Children of Bodum

Me emme omista kahvinkeitintä. Eikäkö omistammehan, kun mummo väkisin semmoisen meille eräänä jouluna osti, mutta se on lojunut siitä asti vinnillä.
Meillä on aina kafft keitetty Presso-tyyppisellä bodumin vehkeellä. Sillä kun tulee niin maan pal mehevämpää sumppia, kuin millään koneilla. Eli kaikenkaikkiaan olemme olleet laitteeseen enemmän kuin tyytyväisiä kaikki nämä vuodet.
Nyt talossamme puhaltavat uudet tuulet. Keittiöömme hiipi, kuin varkain vakuumi-tyyppinen herrasmies, nimeltään Santos. Vedet laitteen alaosaan, purut yläosaan ja hellalle kiehumaan. Siinä kun aikansa katselee tätä laboratoriomaista keksintöä ja sitä, miten se imaisee paineella vedet yhtäkkisesti putkea pitkin purujen sekaan, vain päästääkseen ihanan nektarin valumaan takaisin alempaan sammioon, luulisi olevan tarpeeksi. Mutta kun tuolla laitoksella tuotettu kahvi on lisäksi maukkainta, mihin olen törmännyt, niin ei voi muuta kuin hehkuttaa moista vehjestä ihan internetissä asti!




Nyt ennenkuin kirmaatte moista hankkimaan, niin suosittelen samalla reissullanne kipaisemaan lähimmästä "punnitse ja säästä" liikkeestä Perulaista Gran Palomar-tummaa paahtoa. Se tosin maksaa lähes 7€ / 250.grammaa, mutta niksi arkikäytössä onkin siinä, että sitä kun nakkaa hieman vaaleamman (vaiks ny se presidentti) paahdon seuraksi, noin niinkuin maustekahvimaisesti, niin kerrannaisvaikutukset makuun ovat jotain ällistyttäviä!
Toinen uus lelu, joka on ns. ihq! on toi kaffemylly, säädettävällä jauhatuskarkeudella.
Sillä kun hurauttaa mokkamestareiden king creolea aamulla, niin voisko päivä enää ihanammin alkaa?
Niin ja tuppaako kaffe närästämään? Teeppä kerrankin kunnon raaka-aineista kahvisi oikein, niin nou hätä!