Bunkkerointia ja vaarallisia tilanteita

Mimmosta hommaa?

Kutsu kävi kyläjuhlille Jojensuun liepeille, sinne vielä hivenen idemmäs. Jotenkin oltiin niin hyvissä ajoin liikenteessä, että kerrankin päätettiin kurvata katsomaan, mitä siellä bunkkerimuseossa, siinä Joensuun suulla oikein on tarjolla? No siellähän oli nuorimies vapaaehtoishommissa ja kertoili kovasti mielenkiintoisia jutskia salpalinjastosta ja semmottiista.
Yllättävän mielenkiintoinen mesta.
Niinkin mielenkiintoinen, että meinas tulla lopeensa kiire, mutta kurvattiin kuitenkin ajoissa kaikkapaikalle.


Ja nyt olikin vastassa vähän pirusti pasketta. En tässä lähde mitään nimiä avaamaan, tai syyllisiä mestaamaan, nää asiat puidaan muualla. Mutta kerron pintapuolisesti mistä hommassa oli kysymys. Tämä ihan opiksi ja ojennukseksi, etteivät virheet toistuisi muuanna ja muitten toimesta. Turvallisuusasioitten kanssa nyt vaan ei pelleillä.

Ongelma oli lähinnä lava. Ei minkäänlaisia sivutukia, saatika harustuksia. (varmistamattomien)Tolppanostinten jalkojen alle (joita ei ollut muuten riittävästi) ei oltu myöskään laitettu levyjä. Olen nähnyt asfaltinkin pettävän, saatika nurmikon.
Katto oli ensinnäkin liian pieni, eikä peittänyt kunnolla lavaa. Toisekseen se oli kytöstetty lankuista ja pressusta. Purjeena se toimi tosin ihan mainiosti.
Sisätiloihin tarkoitetut ledilamput valuivat saapuessamme vettä. Lisäksi sähköt niille olivat myös olohuonemallia ja likomärät nekin. Koko lavaa ei tietenkään oltu maadoitettu, joten kytöstys oli sikälikin hengenvaarallinen.
Tässä nää tärkeimmät. Lisäksi siinä oli sen kymmenen pikkuasiaa tehty päin helvettiä.

Mietittiin siinä aikamme mitä tehtäis. Sadetutka oli aika tarkan syynin alla. Samaan aikaan tulee tieto, että parinkymmenen kilsan päässä Joensuussa oli syöksyvirtaus iskenyt johonkin tapahtumaan, romahduttaen kolme tapahtumatelttaa. Tämä kytöstys ei olis kestänyt seminavakkaa tuulenpuuskaa, saatika moista.
Jos tää olis ollut jossain kaupallisessa festaritapahtumassa, oltais painuttu niinsanotusti "vittuun" samoin tein, mutta kun kulttuuritätien silmät rupes kostumaan siihen malliin, kun niille valkeni tää tilanne, niin päätettiin katsella kelit loppuun asti ja yrittää pelastaa tilannetta niin paljon kuin mahdollista. (Kun me ollaan odotettu teitä tänne vuosia!!! ...)
Onnistuttiin sitten jostain tilaamaan kokonaista neljä vesitankkia ja paloauto letkuineen. Haalittiin kasaan liinoja, joista osa oli jopa ihan vetokuntoisia ja ankkuroitiin rakennelma silleesti maahan, ettei se joko kaadu tai lähde lentoon, heti ensimäisestä tuulenpuuskasta.
Tero teki radikaalin, mutta ainoan ratkaisun ja repi kaikki valot pois sähköistä, pohjalta: "Vetäkää pimeessä jos vedätte. Mutta ettepähän ainakaan kuole sähköiskuun." Keikan ajan se tuijotti aika tiiviisti lavarakenteita, taivaanrantaa ja ilmatieteenlaitoksen softia.
Jäimme henkiin.

Seuraavana päivänä puksutimme Nokialle, Ylisfestareille. Se oli joku kehitysvammaisten kokoontumisajo, johon toki saipi ostella lippuja taviksetkin. Loppuunmyyty hässäkkä, ihan mahtavassa miljöössä. Brightiltä oli vastassa mm. vihreä, sekä hattupäät. Hattupää valitteli, kun ei väsymykseltään ollut pystyny kummemmin virittelemään PA:ta, kun ei enää kuule mitään.
No mutta jos tollasen d&b:n setin panee niinkuin softa sanoo olevan hyvän, niin se yleensä on.
Niin nytkin.

Torstaina kävi jotain sanomattoman harvinaista. Jazmanautit lähtivät vapaa-ajallaan kuuntelemaan vihollisorkesterin suorittamaa musiikkia! Vaimo nimittäin bongasi pikku-uutisen, että Pyynikin kesäteatterilla soitaapi Saimaa. No viestillä nimeä portille ja lavaa tuijottelemaan.
Ai sattans miten oli kova! Meni top vitoseen, noin niinkuin kaikkien aikojen keikkana.
Ton bändin kohkauksesta tulee mieleen Matrix reloadedin moottoritiekohtaus, jossa autot ja moottoripyörät lentelee. Luodit viuhuu, samuraimiekat kolisee. Sit liittymästä eteen kaahaa sirkuskaravaani ja jostain kehiin syöksyy kemikaalilastissa oleva höyryveturi!
Ihan mahtavan naulitseva kaksituntinen!

Perjantaina Poriin. Kalenterissa luki vain, että yksityistilaisuus. Joku elintarviketukku, jossain teollisuusalueella. Jotain nevöhöörd kaiuttimia on paikalla äänifirman toimesta. Kuulostaa karvaiselta hommelilta. Mennään katteleen hyvissä ajoin.
No siellähän oli iso varastohalli/teltta pystyssä, kunnon lavalla ja äänirasian hahmoja välittömästi kahvassa kiinni. Nämä Sound Projectsin purkithan soundasivat varsin kelvollisilta. Hallin akustiikkahan oli luonnollisesti ihan hirveä, mutta pöntöt vaikuttivat siltä, että niitä olis kiva päästä ponnistamaan joskus hivenen paremmassa tilassa. Keikka oli mainio ja mukavan aikainen, joten oltiin sitten vapaalla jo hyvissä ajoin. Käytiin Beerhunterin terassilla, missä on tuo mallaspuoli aivan ihanasti. Siellä kannattaa nauttia pieniä tuoppeja, koskapa maisteltavia on kertakaikkiaan ruhtinaallisesti.
Sitten siinä alkoi seurueessa ihme porina jostain must be -irkkupubista. siis mittee? Ymmärsinkö oikein? Irkkupubi, joka on oikeasti käymisen arvoinen ja tunnelmallinen? Että guinnesia ja tinapillimusiikkiako tässä haetaan? Pakko lähtä mukaan tsekkaamaan tämä ihme. No vaellamme johonkin vähän syrjemmälle ihan peruskapakan näköiseen mestaan, mutta avot!
Mites sen kuvailis? Voisin kuvitella että Irlannissa ne perusbaarit on just jotain tämmöistä. Ei tätä oltu sisustettu. Se vaan oli. Ja jumaliste miten hyvää guinnesia ja tunnelmata! Milloin Porissa, niin One For The Road -suuntimaksi, oi!

Käenkosken lava. Nevahöörd, mutta sieltä sitä sitten löysi itsensä seuraavana päivänä.
Tosi omituinen meininki. Rokkilootan tyypit nyt tiesi mitä tekevät, tekniset asia oli hyvin, mutta kukaan ei tullut vastaan. Piti oikein kaivaa ja jäljittää mestoilta joku jostain tietävä. Met soitimma pihalla Agentsien kanssa (Ei muuten mitään kysyttävää! Huikea orkesteri!).
Sisätiloissa ja terasseilla oli jos jonkilaista bändiä ja ohjelmassa oli myös ilotulitus.
Monenmoista hämmentävää. Eipä siinä otimme lungillaan ja sekös se onkin vaarallista!
Istuskelin siinä bäkkärin terassilla, järven rannassa ja lueskelin kirjaani. Ylös noustessa polvi sanoi poks ja sitten ei enää oikein astuttukaan. Vanha jännevaiva tuli takaisin ja mun roudaaminen olikin sitten loppuillan hyvin muodollista.

Pojat lähtivät keikin jälkeen jonnekin hotellintapaiseen, mutta minähän hoksasin, että lavahanut matkaavat purkunsa jälkeen Tampereelle, niin hyppään kyytiin ja pääsen kotiin nukkumaan.
Tasan kuusi menivät silmäni kiinni omassa sängyssä.



Seuraavana päivänä olis ollu hämeenlinnassa Torspofestit, joita olinkin odotellut vähän paljon jo hyvän aikaa, mutta aamulla oli ton polven kanssa ihmettelyä tyyliin "Mitenköhän mä saisin tän sukan tohohon jalkaan", niin päätin jäädä ihan vain potemaan. Tyypit oli kyllä jo suunnitellut apukäsiä ja pyörällisiä keissejä mun rouduuseen, mutta oli nyt vaan fiksuinta skipata. *Kyynel*