torstaina, maaliskuuta 17, 2011

Kaidoilla teillä

Viimeksi kerroin tilaavani Joemeekin kanavalohkon etupäähäni ja näin myös tein.
Reissussa se ei tosin ole vielä rähjääntynyt, mutta siihen tulee muutos jo ensi viikonloppuna.
Sen mitä kotioloissa olen puljaillut, niin olen kyllä pitänyt. Erittäin musikaalisen kuuloinen vehjes kaikin puolin ja de-esser, joka ihan oikeasti tuntuis toimivan. Kapineen omalaatuinen optokompura vaati vähän sinuiksitulemista, mutta nykyään me ei enää juurikaan teititellä.
Nyt muuten on millä mällätä. Nimittäin kun viimetteeksi mainitsin syyt joemeekin tilauksen takana, niin tämän Focusriten mulle tannoin myymä herrashenkilö lähestyi lastun luettuaan itseäni ja lupasi panna sen kondikseen. Kas kun vaiva ei ollut kuulemma kuivuneita kondensaattoreita ja paria muuta pikkunippeliä kummoisempi. Eilen hän sen kotoani sitten haki ja just soi puhelin, että jo toimii ja tikittää.

Omistankin täten Paavolle haikun:

Kuivunut konkka

etuasteen kyrväyttää


Ystävä hätiin!




Lohkot
Viime viikonloppuna oli taas yllättäen keikkaa. Närhi lennähti jyväskylään, sekä Kiiminkiin.
Jykylässä oli joku mahottoman kokoinen brittibubi, jossa riitti ihmisiä ja paljon.
Se on kyllä kumma, että kun pannaan rafla pystyyn ja elävää musiikkia mielitään, niin se on muka sillä selvä, että kunhan jonkinlainen lavan tapainen löytyy, niin avot. Meinaan että hyvin pienellä vaivalla sen betonikaton demppaa niin, että kaikille on vähän parempi soundi ja kaikilla on vähän mukavempaa.
Ja miksi sinne lavan takaseinille pitää aina panna peili!?! Ja takahuone aka bäkkäri on tarkoitettu siihen, että artistit voivat siellä valmistautua rauhassa keikkaan, tuottaakseen maksimaalisen viihtyvyyskokemuksen, sekä elähdyttävän musiikkiesityksen. Eikä suinkaan rokun rankaisuun.
Meinaan että jos porraskäytävään, kaljahanojen läpijuoksupaikalle  nostetaan pöytä, pari tuolia ja hyvällä tsägällä tarjotaan pannaani ja light siideriä, joka ei muuten mene kaupaksi, niin vituttaa. En nyt osottele. Mainitsen.

Se taas on ihanaa, että kun on matkustanut suomen halki, niin löytyy hiljainen huone, missä vessa, staralle kokovartalopeili, pientä purtavaa, kaikille(!) istuimet, ja ettei tarvi mennä takahuoneriderin mukaisia elvykkeitä erikseen ruinamaan. Ne kun on kuitenkin sisällytetty aina siihen sopimukseen, jonka tilaaja on nimellään kuitannut ymmärretyksi. Bonusta on, jos illan vetovastuussa oleva henkilökunnan edustaja tulee vallan esittäytymään ja kertoo illan kulun ja vastaa kysymyksiin.

Hommat on nykyään kovasti parantuneet ja monet tahot jo uskovatkin, ettei me esiintyjät tulla vittumaisuuttamme sinne baarin nurkkaan metelöimään. Välillä taas ei.


Oho, eksyin asiasta... Noh enivei Jyksylän keikka oli siis menestys ja hyvällä poreella päästiin maaliin.

Seuraavana päivänä matkustimme taajaan. Kohde sijaitsi Kiimingissä, mi onpi pieni pitäjä Oulusta parikeet kilsaa. Koskapa matkamme oli sujuisa, päätimme pysähtää Oulun erinomaisessa intialaisessa. Vaan yllättäen tupsahtaneelle kahdeksan hengen seurueellemme ei löytynytkään tilaa!
Noh, naapurissa oli viihtyisän oloinen kiinalainen, joka oli myös autio. Miljöö kunnossa ja mitämitä! listalla oli myös japanialaista ruokaa. Eläkööt! Tilaamme ja venaamme... venaamme... venaamme... Hoputamme... venaaaammeee... nostamme metelin ja kas, yli tunnin päästä saammekin ruokia eteemme. Kauheeta paskaa vielä, mutta siinä vaiheessa meillä oli nälkään nääntymä ja load inn-kinn olisi pitänyt alkaa.
Yrittivät mokomat vielä hyvitellä: "Tarjoamme ilmaiset jälkiruoat, kun viivästyi" "Kiitos, mutta eikö me just äskön tehty harvinaisen selväksi, että meillä on jo ihan kamala kiire töihin?"
Ja sitten vielä kehtaavat laskuttaa kraanavesistä erikseen 80senttiä.

Eniveis, maha tuli täyteen, roudaus oli iisi. Keikka oli eri hyvä ja bäkkärillä oli vallan kuohuvaa!
Kaikki oli niin balanssissa, että ehdin kuvailla keikalla hauskalla Auto-popular merkkisellä 135mm manuaalitelellä, jonka ihanainen systerini kävi ohimennen Oulun pysähdyksellä heittämässä. Dig!

Handu

Keikan jälkeen takaisin Ouluun, missä oli hotelli. Kotimatka oli sunnuntaina pitkä, mutta sen katkaisi jälleen mahtava Heinolan luomutori/ravinteli Heila,. Se on siinä Lahden ABC:n välittömässä viereydessä ja tarjonta on kuulkaas ihan toista kuin abc-leike ja se liru, mitä ne kahviksi kehtaavat kutsua.
Siellä pysähdymme aina, kun vain mahdollista. Itse suositan mitä lämpimimmin kiviarinalla paistettua ruisranne- limppua, konjakkisinappia ja chililenkkiä. Ai sattans ku hyvää!


Niin ja mää olen lähiaikoina ravistellut lapastani holtittomasti. Salamakalustoa on kaukomailta saapumassa reflektorien ja radiolaukaisimien muodossa. Pitäähän lapsella leluja olla!

1 kommentti:

  1. Hah! Videostakin puolet kuvaa pimenevää Oulun postiaukiota todisteena siitä, kuinka ruoka ilmeisesti oikeasti viivästyi! Ilmeisesti ravintoloissa pätee, että mitä hiljaisempi päivä, sitä laiskempi henkilökunta. Kyllä siellä osataan yleensä hommat hoitaa.

    VastaaPoista