Sattumoisin

Viimeviikolla ostin ja hukkasin terätyökalun.

Missä on mun leatherman? Vuosikausia on se palvellut, mutta nyt hukkunut. Mulla on tosiaan paha tapa olla hukkaamatta lopullisesti mitään muuta kuin verkkatakkeja, joten en viitsis mennä ostamaan uuttakaan. Kohta mulla olis niitä kaksi. Toisaalta ilman on haikeaa elää ja olla.

Mutta ne mitä ei ole liikaa, on kunnon keittiöveitset. Kuolasin taannoin eräässä käsityöliikkeessä H. Rosellin pikkuista kokinveistä. En tuolloin raskinut, mutta koskapa se ei jättänyt rauhaan, osoittautui se pakkohankinnaksi. Onhan nuo mun muutkin veitset erinomaisia, mutta tämä leikkaa ihan omassa luokassaan!

Velikin avokkeineen kävi kylässä. Turistiajelutimme heitä lähinnä hyvien ruokien ja juomien äärellä.

Taas on toki töitäkin paiskottu: Torstaina oli pikapiipahdus Hämeenlinnassa. Junalla keikalle ja yöbussilla kotio. Homman nimi oli olut-teltta ja me ainoa esiintyjistö. Jossain vaiheessa järjestäjä tuli sanoon, että viiden kilometrin päästä, järven toiselta puolelta oli valitettu poliiseille, kun basso hakkaa niin kovin kauhiasti. Hyvä niin. Basso kuuluu reggaehen. Lähempänä olis kuullut yläpäätäkin.

Perjantaina avattiin sittennii päälava Flowssa. Porukkaa olis voinu olla enemmänkin, mutta arvaahan sen, etteivät ihmiset niin aikaisin mihinkän vielä lähde, kun pelkästään aurinkolasien valitsemiseen menee puoli tuntia.
Hyvät oli festit. Käytiin vaimon kanssa tsekkaamassa bongo rockin vieraana ollutta Cornell Campbellia. Huh, miten pätevä ukkeli!

Toisenkin keikan kävimme todistamassa. Ihan randomilla menimme yytsimään, että mikäs se siellä pikkuklubissa soittava Elifantree on oikein bändejään, semminkin kun päälavalla hehkutettu mikälie oli taas näitä: "Hei paisutetaan näitä biisejä niinku tosi leffamaisesti ja suureellisesti, mutta varotaan, ettei ne vaan ikinä lähde käyntiin niinku!"-bändejä.
No Elifantree oli ihan mieletön! Tatteina siinä intoiltiin koko keikka lävitte ja ihan intouduttiin ostamaan äänitettäkin.
Loppu ilta menikin sitten pääosin ihan istuskellen kavereiden kanssa ja kakkia jauhaen. Oikein kivaa oli kuulkaas!
Aamulla oli kaikkein yllättävintä krapulan puutostila. Silläpä kirmasin reippahana kisikselle ja hyppäsin Jurassic rockiin liikkuvaan bussiimme. Körö körö ja keikkaa pukkaa. Hyvää sellaista vieläpä. Jos meno oli Flowssa vähän vaisu, niin täällä sitten paikattiin. Kiva kun kulkee!
Melko nopeasti kuitenkin läksimmä keikalta kotimatkalle. Itsellänikin oli vähän hoppu, jotta ehdin Lahdesta lähtevään Tampesterin junaan.
Vaan mitä tekee uskollinen sinivalaamme? Laukeaa motarin varteen, keskelle ei-niin-yhtään-mitään!
Moista ei ole nähty näinä vuosina kertyneiden miljardien maantiekilometrien aikana vielä koskaan. Hande hoitaa viat ennakkoon. Vaan kaikkeen ei pysty tuokaan maantiekuljetusten kuningas.
Kuskiamme Rytsää vitutti, kuten oheinen kuva paljastaa.

Noh mutta onneksi Hese oli just päässyt Jätkäjätkien kanssa jurassikista stadiin, josta arvon bussikuski käänsi keulansa samoin tein takaisin päin ja läks meitä hakemaan.
Kolme tuntia me siinä tienvarressa kökötimme, mutta emme suinkaan toimettomana. Minä kävin sorminäppäränä poikana noutamassa puukolla uhaten metsästä leppäkeihään ja ihan omat keihäänheiton oluympiafinaalit pärähtivät käyntiin. Itse tulin kolmanneksi. En päässyt ihan tasolleni, kun on tuo olkapääkin kiukutellut ja ehkä otin vähän liian ujosti doupingiakin, mutta pitää olla kuitenkin tyytyväinen kolmanteenkin sijaan ja ihan hyvältähän se tuntuu kuitenkin se itsensä voittaminen.