torstaina, elokuuta 23, 2012

Kaikenlaista kohkausta

Erikoista keikkaa on pukannut.

Uusi tulokas festarimarkkinoilla totteli nimeä Weekend festival. No siellähän kusi bauttiarallaa kaikki, paitsi meidän osalla ei kovinkaan juurikaan. Suurin kiitos kuskillemme Handelle, joka oli selvittänyt reitit etukäteen ja todennut mm. ettei lavan taakse pääse millään keinoin bussilla ja päätietä on ihan turha yrittääkään käyttää. Lähdettiin liikkeelle niiin aikaisin, ettei järkeä, mutta oltiinpahan ajoissa paikalla. Ja hyvä että oltiin, koskapa pientä säätöä siellä täällä ja virolaisten riggaama HK:n linjasäteilijä oli tosi oudon kuuloinen. En tiedä onko se näitten purkkien ominaisuus, mutta se pino hävisi Auradiudillekin. Kauhee kommootus ja kumina midlessä kautta linjan ja pirun kireä yläpää. Sitä sai oikeasti louhia kuokalla, sekä dynamiitilla räjäytellä kantoja, jotta soundista sai mukiinmenevän. Eikä ne kulmatkaan tainneet olla ihan just. Sen verran epätasainen oli äänikenttä.
Tiskejä oli onneksi kaksi: Oli digicoa ja Ls9. Valitsin älläsysin. Kommunikaatio ei ollut ulkomaan veikkojen kanssa ihan priimaa ja mikä tärkeintä: Siitä ysin näytöstä näkyi suoralla auringonpaisteella edes vähäsen.
Weekend
Festarimuotiraportti: 90% nuorista tytöistä koostuvalla yleisöllä oli 90%:sesti mikroshortsit tai mustat pillifarkut.

Ja sitten Turkuun: Koskapa olimme koko lössi niin hyvissä ajoin paikalla, teimme ihan vallan soundcheckin. Näitä ei montaa olekaan tänä kesänä ollut. Ihan ollaan nopealla linjatsekillä aina liikenteessä. Olemme sen verran rutinoituneita koijareita ettei moinen tuota ongelmia ja se säästää pitemmän päälle hitosti aikaa. Nämä linnafestit järkättiin Turun linnan kyljessä ja homman nimi oli sivistynyt. Ihan oli merkatut istumapaikat kaikille. Kalleimmat liput olivat tietty ihan eturiviin, missä subbasvallitkin. No saivatpahan bassoa koko rahnan edestä. Keikka meni perus-mainiosti. Jengiä ei vaan ollut ihan kamalasti.
Turku
Tavoistamme poiketen jäimme keikan jälkeen mestoille, kun kerrankin oli sellainen bändi nousemassa lauteille että kiinnosti: Toots & The Maytals! Tai eihän itse bändissä ole enää alkuperäisjäseniä, mutta silti. Bändin äänimies oli käynyt tarkistamassa etupään aiemmin ja kysyttäessä onko digicon tiski tuttu, vastasi hän ettei ollut moista ikinä nähnytkään. "Onko tässä Eq?" Oli eka kysymys. Varsin oleellinen vieläpä.
Puolen tunnin linjatsekkiin bändi tuli vartin myöhässä ja oli kyllä pokassa pitelemistä, kun katteli sitä niitten lavasäätöä.
No kyllä se sitten vihdoin lähti käyntiin ja huh miten lähtikin! Jossain toisen biisin kohdilla ukkeli nostaa jalan monitorille, toisen käden pystyyn ja laskee mikkiä pitelevän kätensä, noin 40cm päähän monitorista, joka ei muuten ollut ihan pienellä. Noh infernaalinen kiertohan siitä syntyi, minkä ansiosta biisi pantiin poikki ja ukko rupeaa raivoamaan, paiskaa mikin nurkkaan ja häipyy lavalta. Hetken kuluttua se palaa, vain huutaakseen naama punaisena ihan joka helevetin ihmiselle ja yrittää saada yleisöltä sympatioita, joka huutelee takaisin, että "Ei se Tootsie haittaa" ja  "Yritäppä nyt rauhoittua" Ihan lastentarha menoa.
Bändi soitti biisit varpaisillaan ja silmin nähden peloissaan, että mitäköhän tuo hullu spägäpää seuraavana keksii. Siitä oli leppoisa reggaetunnelma kaukana. Jonkin aikaa se jaksoi huvittaa absurdiudellaan, muttei kauaa. Varsinkin kun erikoismiehen erikoiskitara oli luultavasti väkivallalla uhaten käsketty panna sitten niin lujalle, että varmasti kuuluu. Vielä kun maestro itse olisi saatu vaikka väkivallalla uhaten kitaratunneille.
Toots
Vapaa aikaakin on ollut. Kävin laskemassa mäkeä. Ahveniston moottorirata Hämeenlinnassa on teh shit! Mahtavaa kurvaa ja mukavaa mutkaa. Smoothia asfalttia riitti. Viidettä tuntia siellä pyörin ja kaahasin. Seuraavana päivänä lihakset sen mulle kertoivat: Kivaa oli! Pian uudelleen ystävällisesti tahtoo hän!
Ahvenisto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti