Pohjoispohjanmaa touring

Terskamaheppis, pitkästä aikaa. Mitäpä kuuluu?

Joo, on ilimoja pielly täälläkin päin. Melko haipakkaa on ollu, mutta tosi mukavaa.

Tultiin ensin Raaheen vaimon porukoille majailemaan, kun serkkunsa meni naimisiin.

Siinä auteltiin edellisenä päivänä hääjuhlapaikan kuntoon saamisessa ja suraavana päivänä oli sitten naimat ja juhlat. Ja erinomaiset olikin. Morsio oli kaunis ja sulhanen komia. Sapuskat oli äly hyvät ja ilma kuin aviopari. Illalla sitten rokattiin ja bogottiin. Kyllä kelepas.

Sanoisin että toisiksi parhaat häät, heti omiemme jälkeen. Eikä kyse ole arvo, vaan tunnelatauksesta. Niin ja se auringon nousu, ah!

Seuraavana päivänä podimme yllättäen hetken ja veimme anopin auton, jolla köröttelimme Ouluun, missä mummuni täytti kahdeksia kymmeniä. Ja taas oli kahvia ja kakkua.

Päivä Oulussa ja seuraavana päivänä takaisin Raaheen, missä olivat vuorostaan anopin synttärit. Kahvia ja kakkua riitti jälleen.

No siitä sitten singahdimme vaihteeksi Ouluun, kas kun keikkaa pukkasi.

Staalinin Urkujen Jokakesäinen Kuulema-konsertti oli edennyt jo seitsemänteen kertaansa. Tällä kertaa olimme kutsuneet talkoille enemmänkin metelöitsijöitä. Kestien lisäksi paikalle ilmaantuivat Kari "minen anna koskaan periksi" Tykkyläinen huutamaan ja vinkumaan, Forsblomin Samu tuuttaamaan, kuten myös Laineen seppo. Kitaraa vingutti ansiokkaasti Aleksi Ranta ja lisäkolinoita tarjosi Väinö Korhonen. Metakka oli ylläri pylläri mahtava. Kelikään ei uskaltanut olla meitä vastaan.

Tänään sitten taas vaihteeksi Raaheen, mistä vaimo ja kissa kainaloon ja takaisin etelään. Huomenissa pukkaa nimittäin Lahdessa Jätkäjätkien keikkaa.