta mallia ja alkuperäisen hinta on tullut erittäin siedettävälle tasolle. Torista löysin moisen kaikilla kilkkeillä 400€:lla, mutta emmin päivän liikaa ja se ehti mennä. No muualta en sitä löytänyt. Huutonetistä tosin löysin X20:n, joka on melkein kuin X30. Lähes sama tekniikka, mutta siitä pydettiin ylihintaa.
Sittenhän mä hokasin ja panin Toriin ostoilmoituksen ja jo tunnin päästä olin jutellut mimmin kanssa puhelimessa, joka oli tulossa pohojanmaalta Tammerfestiin ja halus myydä mulle kameransa kaikkine tarpeineen (mm.vastavalosuoja, joka maksais irtona yli 90€!!!) 380€:lla. En edes viitsinyt tinkiä.
Siitä suoraan keikkareisulle ja sehän oli rakkautta ensihipelöinnillä. Kaikki säätimet on kirjaimellisesti käsillä ja se kuvanlaatu... huh huh. Joku taannoisessa arviossaan tuumasikin osuvasti, että tässä mielettömän hyvässä objektiivissa tulee kamera mukana!
Sitten olikin välissä keikkoja.
Muutamia kävinkin jo lävitte edellisessä postauksessa, mutta viimeviikonloppuna kävimme Sieravuorella ja pistokeikalla Kemissä. Sieravuori on erittäin kaksitahoinen keikkamesta. Toisaalta se tupa on ihan hirveä, noin niinkuin akustisesti. Todella vaikeaa kattaa koko salia ja laskevasta katosta johtuen, soundi on joka kohdassa hyvinkin erilainen, kattaen kaiken ihan ok:sta hyvin kamalaan. Keikat alkaa aina tosi myöhään ja jengi on aina ns. "Hirveissä".
Se humalaisten mökellys tulee itsessään jo nin lujaa, että äänenpaine nousee siellä mahdottomaksi, ihan yrittämättäkin.
Toisaalta, nytkin otimme tuiman matsin rantalentistä ja muhevat löylyt rantasaunalla, joten ei voi suoranaisesti valittaakaan olosuhteita. Semminkinkin kun ruokakin on siellä kohtalaista komeasti parempaa.
Jostain syystä sinne oli buukattu toinenkin bändi, Oliver nimeltään. Ne panimme soittamaan jälkeemme, koskapa omistajaportaalle ei sopinut ennenkään. Ja ei, me ei todellakaan haluttu soittaa heidän jälkeensä, kun soittoaika ei voinut kuulemma olla ennen kahtatoista. Kuulostaako sekavalta. Ei ihme. Eli ne pääsi lauteille vasta joskus vähän ennen kahden, jolloin kaikki yleisö oli karannut roudausta katselemasta jonnekkin muuanne. Hyvin ne veti eniveis. Hyvää sakkia.
Nykäsimme kamat lavan sivuun ja annoimme ne kiertuehanumme ihanasti bookkaamien nuorukaisten hellään huomaan: "Pakatkaa kuorkki ja viekää ne varastolle". Met menimme nukkumaan. Lähti nimittäin seuraavana melko aikainen kyyti lentokentälle.
Mentiin näetsen backlinekeikalle Kemiin. Tekniikalla oli mukana langatonasiat ja mikit.
Rumpalilla kapulat (4kpl).
Toi meidän Kimmo on muuten ihana. Se ihmetteli kun mestoilla roikkuikin stereona D&B:tä.
"Ai kui se oli yllätys?" minä kyselemään. No hälle oli tullu tieto, että pitäis olla Auraa.
"Et sitte mulle kertonu?"
No mitä minä sillä tiedolla olisin tehny, paitsi vittuuntunut etukäteen. Se pino oli kuulemma räjähtänyt edellisenä päivänä, kun lavahanu oli tsekissä sanonu mikkiin, että "Tsöh!" Kiitos hänelle!
Oli muuten vaikein keikka ikinä. Siis nyt puhutaan ihan semmosesta ennenkuulumattomuudesta (pun...), että vielä viittä vaille meinasin puhaltaa pelin poikki, että nyt on "No show!" Mä en tiedä, mitä siellä tapahtu. Ja meillä oli vielä ruhtinaalliset 60min vaihtoaikaa. Ja onneksi oli!
(Hiljalleen voimistuvaa kellontikitystä)
No eka häpsy tuli meidän puolelta: Oltiin tilattu mestoille X32:t lavalle ja etupäähän. Mutta unohdettu pyytää myös stageboxi. Ei siinä, mentiin suoraan lavatiskin perseeseen ja konfasin etupään seuraamaan sitä. Tsekkasin tärkeimmällä, eli laulukanavalla, että ääntä tulee läpi, sillä aikaa kun lavaa pätsäiltiin kuntoon. Kaikki gainithan siinä tietty meni uusiksi, mitkä piti vetää hatusta. (Mistä muuten näkis siitä editorisoftasta gainit???) No pätsi valmis ja ääntä tulee sieltä täältä, ja toisaalta ei tulekkaan. Sitten taas tulee ja... ...ja mm. seitsemän ensimäistä kanavaa ei tule ollenkaan. Se on jännää, koska X32:n inputit menee kahdeksan lohkoissa. Eli kyseessä ei ole mun konffausmoka. Syytä tähän ei kuitenkaan löydy millään.
No vetoon on tässä vaiheessa 5min. Unohdetaan linkitys. Digi vittuun ja kuparia mulle suoraan tiskin perään niitten aktiivisplitistä. Pätsää poika pätsää! Vieläkään ei tuu seitsemän ekaa kanavaa. Nyt on jo vähän hiki otsalla.
Huutoa lavalle, että katotaan äkkiä että laulugainit on ok ja syteen tai saveen.
Ollaan minutin yliajalla. PA:sta ei tuu mitään. Nada.
Pimeys. Kuolema. Hautausmaa.
Vain takafillit toimivat. Pojat juoksee. Käsken kaikkia rauhoittumaan ja käyttämään aivojaan.
Kuus yli saadaan ääni ulos ja bändi rupeaa veivaan. Komentoa lavalle, että siirtävät basarin ja snaren parin ylimääräisen perkkakanavan ränneihin ja kas, mulla kuuluu jo vähän rumpujakin.
Vaan nytpä paljastuu viimeistään, että subit on mykkänä. Seuraa komentelua ja käskytystä.
No pojat taas kirmailee paniikinomaisesti ympäriinsä ja avot: jo kolmannessa biisissä musiikki alkoi kuulostamaan ihan musiikilta. Combat audio!
(Kello -fade out)
Ihmiset tulevat kiittelemään soundeista. Korkataan Kimmon kanssa kaljat ja näytetään typertyneiltä.
Naurattaa ja vähän kakattaakin.
Keikoilta palatessani mulle oli tullut meiliä Huutonetistä. Olin ihan unohtanut, että olin kysynyt sen ylihintaisen X20:n myyjältä, että haluisko se mahdollisesti harkita myyvänsä sitä kahdella sadalla. No ilmeisesti se oli rekisteröitynyt tarjoukseksi ja olin sitten vahingossa ostanut semmoisenkin.
Vaimoani ei haitannut tämä ollenkaan. Tykästyi kapineeseen kerrasta. Dilkattiin sen vähälle käytölle jäänyt järkkäri kaverille, joten tolle ei jäänyt hintaa kuin parin oluen verran. Kaikki voittivat!
Yksi huonompi hommeli mihin X100 -käyttäjäkokemuksia lukiessani törmäsin, oli heikko akkukesto. Kuulemma kokonainen päivä on jo hyvin. Ja tähän törmäsin itsekin. No kävin ostamassa muutaman tarvikeakun ja ihmettelin, kun fujin laturi latas niitä jotenkin todella epämääräisesti. Halvinta ei suostunut lataamaan ollenkaan. Noh kävin varsin hakemassa miestiimarista universaalilaturin, joka lataa siinä sivussa myös muut akut ja kertoo varaustilat yms. samalla. No avot. Tällä heräs henkiin jopa se mukana tullut ja kuolleeksi julistettu alkuperäinen fujin akku ja näillä uusilla, tuo kamera pysyy hereillä parikin päivää.
Eli se Fujin laturi on susi.
Se mihin viimepostauksessani vihjasin, onpi uusi kamera. Ajatus on muhinut aivossa jo hyvän tovin, mutta nyt se vasta pääsi konkretisoitumaan. Mulla on nimittäin kulkenut kamera mukana repussani aina ja jokapaikkaan. Mutta viimeisen vuoden ajan olen jotenkin laiskistunut ja kuukausi kuukaudelta järkkärini, parine linsseineen on tupannut jäämään kotia yhä useammin. Tollanen Canon 60D ja kaks perusputkea, eli mun tapauksessani Sigman 50mm f/1.4, sekä 10-20mm linssit, painaa pitemmän päälle aika pirusti. Sitten kun repussa kulkee lisäksi mukana ipädi, luurit, kirja tai pari, sekä naurettava määrä sekalaista kilkettä, leathermänistä nippeli->muppaloadaptereihin, niin ei oo ihme, että on aina hartiat jumissa.
Olenkin pitänyt silmällä peilittömiä pokkareita, josko niistä alkaisi löytymään kuvanlaadun lisäksi myös valovoimaa. En edes tarvitse mitään hymyntunnistimia, enkä ruokaselfieautomaatioita. En edes zoomilinssiä. Vain just sen hyvän kuvanlaadun ja sen että hämärässäkin toimis kohtuullisesti. Olenhan näetsen pitkälti yötyöläinen.
Ja onhan niitä. On ollut jo muutaman vuoden. Mutta se hinta! Joku siinä riitelee vastaan, että kunnon pokkari maksais enemmän, kuin järkkärirunko.
Taannoin testaamani Sonyn RX100IV, oli erittäin hyvä. Mieletön kuvanlaatu, hirveä hinta ja täysin hajuton ja mauton käyttötuntuma.
Kevään keikkareissulla rumpalimme Fuji X30, puolestaan rupesi vetämään puoleensa kovastikin.
Se istui käteen ihanasti, otti nättejä kuvia, eikä ollut mitenkään hirvittävän hintava.
Noh ehkäpä mä lähden semmoiseen sitten, ajatteli Jazmamies. No kuitenkin panin tapani mukaan googlen ensin tehokäytölle ja katselin vaihtoehtoja. Ja mitäs mitäs? Aikoinaan markkinat pöllämystyttänyt ja taajaan kuolaamani Fujin X100:ta on tullut tällä välin jo parikin uutta mallia ja alkuperäisen hinta on tullut erittäin siedettävälle tasolle. Torista löysin moisen kaikilla kilkkeillä 400€:lla, mutta emmin päivän liikaa ja se ehti mennä. No muualta en sitä löytänyt. Huutonetistä tosin löysin X20:n, joka on melkein kuin X30. Lähes sama tekniikka, mutta siitä pydettiin ylihintaa.
Sittenhän mä hokasin ja panin Toriin ostoilmoituksen ja jo tunnin päästä olin jutellut mimmin kanssa puhelimessa, joka oli tulossa pohojanmaalta Tammerfestiin ja halus myydä mulle kameransa kaikkine tarpeineen (mm.vastavalosuoja, joka maksais irtona yli 90€!!!) 380€:lla. En edes viitsinyt tinkiä.
Siitä suoraan keikkareisulle ja sehän oli rakkautta ensihipelöinnillä. Kaikki säätimet on kirjaimellisesti käsillä ja se kuvanlaatu... huh huh. Joku taannoisessa arviossaan tuumasikin osuvasti, että tässä mielettömän hyvässä objektiivissa tulee kamera mukana!
Sitten olikin välissä keikkoja.
Muutamia kävinkin jo lävitte edellisessä postauksessa, mutta viimeviikonloppuna kävimme Sieravuorella ja pistokeikalla Kemissä. Sieravuori on erittäin kaksitahoinen keikkamesta. Toisaalta se tupa on ihan hirveä, noin niinkuin akustisesti. Todella vaikeaa kattaa koko salia ja laskevasta katosta johtuen, soundi on joka kohdassa hyvinkin erilainen, kattaen kaiken ihan ok:sta hyvin kamalaan. Keikat alkaa aina tosi myöhään ja jengi on aina ns. "Hirveissä".
Se humalaisten mökellys tulee itsessään jo nin lujaa, että äänenpaine nousee siellä mahdottomaksi, ihan yrittämättäkin.
Toisaalta, nytkin otimme tuiman matsin rantalentistä ja muhevat löylyt rantasaunalla, joten ei voi suoranaisesti valittaakaan olosuhteita. Semminkinkin kun ruokakin on siellä kohtalaista komeasti parempaa.
Jostain syystä sinne oli buukattu toinenkin bändi, Oliver nimeltään. Ne panimme soittamaan jälkeemme, koskapa omistajaportaalle ei sopinut ennenkään. Ja ei, me ei todellakaan haluttu soittaa heidän jälkeensä, kun soittoaika ei voinut kuulemma olla ennen kahtatoista. Kuulostaako sekavalta. Ei ihme. Eli ne pääsi lauteille vasta joskus vähän ennen kahden, jolloin kaikki yleisö oli karannut roudausta katselemasta jonnekkin muuanne. Hyvin ne veti eniveis. Hyvää sakkia.
Nykäsimme kamat lavan sivuun ja annoimme ne kiertuehanumme ihanasti bookkaamien nuorukaisten hellään huomaan: "Pakatkaa kuorkki ja viekää ne varastolle". Met menimme nukkumaan. Lähti nimittäin seuraavana melko aikainen kyyti lentokentälle.
Mentiin näetsen backlinekeikalle Kemiin. Tekniikalla oli mukana langatonasiat ja mikit.
Rumpalilla kapulat (4kpl).
Toi meidän Kimmo on muuten ihana. Se ihmetteli kun mestoilla roikkuikin stereona D&B:tä.
"Ai kui se oli yllätys?" minä kyselemään. No hälle oli tullu tieto, että pitäis olla Auraa.
"Et sitte mulle kertonu?"
No mitä minä sillä tiedolla olisin tehny, paitsi vittuuntunut etukäteen. Se pino oli kuulemma räjähtänyt edellisenä päivänä, kun lavahanu oli tsekissä sanonu mikkiin, että "Tsöh!" Kiitos hänelle!
Oli muuten vaikein keikka ikinä. Siis nyt puhutaan ihan semmosesta ennenkuulumattomuudesta (pun...), että vielä viittä vaille meinasin puhaltaa pelin poikki, että nyt on "No show!" Mä en tiedä, mitä siellä tapahtu. Ja meillä oli vielä ruhtinaalliset 60min vaihtoaikaa. Ja onneksi oli!
(Hiljalleen voimistuvaa kellontikitystä)
No eka häpsy tuli meidän puolelta: Oltiin tilattu mestoille X32:t lavalle ja etupäähän. Mutta unohdettu pyytää myös stageboxi. Ei siinä, mentiin suoraan lavatiskin perseeseen ja konfasin etupään seuraamaan sitä. Tsekkasin tärkeimmällä, eli laulukanavalla, että ääntä tulee läpi, sillä aikaa kun lavaa pätsäiltiin kuntoon. Kaikki gainithan siinä tietty meni uusiksi, mitkä piti vetää hatusta. (Mistä muuten näkis siitä editorisoftasta gainit???) No pätsi valmis ja ääntä tulee sieltä täältä, ja toisaalta ei tulekkaan. Sitten taas tulee ja... ...ja mm. seitsemän ensimäistä kanavaa ei tule ollenkaan. Se on jännää, koska X32:n inputit menee kahdeksan lohkoissa. Eli kyseessä ei ole mun konffausmoka. Syytä tähän ei kuitenkaan löydy millään.
No vetoon on tässä vaiheessa 5min. Unohdetaan linkitys. Digi vittuun ja kuparia mulle suoraan tiskin perään niitten aktiivisplitistä. Pätsää poika pätsää! Vieläkään ei tuu seitsemän ekaa kanavaa. Nyt on jo vähän hiki otsalla.
Huutoa lavalle, että katotaan äkkiä että laulugainit on ok ja syteen tai saveen.
Ollaan minutin yliajalla. PA:sta ei tuu mitään. Nada.
Pimeys. Kuolema. Hautausmaa.
Vain takafillit toimivat. Pojat juoksee. Käsken kaikkia rauhoittumaan ja käyttämään aivojaan.
Kuus yli saadaan ääni ulos ja bändi rupeaa veivaan. Komentoa lavalle, että siirtävät basarin ja snaren parin ylimääräisen perkkakanavan ränneihin ja kas, mulla kuuluu jo vähän rumpujakin.
Vaan nytpä paljastuu viimeistään, että subit on mykkänä. Seuraa komentelua ja käskytystä.
No pojat taas kirmailee paniikinomaisesti ympäriinsä ja avot: jo kolmannessa biisissä musiikki alkoi kuulostamaan ihan musiikilta. Combat audio!
(Kello -fade out)
Ihmiset tulevat kiittelemään soundeista. Korkataan Kimmon kanssa kaljat ja näytetään typertyneiltä.
Naurattaa ja vähän kakattaakin.
Keikoilta palatessani mulle oli tullut meiliä Huutonetistä. Olin ihan unohtanut, että olin kysynyt sen ylihintaisen X20:n myyjältä, että haluisko se mahdollisesti harkita myyvänsä sitä kahdella sadalla. No ilmeisesti se oli rekisteröitynyt tarjoukseksi ja olin sitten vahingossa ostanut semmoisenkin.
Vaimoani ei haitannut tämä ollenkaan. Tykästyi kapineeseen kerrasta. Dilkattiin sen vähälle käytölle jäänyt järkkäri kaverille, joten tolle ei jäänyt hintaa kuin parin oluen verran. Kaikki voittivat!
Yksi huonompi hommeli mihin X100 -käyttäjäkokemuksia lukiessani törmäsin, oli heikko akkukesto. Kuulemma kokonainen päivä on jo hyvin. Ja tähän törmäsin itsekin. No kävin ostamassa muutaman tarvikeakun ja ihmettelin, kun fujin laturi latas niitä jotenkin todella epämääräisesti. Halvinta ei suostunut lataamaan ollenkaan. Noh kävin varsin hakemassa miestiimarista universaalilaturin, joka lataa siinä sivussa myös muut akut ja kertoo varaustilat yms. samalla. No avot. Tällä heräs henkiin jopa se mukana tullut ja kuolleeksi julistettu alkuperäinen fujin akku ja näillä uusilla, tuo kamera pysyy hereillä parikin päivää.
Eli se Fujin laturi on susi.
Kommentit
Lähetä kommentti