maanantaina, maaliskuuta 12, 2012

Startti

Ja taas lähti kausi käyntiin.

Kalenteri täyttyy kovaa vauhtia, pääasiassa Jukka Pojan keikoista. Toki mukaan mahtuu Raappanankin esiintymisiä.
Tulee kiireinen vuosi. Mutta mikäs siinä, kun tekee työtä jolla on tarkoitus.

Viikonloppuna kävimme Varkaudessa, sekä Tahkolla. Päästelin Tampesterista Pöllimöön pikkugestapon poikittaisliikenteellä, kun laskeskelin nettitietojen perusteella, että olen sillä sopivasti hieman etuajassa perillä ennen loadinniä. Juupa juu. Aseman automaatin mukaan moinen ei suoraan onnistunutkaan, vaikka netissä näin luvattiin.
Otin sitten lipun Pieksämäelle, josta konnarin mukaan pääsis sitten samalla lipulla toisella junalla Varkauteen. Paitsi että perillä kerrottiin, että jatkoyhteys meneekin bussilla. Mahoton säätö ja virkkaus ja kysely paljasti että lisää pitää pulittaa ja yks epämääräinen juna sinne meni vajaan tunnin päästä ja... Loppujen lopuksi en ollu perillä kuin vartin myöhässä.
Varkaus
Perillä oli lisää säätöä, kun mikserin masterlohko oli ilmeisesti lasahtanut ja toinen kanava oli täten käyttökelvoton. Rakensin grouppilähdöistä uuden. No broblem. Sitten vielä virittelin subbasia ja huomasin, että nehän on vastakkaisvaiheessa. Aikamme tutkailtua, hoksasin että CD-linjan toisessa kanavassa oli vaiheenkääntö päällä. Välillä se on pienestä kiinni ja itsensä tuntee typeräksi.
Eniveis, keikka meni mainiosti ja sen jälkeinen purku näppärästi. Hotellille vaihtamaan tarkemmin kuulumisia parin kaljan kera. Vaan eipä ole ukko tottunut yökukuntaan. Vajaan tunnin jälkeen oli pakko painua pehkuihin.

Seuraavana päivänä sinisen salamamme nokka hamusi Tahkovuorta, tuota matkailukeskusten varjelluinta salaisuutta. Meinaan että harvassa oli ne opasteet, jotka ko. paikasta mitään vihjasivat. Onneksi GPS on keksitty. Ilman olis menny vielä sekavammaksi harhailuksi. Vaan löysimme vihdoin paikalliseen urheilukeskuskylpylään ja siellähän meitä odottikin ihka rehti jumppasali. Ei ihan kauheena tarvinnu sitten käyttää tilaefektejä siellä.
Ja taas lähti Jazmalta digineitsyys. Tällä kertaa tiskinä oli Soundcraftin digidigi ja tiätteks, mää vähän tykästyin. Kovasti oli selkeä käyttis siinä ja paljon mukavia ominaisuuksia. Bonusta laskutasosta, mihin mahtui mun viipeeni just sopivasti. Haluan päästä tuon kanssa vaan johonkin kunnolliseen mestaan, jossa saa vähän selkeemmän kuvan sen soundista.
Puhaltaja

Nooh, keikkahan lähti käyntiin ja jo puolentoista minutin kohdalla joku ihan helvetin känninen vittupää (nimi muutettu) koputtaa olkapäähän ja kyselee, miksei hei sanoista saa mitään selvää. Sen jälkeen se jää huohotusetäisyydelle ja kertoo riittävän kovalla äänellä kaikille lähistöllä, miten paskaa kaikki on, varsinkin nämä "ääniurpot"
Jossain vaiheessa kun ehdin, yritän selittää, että nyt ei olla tavastialla, vaan jumppasalissa ja akustisista... "Voi vittu mitä urpoja, muka ammattilaisia. Syyttävät jumppasalia ongelmistaan. kyllä kunnon ammattilaiset sais tän kuulostaan..." Jahas, hän on tullut tänne varta vasten vihaamaan kaikkea, joten isäni sanoin: Idioottien kanssa on turha väitellä.
Eikä siinä mitään, ei sana satu. Mutta ukko huokuu agressiivisuutta ja mä odotan koko ajan, milloin tulee nyrkistä takaraivoon. ( juu mikseriä ei ollu aidattu.) Onneksi laitetoimittajan puolelta olivat kartalla ja tulivat siihen vähän niinkuin puskuriksi. Pokeja ei näkynyt halmeilla. Kahden tunnin keikasta se jaksoi elämöidä puolitoista, mikä on melkoinen saavutus siihen nähden, miten paljon se vihasi jokaista paikalla viettämäänsä sekuntia. No mutta loput yleisöstä tuntuivat tykkäävän. Yötä myöten Kuopioon hotelloimaan ja uni tuli saman tien, kun pää kosketti tyynyä.


Ens keskiviikkona julkaistaan Jukka Pojan uus levy ja samana iltana vedetään Esbåån Sellosalissa.
Tässä vähän esimakua tulevasta:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti