Sankaritar

Taannoin tapahtui kummia: Heräilen aamulla rakkaimpani kujerrukseen, nousen ylös ja lähden unenpöpperössä suuntaamaan kohti kotimme saniteettitiloja. Tuskin olen päässyt makuutiloista poies, kun keittiöstä kuuluu ihan käsittämättömiä ääniä. Whapwhapwhaptöpötöpötöpö jne... ja lentävien lasiesineiden kilinää etc. Pysähdyn niille sijoilleni ja yritän pöpperöisillä aivoillani tulkita parhaani mukaan näitä omituisia aistihavaintoja. Yleensä reaktioni ovat salamaakin nopeampia ja kaikinpuolin äksönhero tasoa, mutta tällä kertaa jökötän kuin loiseläin puujalostusteollisuuden sivutuotteessa ja ihmettelen, kun vaimo pyyhältää ohitseni.
Taaperran perässään keittiöön, todistaaksni omituista näkyä:
Vaimo seisoo keittiön pöydällä ja on juuri nakkaamassa kissaamme huoneen toiseen päätyyn.
Välittömästi tämän jälkeen hän nappaa pulun kiinni lennosta ja paiskaa sen ulos ikkunasta; sinne mistä se oli tullutkin. Höyhenet pöllyävät.
Minähän en tiennyt yhtään miten moiseen pitäisi reagoida, joten puhkesin raikuviin suosionosoituksiin!