sunnuntaina, heinäkuuta 18, 2010

Vasaroita Zekkaamassa

No nyt on nähty Tsekitkin. Tai no ainaskin yhden maantien molemmin puolin.
Perjantai aamuna läksimme nimittäin vasarain kera helsinki-vandaalle, mistä oli määrä aikahypätä tunnin päähän Prahaan. Henkilökohtaisella tasolla meinasi koitua kaikenlaista harmia sellaisen pikkuseikan johdosta, että lentokenttäviranomainen hokasi passini vanhentuneen tasan kuukausi takaperin. Noh onneksi shengen -maissa on näköjään käytössä sellainen käytäntö, kuin "omalla vastuulla" Mitä se ikinä tarkoittaakaan käytännössä.

Prahan lentokentällä meitä oli vastassa kolmenkymmenenseitsemän asteen helle ja porotus, sekä kaksi autoa, joista onneksi löytyi välttävä ilmastointi. Vedin sitämyöten itseni turvavöihin ja fatalistiseen "toivottavasti se ei satu" -tilaan, kun kuskimme posotti komekymmentävuotta vanhoilla betoniteillä ´bout äänen nopeutta. Tienpientareet olivat täynnä renkaansa räjäyttäneitä rekkoja, kolhittuja urheiluautoja, sekä tietyöläisiä. Siinä kuskin kanssa rupatellessani kävi vielä ilmi, että hän oli hakenut edellisenä yönä jonkun artistin Puolasta ja oli nukkunut siinä välissä messevät kaksi tuntia. Harkitsin vakavasti uskoon mulahtamista.
Hirvittävästä nopeudestamme huolimatta, meillä meni ruuhkien takia vajaan neljänsadan kilometrin matkaan kuutisen tuntia.
Onneksi olin perillä itsekin niin väsynyt, että huolimatta hotellimme tähtien puutteesta, sain napattua pienet nokkaunet, ennen festaripaikoille syöksymistä.



Mistään en tiennyt etukäteen midistä, mitä tulee teknisiin fasiliteetteihin, mutta onneksi paikanpäällä selvisi, ettei midis broblemos, sen suhteen. Lakustiikkia oli ripustettuina banaaniterttuihin ja etupääntiski, vaikkei analoginen ollutkaan, oli sentäs Digicon kasi.

Bändin kanssa olin liikkeellä ensimäistä kertaa ja pojat varoittelivat etukäteen kovasti mahdollisista kiertoilmiöistä, mitä voip esiintyä parin sellon ja hirviömäisen tubaxin kanssa, mutta silläpä osasinkin varautua ja homma oli yllättävänkin nopeasti hanskassa.
Jengi oli ihan pähkinöinä ja mikäs siinä ollessa, kun orkesteri on niin messevä.


Kohtuu nopea purku keikan jälkeen, pari olusta ja kyydillä toiselle puolelle festareita syömään. Ja jo oli aikakin saada päivän ensimmäinen lämmin ateria puoli yhdentoista maissa.
Sitten olikin hyvä antaa taas väsymykselle periksi ja ei kun hotellille goijaamaan hetkeksi.
Siis oikeasti hetkeksi, nimittäin kyyti takaisin Prahaan lähti vajaan kolmen tunnin unien jälkeen. Onneksi aamuyöstä oli liikenne rauhallisempaa ja uusi kuskikin oli huomattavasti järkevämmän oloinen liikennetapoineen. Hän ei ajanut kuin kohtalaista ylinopeutta.

Ja sitä passia ei Prahan kentällä tutkinut kukaan kolmesta lentokenttäviranomaisesta niin tarkkaan, että sen voimassaoloaika olisi tullut esille. Koneessa söimme vitsillä tilatut kosher ateriat. Miten ne elävät korpuilla ja tonnikalalla? Riisivanukkaan ja halvan minä vielä ymmärrän.

Lähettäjä Vasarointia

Ai niin: Predator vs Alien 2 on melkolailla paska leffa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti