Liikennöinnistä

Voe mahoton. Sehän on taas viikonloppu edessä. Mihin kaikki aika valuu? Ja mistä?

Mä olen joskus jauhanut tästä teoriastani, miten liikenne muuttaa ihmisten psyykettä. Siiinä kun on niin paljon aivoille pureskeltavaa, niin ihminen rupeaa jäsentämään kanssaliikkujia isompiin lohkoihin: Autoilijat, kävelijät ja pyöräilijät. Mikä kummallisinta, nämä kaikki tuntuvat olevan sodassa keskenään. Aikuiset ihmiset!

Itsehän laitoin kakkospyöräksi (Tai siis ykköspyöräksi) cruiserin, niin johan helpotti. Sillä ei voi, tai ees tee mieli paahtaa lujaa, niin jää noi liikennekonfliktit ja stressihormonien eritys huomattavasti vähemmälle. Ei sitä ees tajunnu, miten vakavasti sitä ottaa liikenteen urpoilun, ennen kuin laskeutui katupyörän päältä alas lepoasentoon ja tiputti vauhtiaan huolella. Viha kumpuaa yleensä pelosta ja sitä tunnetta helsingin liikenteessä riittää.
Mut pliis oi autoilevat ihmiset:
Käyttäkää sitä vilkkua, vaikkei ketään olis näkemässäkään.
Lähes kaikki kohtaamani vähältäpiti tilanteet on johtuneet autoilijoiden yllättävistä liikkeistä. Kyllä mä voin väistellä teitä, mun henkenihän siinä on kyseessä, mutta mun pitää pystyä ennakoimaan teidän liikkeenne!




Uus pyörä on vaijereita vaille valmis veijari. Ongelmia on ollut kosolti. Vanha mankeli, niin on osatkin sen mukaiset. Kaiken näköistä erikoistyökalua tarttis kampien ja vaihdepakkojen ruuvailuun jatkuvasti. Ruostevesi roiskuu ja teräsvilla kutittaa. Mutta eipä siinä, kivaa puuhastelua.