Aikaikaansa...

Aikataulut kusee, vaan kerrankin hyvään suuntaan. Ensimmäinen, kahden viikon miksausrupeamasta on lopuillaan ja matsku on todella hyvin kasassa. Tämä siitä huolimatta että läpi on käyty myös pakolliset tietokonesekoilut ja olen tehnyt korkeintaan kymmenen tuntisia päiviä. Keskiviikkona meinas hirvittää, kun löin koneen aamulla tulille, jotta aloitan hommat backuppauksella, niin kovalevy piti helvetillistä ulinaa, eikä suostunut näyttäytymään tietokoneelle, ujo ressukka. Noh pienellä maanittelulla sen sai kuitenkin töihin vielä siksi aikaa, että sain siirrettyä kahden päivän työt toiselle kovolle. Meinas pulssi ihan nousta.
Noh tulihan tämä backuppaushommeli onnekkaasta lopustaan kuitenkin melkolailla kalliiksi. Menin nimittäin tiedostojen kopiointia odotellessani ostamaan vihdoinkin sen kauan haaveilemani digijärkkärin. Tuttu möi vanhansa pois, mikä oli just sellanen paketti, mitä olin vähän kaavaillukin. Ja frendiltä jopa uskaltaa ostaakkin käytettynä kameratekniikkaa.
Nyt ois valokuvauskalusto, enää ei puutu kuin valo. Ei jotenkin inspaa lähtä tuonne pimeyteen kuvaamaan vesisadetta.