Fokus keikoissa

Jaa mitäkö sitä. No Forssassa on tullut piipahdettua Jukan & poppoon kanssa, kuten myös Kuopijossa. Sen lisäksi tässä oli taanoisen runoäänikirjan levynjulkkarit, mitkä meni very bueno. Vaimo täytti myös vuosia, mikä osui oikein mainiosti, kun ei tarvinnut edes keikkoja perua. Sattui nimittäin kohdalle just se vapaa viikonloppu aikapäiviin. Kutosellakin kävin talonmiehenä, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua. YK klubillekin mun piti mennä tuuraamaan flunssatapauksen johdosta, mutta minäkään en sitten lopulta taudilta välttynyt. Saikku on kuulkaas muuten kallista yksityisyrittäjälle. Perjantaina ei auttanut uikuttaa, vaan taas oli lähdettävä tienpäälle. Raappanan rundi käynnistyi vihdoin.  Onneksi ei paikat ollu niinkään tukossa, olipahan vaan muuten heikko olo. Ekana suunta oli Turun klubille ja mikäs siellä. Hyvä boogie, kuten aina. Loppuunmyyty ja jengi pähkinöi.



Messiin olin napannut ensi kertaa, taannoin Tertulta ostamani Focusrite Green-sarjalaisen channelstripin, joka on vanha valurautapannu ja näyttää alien vs predator leffan lavasteelta, mutta soundaa ihan he-le-ve-tin hyvältä. Yhdessä räkkiyksikössä on siis etuaste, Eq ja kompura. Silläpä kelpaa vokaalia pyöritellä. Alun perin ostin sen näitä kylmänkalseita digitiskejä varten, mutta toi nyt vaan futaa niin hyvin, että siitä taitaa tulla ihan vakioriippa keikkakalustoon, mikä sai vahvistuksen myös seuraavana päivänä Tavastialla. Aina olen ollut enemmän kuin tyytyväinen talon Midakseen, mutta kytkettyäni Focusriten vokaalikanavaan, rupesi sen etuset yhtäkkiä kuulostamaan kovin rimpuloilta. Siinä sen varsinkin huomasi, että kun Raappanan mikkitekniikka on sen luontoinen, että sitä kapselia haudotaan nyrkinpohjalla, niin sain tällä vehkeellä kuitenkin taiottua melkolailla luonnollisen ja lämpimähkön soundin, ilman kauheita piikkejä ylämidlessä. Moinen kun tuppaa olemaan normaalisti auditiivisfysikaalinen fakta, moisessa menossa. Hyvän ja loistavan Eq:n ero on merkittävä!
Kai sekin keikka meni kaikkinensa mainiosti, kun jengi diggaili niin kovin. Bändikin oli tiukassa iskussa.
Itse sen sijaan olin vähän tillin tallin, flunssani kourassa. Silloin on nimittäin ärsyttävää vääntää nappulaa, kun ei voi luottaa korviinsa ihan satavarmasti. Mutta ei auta. Eläin elää, ihminen ihmettelee!

Tänään olen lupsakasti fiksaillut eräitä miksauksia kotosalla, tehnyt thaimaalaista papayasalaattia ja saunonut.
Tästä eteenpäin olen pari päivää YK-klubilla ukkona ja sitten käynnistyykin Närhen keikat. Vieläköhän tuommoinen populäärimpi musa taittuu? Meinaan että tässä on menty reggaehommeleissa jo melko kauan putkeen!