keskiviikkona, elokuuta 01, 2012

Teillä taas

Kyllä on romantillista kertakaikkiaan olla äänimiehen morsian. 

Vietimme nimittäin rouvan kanssa hääpäivämme söpöstellessä turun alas-sieltä-laiturilta-festivaaleilla nauttien Jukka Pojan keikasta.
Noh olin minä edelliselle päivälle sentään varannut vähän herkempää hommaa, kuten satopriääniä, punkkua ja juustoloita. Lisäksi hyvittelin hujuhajulla ja muulla rakkaushommelilla.

Turusta stadiin, josta rouva heilahti takaisin kotipitäjään ja minä heilahdin mäkeen. Lautaan heilahti cultin dominaattorit alle ja täytyy myöntää, etten tiennytkään että teflonistakin voi tehdä rullalaudan renkaita.
Liukkaat ovat ja vähänkään epätasaisemmalla alustalla rullatessa lähtee kivasti paikat hampaista.
Niin ja tulipahan muuten hommattua aiemmin sellaisetkin mukavuudet, kuin cultin Zillat, nuo gamma rayn inkarnaatiot. Halusin hieman enemmän grippiä ja smoothimpaa menoa, kuin metromotioneilla, joilla ei vauhdeissa juurikaan tulla tiukasti kurvaan, mutta kuitenkin pitoa saa irrota enemmän kuin deathraylla. Ja tässähän tämä. Tykkään.

Slaidihommat jäi pahasti kesken, kun piti rientää sinivalaaseemme, joka vei matkalaiset Kotkaan.
Meripäivillä oli iisiä, kun tiskissä oli säädöt valmiina muistissa ruisrockin jäljiltä. Harvemmin menen preseteillä, mutta nyt menin. Se halli meinasi olla vähän akustisesti haastava, mutta kyllä siitä käyttiksen sai. Keikalla kuultiin myös kesän paras välispiikki, kun Jukka loihe lausumaan että:
" En kyllä ymmärrä miksi tätä paikkaa kutsutaan kotkaksi, kun eihän nämä eturivin tytöt nyt niin pahan näköisiä ole."
Tyhjässä hallissa oli muuten kätevää tehdä tsekkiä rullalauta-avusteisesti, kun se matka lavalta etupäähän oli katettu asfaltilla ja sitä väliä jotui ramppaamaan taajaan. Kunnes yksi järjestysmies otti asiakseen tuohtua liikunnastani. "Pane se lauta nyt pois!!!" En pannut. Meitsi skeittaa, kun muut heittaa.

Seuraavana päivänä vuorossa oli Valkeakosken tehdasalueella odottavat häppeningit. Kesäpäivä oli kaunis ja tekniikka tuttua, joten presettihommiksi meni. Bäkkärialueen nurkalla oli vielä pikku mäkikin, jossa kävin mukkelehtimassa tovin. Oli vaan niin karua falttia, ettei oikein lähtenyt. Sapuska oli hyvää, kuten soittokin. Yleisössä lapsia ja volat tietty mulla sen mukaiset. Leppoisaa, niin leppoisaa.


Valkeakoskelta nopeahko lähtö heti keikan jälkeen, koskapa illalla oli vielä toinenkin pipefesteillä.
Taas oli vanhan keikan säädöt suoraan valmiina pöydässä, ja jokapuolella hilpeitä ammattilaisia, joten tsekki oli nopea hommeli. Siinä keikan aikana katselin sivusilmällä pääesiintyjän miksaushenkilön digicon säätelyä. Miehellä oli se tiski siinä valmiina, jo kun mä tulin kytkeen omaa setuppiani ja siinä se jotakin puljas sen kanssa koko meidän vedon ajan. Kanavia oli tuplat meihin nähden ja sen Eq-säädöt oli aikamoista katseltavaa: Mulla on maltillista taajuusboostausta vissiin parissa kanavassa. Muuten keskityn lähinnä kaapimaan niitä ei toivottuja taajuuksia pois. Tuolla ukkelilla oli taas aika rouheeta + - 10dB:n vuoristoratoja lähes joka kanavassa. Se mikä eniten ihmetytti oli se, että kun bändillä tuli suurin osa raidoista nauhalta ja synista, että millasta se lähtösoundi on, jos sitä pitää tuolla tavalla perseraiskata???
Ei jääty kuunteleen. Lähdettiin Jyväskylään nukkumaan...


...Koskapa seuraavana aamulla oli herätyskello soimassa jo puoli kahdeksan. Määränpää oli nimittäin Oulu ja aikainen keikka Q-stokissa. Tekniikka oli ruotsista. Kytkeminen oli leppoisaa, jopa hidasta, mutta ihan helvetin ammattitaitoista. Jätkät kehu, että lavasoundi oli, kuin ois levyä kuunnellu.
Mulle oli etupäässä rouhea analogipulpetti runsaine prosessoreineen. Pino oli aivan erinomaisessa vireessä ja subit stäkätty just hyvin. Ei mitään valittamista.

Keikan jälkeen jäi Stam1na taas kerran kuulematta, kun hikinen ukko lähti piipahtamaan saunassa.
Mutta koskapa olin kotikentillä, eikä ollut kiire mihinkään, niin minähän palasin asap. festarialueelle.
Oli nimittäin tämän kesän ekat karkelot, jossa on ollut aikaa viettää mukavaa.
Etupäässä kävin katsomassa, miten Patronen toimittaa ja hyvinhän se! Jämähdin sitten katsomaan Chisun keikan kokonaan. En oo ennen nähnyt, mutta nyt näin ja tykkäsin kovasti!
Roxette ei sitten toiminutkaan. Ihan kauheet soundit. Bändi kuulosti ponnettomalta ja laulusoundi puukotti korvaan. Ei noin. Yöllä vielä broidille saunomaan ja mukavahan se ilta oli kaikkiaan.

Oulussa hengasin vielä pari päivää ja grillattiinkin kesän (omalle kohdalle sattuneen) kovimman ukkosmyräkän aikaan. Lisäksi vähän kepposteltiin, kun veljellähän on sellanen vänkä leikkuri, jolla saa tehtyä vaikka ja mitä haaskaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti