Keikkakesä kukkeimmillaan
Kesäreissuissa riittää.
Joka viikonloppu ollaan painettu 2-4 keikkaa, kesäkuun lopusta lähtien.
Kuten aiemmin paljastin, starttasimme Viitasaaren Hotelli pihkurista, semiyllärikeikalla.
Siellä on aina mukavaa. Ihanaa henksua ja se rantasauna laitureineen!
Sieltä seuraavana päivänä Haapavesifolkkiin, jossa oli sielläkin mahtavan lenseä tunnelma ja vastassa loistavia hahmoja Ambient Audion väreissä. Stereoina siellä oli Coda audion linjasäteilijää, joka ei jättänyt kuin positiivisia kysymyksiä, kuten "Mistäs tää putkahti?" Ilmeisesti joku Lacousticin eksä on saanu kuningasidean rakennella uusia kommootteja Saksassa. Win!
Sitten suhautettiinkin Joutsaan, joutopäivien jatkoklubille, joka sijaitsi jossain huoltsikalla. Kummallisen mallinen lava, ihan tajuttoman kuuma, pöytiä yleisön seassa ja jotenkin ei ihan super pro meininki, muttei kuitenkaan mitenkään erityisen ahistavakaan.
Siinä kun oli viritellyt aikani PA:ta, niin selän takana ruokailleesta seurueesta alkoi kuulumaan reippaalla taaperoäänellä että: "I-hahhaa, I-hahhaa..." Johon äiskä että: "Ei se setä varmaan kuule soita ihhaahhaata" No spotify auki ja olisittepa nähneet natiaisen ilmeen, kun keikkien aikojen top 1. suokkarihittinsä lävähtää kerrankin kunnon soundsystemistä. Pääsispä itekkin vielä tässä iässä tollasiin fiiliksiin, että pää räjähtää ku on niin uskomatonta!
Tekniikka majoitettiin johonkin camping alueelle järvenrantaan, missä grillattiin ja saunottiin ja naatittiin. Ainoo miina siinä oli se, että Kimmon mökki oli niin homeinen, että se meinas kuolla yöllä. I shit you not.
Ja sitten Yyteriin. Ai saattans ku kiva ranta. Miksen mä ole tuonnekaan ennen eksynyt.
Kylpylään oli jotenkin harvinaisen haikee roudaus, niin me pyydettiin huoltomiestä avaamaan sellanen iso lasiovi/maisemaikkunan palanen, josta päästiin suoraan lounasasiakkaiden sekaan laatikoinemme. Tämä siksi, että pyynnöistä huolimatta joku hanu, oli rakentanut lavan niin, että se blokkas sen pääasiallisen roudausoven kokonaan. Tattista hälle.
No siinä oli jonkun mummelin tuhatvuotispäivät ja ne päätti sitten siirtyä terassille, kun me ei vissiin kohotettu tunnelmaa siinä salissa, noin niinkuin rakennusvaiheessa. No sitten pamahti päälle pikku sadekuuro ja joku seurueen nuorempi jäsen päätti pelastaa tilanteen ja repäs sen meidän kulkureitin oven auki ja ohjas laumansa siitä sisään. Ei siinä, mutta hän sitten jätti sen oven auki ja tuuli paiskas sen silleen kunnolla selälleen, että vain pamahti ja koko kehys räjähti melko paskeeksi. Ja tommonen 2x2m erikoislasi painaa aika helvetisti. Onneksi kukaan ei kuollut.
Tää oli siitä ihan paras keikka, että vaimo päätti junailla itsensä Poriin ja tupsahti illaksi keikallekin.
Pihajamit kestivät aamuun ja seuraavana päivänä oli aika rapea olo.
Seuraavalla viikolla käväsin hurauttaa pistokeikan Jyväskylässä Salokosken Emman kanssa. Telttakeikka. Rouvaa istui. Ei mitään ihmeellistä. Tyyppejä oli kyllä ihku nähdä.
Perjantaiksi Lahteen. Iso lava. Hyvä tekniikka. Huono sade, mutta ei siinäkään ollut mitään ihmeellistä. Peruskeikkaa. Ei vaaran tunnetta.
Lauvantaina Kurikkaan haku päällä festeille. Pienehkö kyläjuhla. Taas kivasti sitä Codaa oivassa vireessä ja tuttuja hanuja vastassa. Pieni lava, mutta hyvin taas mahduttiin. Saatiin se Harkimon likkakin lopettamaan se dubstepin soittaminen, sen karaokekilpailun jälkeen, niin päästiin alottamaan ihan timanttinen keikka. Jäbät oli ihan liekeissä ja sitämyöten yleisökin!
Seuraavalla viikolla pölähdettiin Salon torille. Pam sisään ja poks ulos. Ei mitään ihmeellistä siellä. vettä satoi ja ihan täydestä meni. Ainoo vaan, että äänitoimittaja oli stäkänny PA:n tosi leveelle, kuten tuossa tilanteessa pitääkin, mutta subit oli samassa linjassa L+R ja sehän meinas pirullista liuskottumista alapäähän. Keskellä tulee botnea liikaa, muualla ihan miten sattuu, jos edes sattuu.
Nyt ihan oikeasti kaikki äänihanut: Lukekaa tämä artikkeli ja sisäistäkää oleellinen, tänksistä.
Siitä Kuopioon viinifestareille seuraavaksi päiväksi ja siellähän nyt ollaan aina, niinkuin herraskaisen lompakossa. Kaikki oli ihanasti. PA oli viritetty ihan mulle omaan vireeseen "Kun sä tykkäät vähän rootsimmasta ja pehmeemmästä soundista" Se oli ihan täydellinen! Kiitos.
Hyvää ruokaa ja juomaa. Väistin baarinkin, joten aamulla jaksoi matkustaa...
...Ylikiiminkiin!
Siellä tanssilavalla järjesti joku nuorisosliikuntaseura ensimmäistä festariaan. Pikku lava ja pikkupuitteet. Kukaan ei tienny mistään mitään, mutta mitäs se meitä haittaa.
Bäkkäripassi oli joku paperinen juomalipun palanen, joka pysy mulla tallessa varmaan 20sekuntia. No fohillehan ei sitten meinannut päästäkään, kun järjestyksenvalvojina toiminut pappalauma otti velvollisuutensa ihan tosissaan. Vieläkin on mustelmia, kun se rautainen 80v koura tarttu kyynärvarteen "Heihei mihis sinä luulet meneväsi!" No juttelin mukavia, niin ne uskoi, etten ole lättähattu.
Paikallinen tekniikka koostui ihan mukavan oloisista pojista, mutta aika pian huomas ettei ihan lähde.
Tuumattiin Kimmon kanssa, että otetaanpas esiin omat piuhat, ständit ja lavahaut. Käsketään poikia menemään poikkee tieltä ja raapastaan show. Ja mehän raapaistiin. Ensin en oikein meinannut kuulla fohille mitään, kun se oli ns. skutsissa, mutta keksin aika nopeasti nohevan ratkaisun.
Pyydettiin ystävällisesti, voisivatko bändiläiset vähän jeesata ulospäin mentäessä, että ehditään kivasti myös pois lavalta.
No se stage oli tyhjä seitsemässä minutissa! Olis ollu kuudessa, mutta unohdimme yhden mikkiständin lavalle. Muurahaisetkin katteli läheisestä pesästään, että no nyt!
Luukku kiinni ja Ouluun yöksi.
Seuraavana torstaina puksutimme Savonlinnaan, panimoravintolaan. Mahtava miljöö ja huikean hyvää ruokaa. Saisoninsa oli kauheeta kuraa, mutta IPA ihan kelvollista.
No sinne pihallehan pukkas ihan sytenä sakkia ja PA:mme jäi ihan liian matalalle ja alimitoitetuksi, mutta taas meni ihan täydestä. Itse en kuullut tai nähnyt oikein mitään, mutta jengi tuli Savonlinnan oopperan taiteellista johtajaa myöten kiittelemään soundeista.
Yks elämäni hauskimmista hetkistä tuli vastaan, kun keikan alussa joku hanu tuli siihen desibelimittarinsa kanssa kertomaan, että meillä on täällä ollut sitten 85dB:n melurajoitus. Jep jep. No se virkkas sen koneensa tulille ja se näytti 84dB:tä Homma kunnossa. Mikseriteltta oli nimittäin sen verran kaukana lavasta ja vietti vielä alarinteeseen (!!!) niin ei sinne tosiaankaan mitään kuulunut. Mä pojotin keikan ajan lihalaatikon päällä ipad tassussa.
Siitä Imatralle Imatran yöt festareille. Iso lava, isoja bändejä, asiallinen tekniikka ja ihan luokaton roudaus.
Viime viikonloppuna mentiin ensin keskiviikoksi Äänekoskelle Keitelejazziin. No siellähän on kaikki aina ihan valtavan hyvin. Sama crew on tehny sitä telttaa niin kauan, että kaikki on funtsittu kauniiksi. Kamat liikahti erinomaisen asiallisten apukäsien toimesta. PA oli niin nätissä vireessä, kuin tollasessa ylösalaisessa gramofonitorvessa voi olla.
Mietin, että jos sen PA:n ripustais sinne teltan katolle, reiänsuulle, niin että koko teltta olis yhtä torvikaiutinta, niin avot!
Todella idyllikästä ja mukavaa!
Siitä erikoisfestareiden erikoisfestareille Kokkolan ykspihlajaan. Ihan mielettömän idyllinen pihapiiri kahviloineen, jota piti sellainen multitaiteellistyyppinen perheyhteisö. Jengiä pakkautui paikalle kuutisensataa ja kaikki oli ehanasti. Ehdin jopa uimaan, ensimäistä kertaa koko kesänä.
Keikan jälkeen nopea purku ja tekniikka siirtyi Ouluun yöksi.
Ouluun siksi, että seuraava keikka oli Rovaniemellä ja haluttiin vähän helpottaa siirtymää.
Aamulla piipahdin vielä veljeni luona Oulun paitapainossa extemporepohjalta ja tilasin häneltä henkilökunnallemme työpaidat bändilogolla. Meinaan että näillä helteillä paitoja kuluu! No Jonihan asetti meidät jonon kärkeen ja avot! Kyllä nyt kelpaa taas.
Rovaniemen keikasta ei ollut oikein mitään ennakkokäsitystä. Isoja bändejä siellä on, mutta että onko torilla joku rekanperä vai mitähäh? No ei ollut. Oli urheilustadionilla ihan kunnon lava ja puite.
Mutta taas huomas, että ensimmäistä kertaa hommaa ollaan järjestämässä. Apukäsiä oli paljon, mutta pohjalta "Mitä mä täällä teen???" Käskin viedä mikserini etupäähän, niin sitä lähtee kuljettaan neljä(!) hanua. Siinä on rullat alla, sen sai rullattua suoraan fohhiin ja se X32 painaa keiseineen jotain 1.2Kg. Ja mikä hämmentävintä, ne ei onnistunu viemään sitä edes perille. Itse sitä etsiskelin alueelta jotain 10 min. ja roudasin sen paikoilleen. Muutenkin se lavahomma oli sen verran kaoottista että päätin taas että otetaanpas esiin kaikki omaa, monitoreita ja PA:ta lukuunottamatta. Kytketään kaikki valmiiksi, ettei lavahanuille jää muuta tehtävää kuin jatkaa meidän hakuja eteenpäin. Ja silti aloitus myöhästyi 7min. mikä on ihan ennenkuulumatonta.
Noh, hyvä keikki siitäkin kehkeytyi.
Ja hei: Kauppayhtiön terassi on varmaan suomen ihanin paikka!
Seuraava pysähdys oli Kalajoen Merisärkässä. Humppaliiteri to the max! Siellä nimittäin sitä akustiikkaa piisaa. Kehitettiin näppärä roudaus, sivuovesta lattian kautta rampilla, suoraan lavalle.
Virittelin PA:ta noin vuoden. Tilasin paikalle lisää fillejä ja virittelin toisen vuoden.
Ihan jeppis siitä tuli. Ainoastaan yksi liikuttunut täti-ihminen tuli pyytämään lisää vokaaleja, jolloin pyysin häntä siirtymään sieltä takaseinältä keskemmäs. Ja se totteli! Ja se oli tyytyväinen!!!
Keikka oli ihan mieletön! Tero teki ihan käsittämättömän hyvät valot ja bändi oli liekeissä.
Kimmo yritti viiltää kertakäyttöveitsellä ranteitaan, kun lavasoundi oli ihan helvetillinen ja kamat hajoili, mutta kyllä sekin siitä leppyi, kun kerta kaikilla muilla oli kovin mukavan oloista.
Ja olipa muuten siistiä, kun äiti oli ottanut tyttökavereita mukaan ja he tulivat Oulusta varta vasten keikalle. Minun äitini se onkin nimittäin maailman paras äiti!
Tarkkasilmäisimmät vipeltäjät kenties huomasivat, että kylläpä kuvanlaatu parani tuossa Keiteleen kohdalla. Kylläpä! Mutta siitä turisen tuonnempana.
Joka viikonloppu ollaan painettu 2-4 keikkaa, kesäkuun lopusta lähtien.
Kuten aiemmin paljastin, starttasimme Viitasaaren Hotelli pihkurista, semiyllärikeikalla.
Siellä on aina mukavaa. Ihanaa henksua ja se rantasauna laitureineen!
Sieltä seuraavana päivänä Haapavesifolkkiin, jossa oli sielläkin mahtavan lenseä tunnelma ja vastassa loistavia hahmoja Ambient Audion väreissä. Stereoina siellä oli Coda audion linjasäteilijää, joka ei jättänyt kuin positiivisia kysymyksiä, kuten "Mistäs tää putkahti?" Ilmeisesti joku Lacousticin eksä on saanu kuningasidean rakennella uusia kommootteja Saksassa. Win!
Sitten suhautettiinkin Joutsaan, joutopäivien jatkoklubille, joka sijaitsi jossain huoltsikalla. Kummallisen mallinen lava, ihan tajuttoman kuuma, pöytiä yleisön seassa ja jotenkin ei ihan super pro meininki, muttei kuitenkaan mitenkään erityisen ahistavakaan.
Siinä kun oli viritellyt aikani PA:ta, niin selän takana ruokailleesta seurueesta alkoi kuulumaan reippaalla taaperoäänellä että: "I-hahhaa, I-hahhaa..." Johon äiskä että: "Ei se setä varmaan kuule soita ihhaahhaata" No spotify auki ja olisittepa nähneet natiaisen ilmeen, kun keikkien aikojen top 1. suokkarihittinsä lävähtää kerrankin kunnon soundsystemistä. Pääsispä itekkin vielä tässä iässä tollasiin fiiliksiin, että pää räjähtää ku on niin uskomatonta!
Tekniikka majoitettiin johonkin camping alueelle järvenrantaan, missä grillattiin ja saunottiin ja naatittiin. Ainoo miina siinä oli se, että Kimmon mökki oli niin homeinen, että se meinas kuolla yöllä. I shit you not.
Ja sitten Yyteriin. Ai saattans ku kiva ranta. Miksen mä ole tuonnekaan ennen eksynyt.
Kylpylään oli jotenkin harvinaisen haikee roudaus, niin me pyydettiin huoltomiestä avaamaan sellanen iso lasiovi/maisemaikkunan palanen, josta päästiin suoraan lounasasiakkaiden sekaan laatikoinemme. Tämä siksi, että pyynnöistä huolimatta joku hanu, oli rakentanut lavan niin, että se blokkas sen pääasiallisen roudausoven kokonaan. Tattista hälle.
No siinä oli jonkun mummelin tuhatvuotispäivät ja ne päätti sitten siirtyä terassille, kun me ei vissiin kohotettu tunnelmaa siinä salissa, noin niinkuin rakennusvaiheessa. No sitten pamahti päälle pikku sadekuuro ja joku seurueen nuorempi jäsen päätti pelastaa tilanteen ja repäs sen meidän kulkureitin oven auki ja ohjas laumansa siitä sisään. Ei siinä, mutta hän sitten jätti sen oven auki ja tuuli paiskas sen silleen kunnolla selälleen, että vain pamahti ja koko kehys räjähti melko paskeeksi. Ja tommonen 2x2m erikoislasi painaa aika helvetisti. Onneksi kukaan ei kuollut.
Tää oli siitä ihan paras keikka, että vaimo päätti junailla itsensä Poriin ja tupsahti illaksi keikallekin.
Pihajamit kestivät aamuun ja seuraavana päivänä oli aika rapea olo.
Seuraavalla viikolla käväsin hurauttaa pistokeikan Jyväskylässä Salokosken Emman kanssa. Telttakeikka. Rouvaa istui. Ei mitään ihmeellistä. Tyyppejä oli kyllä ihku nähdä.
Perjantaiksi Lahteen. Iso lava. Hyvä tekniikka. Huono sade, mutta ei siinäkään ollut mitään ihmeellistä. Peruskeikkaa. Ei vaaran tunnetta.
Lauvantaina Kurikkaan haku päällä festeille. Pienehkö kyläjuhla. Taas kivasti sitä Codaa oivassa vireessä ja tuttuja hanuja vastassa. Pieni lava, mutta hyvin taas mahduttiin. Saatiin se Harkimon likkakin lopettamaan se dubstepin soittaminen, sen karaokekilpailun jälkeen, niin päästiin alottamaan ihan timanttinen keikka. Jäbät oli ihan liekeissä ja sitämyöten yleisökin!
Seuraavalla viikolla pölähdettiin Salon torille. Pam sisään ja poks ulos. Ei mitään ihmeellistä siellä. vettä satoi ja ihan täydestä meni. Ainoo vaan, että äänitoimittaja oli stäkänny PA:n tosi leveelle, kuten tuossa tilanteessa pitääkin, mutta subit oli samassa linjassa L+R ja sehän meinas pirullista liuskottumista alapäähän. Keskellä tulee botnea liikaa, muualla ihan miten sattuu, jos edes sattuu.
Nyt ihan oikeasti kaikki äänihanut: Lukekaa tämä artikkeli ja sisäistäkää oleellinen, tänksistä.
Siitä Kuopioon viinifestareille seuraavaksi päiväksi ja siellähän nyt ollaan aina, niinkuin herraskaisen lompakossa. Kaikki oli ihanasti. PA oli viritetty ihan mulle omaan vireeseen "Kun sä tykkäät vähän rootsimmasta ja pehmeemmästä soundista" Se oli ihan täydellinen! Kiitos.
Hyvää ruokaa ja juomaa. Väistin baarinkin, joten aamulla jaksoi matkustaa...
...Ylikiiminkiin!
Siellä tanssilavalla järjesti joku nuorisosliikuntaseura ensimmäistä festariaan. Pikku lava ja pikkupuitteet. Kukaan ei tienny mistään mitään, mutta mitäs se meitä haittaa.
Bäkkäripassi oli joku paperinen juomalipun palanen, joka pysy mulla tallessa varmaan 20sekuntia. No fohillehan ei sitten meinannut päästäkään, kun järjestyksenvalvojina toiminut pappalauma otti velvollisuutensa ihan tosissaan. Vieläkin on mustelmia, kun se rautainen 80v koura tarttu kyynärvarteen "Heihei mihis sinä luulet meneväsi!" No juttelin mukavia, niin ne uskoi, etten ole lättähattu.
Paikallinen tekniikka koostui ihan mukavan oloisista pojista, mutta aika pian huomas ettei ihan lähde.
Tuumattiin Kimmon kanssa, että otetaanpas esiin omat piuhat, ständit ja lavahaut. Käsketään poikia menemään poikkee tieltä ja raapastaan show. Ja mehän raapaistiin. Ensin en oikein meinannut kuulla fohille mitään, kun se oli ns. skutsissa, mutta keksin aika nopeasti nohevan ratkaisun.
Pyydettiin ystävällisesti, voisivatko bändiläiset vähän jeesata ulospäin mentäessä, että ehditään kivasti myös pois lavalta.
No se stage oli tyhjä seitsemässä minutissa! Olis ollu kuudessa, mutta unohdimme yhden mikkiständin lavalle. Muurahaisetkin katteli läheisestä pesästään, että no nyt!
Luukku kiinni ja Ouluun yöksi.
Seuraavana torstaina puksutimme Savonlinnaan, panimoravintolaan. Mahtava miljöö ja huikean hyvää ruokaa. Saisoninsa oli kauheeta kuraa, mutta IPA ihan kelvollista.
No sinne pihallehan pukkas ihan sytenä sakkia ja PA:mme jäi ihan liian matalalle ja alimitoitetuksi, mutta taas meni ihan täydestä. Itse en kuullut tai nähnyt oikein mitään, mutta jengi tuli Savonlinnan oopperan taiteellista johtajaa myöten kiittelemään soundeista.
Yks elämäni hauskimmista hetkistä tuli vastaan, kun keikan alussa joku hanu tuli siihen desibelimittarinsa kanssa kertomaan, että meillä on täällä ollut sitten 85dB:n melurajoitus. Jep jep. No se virkkas sen koneensa tulille ja se näytti 84dB:tä Homma kunnossa. Mikseriteltta oli nimittäin sen verran kaukana lavasta ja vietti vielä alarinteeseen (!!!) niin ei sinne tosiaankaan mitään kuulunut. Mä pojotin keikan ajan lihalaatikon päällä ipad tassussa.
Siitä Imatralle Imatran yöt festareille. Iso lava, isoja bändejä, asiallinen tekniikka ja ihan luokaton roudaus.
Viime viikonloppuna mentiin ensin keskiviikoksi Äänekoskelle Keitelejazziin. No siellähän on kaikki aina ihan valtavan hyvin. Sama crew on tehny sitä telttaa niin kauan, että kaikki on funtsittu kauniiksi. Kamat liikahti erinomaisen asiallisten apukäsien toimesta. PA oli niin nätissä vireessä, kuin tollasessa ylösalaisessa gramofonitorvessa voi olla.
Mietin, että jos sen PA:n ripustais sinne teltan katolle, reiänsuulle, niin että koko teltta olis yhtä torvikaiutinta, niin avot!
Todella idyllikästä ja mukavaa!
Siitä erikoisfestareiden erikoisfestareille Kokkolan ykspihlajaan. Ihan mielettömän idyllinen pihapiiri kahviloineen, jota piti sellainen multitaiteellistyyppinen perheyhteisö. Jengiä pakkautui paikalle kuutisensataa ja kaikki oli ehanasti. Ehdin jopa uimaan, ensimäistä kertaa koko kesänä.
Keikan jälkeen nopea purku ja tekniikka siirtyi Ouluun yöksi.
Ouluun siksi, että seuraava keikka oli Rovaniemellä ja haluttiin vähän helpottaa siirtymää.
Aamulla piipahdin vielä veljeni luona Oulun paitapainossa extemporepohjalta ja tilasin häneltä henkilökunnallemme työpaidat bändilogolla. Meinaan että näillä helteillä paitoja kuluu! No Jonihan asetti meidät jonon kärkeen ja avot! Kyllä nyt kelpaa taas.
Rovaniemen keikasta ei ollut oikein mitään ennakkokäsitystä. Isoja bändejä siellä on, mutta että onko torilla joku rekanperä vai mitähäh? No ei ollut. Oli urheilustadionilla ihan kunnon lava ja puite.
Mutta taas huomas, että ensimmäistä kertaa hommaa ollaan järjestämässä. Apukäsiä oli paljon, mutta pohjalta "Mitä mä täällä teen???" Käskin viedä mikserini etupäähän, niin sitä lähtee kuljettaan neljä(!) hanua. Siinä on rullat alla, sen sai rullattua suoraan fohhiin ja se X32 painaa keiseineen jotain 1.2Kg. Ja mikä hämmentävintä, ne ei onnistunu viemään sitä edes perille. Itse sitä etsiskelin alueelta jotain 10 min. ja roudasin sen paikoilleen. Muutenkin se lavahomma oli sen verran kaoottista että päätin taas että otetaanpas esiin kaikki omaa, monitoreita ja PA:ta lukuunottamatta. Kytketään kaikki valmiiksi, ettei lavahanuille jää muuta tehtävää kuin jatkaa meidän hakuja eteenpäin. Ja silti aloitus myöhästyi 7min. mikä on ihan ennenkuulumatonta.
Noh, hyvä keikki siitäkin kehkeytyi.
Ja hei: Kauppayhtiön terassi on varmaan suomen ihanin paikka!
Seuraava pysähdys oli Kalajoen Merisärkässä. Humppaliiteri to the max! Siellä nimittäin sitä akustiikkaa piisaa. Kehitettiin näppärä roudaus, sivuovesta lattian kautta rampilla, suoraan lavalle.
Virittelin PA:ta noin vuoden. Tilasin paikalle lisää fillejä ja virittelin toisen vuoden.
Ihan jeppis siitä tuli. Ainoastaan yksi liikuttunut täti-ihminen tuli pyytämään lisää vokaaleja, jolloin pyysin häntä siirtymään sieltä takaseinältä keskemmäs. Ja se totteli! Ja se oli tyytyväinen!!!
Keikka oli ihan mieletön! Tero teki ihan käsittämättömän hyvät valot ja bändi oli liekeissä.
Kimmo yritti viiltää kertakäyttöveitsellä ranteitaan, kun lavasoundi oli ihan helvetillinen ja kamat hajoili, mutta kyllä sekin siitä leppyi, kun kerta kaikilla muilla oli kovin mukavan oloista.
Ja olipa muuten siistiä, kun äiti oli ottanut tyttökavereita mukaan ja he tulivat Oulusta varta vasten keikalle. Minun äitini se onkin nimittäin maailman paras äiti!
Tarkkasilmäisimmät vipeltäjät kenties huomasivat, että kylläpä kuvanlaatu parani tuossa Keiteleen kohdalla. Kylläpä! Mutta siitä turisen tuonnempana.
Kommentit
Lähetä kommentti