!imouS
Perinteitä pitää olla, joten aloitan tämänkin blogimerkinnän päivittelemällä sitä, kuinka viimepostuksesta on jo aikaa.
Noin.
Kesä meni keikkaillessa ja masterointistudiolla. Kaiken liikenevän ajan olinkin sitten mökillä rentoutumas... tekemässä pinta ja ikkunaremonttia. No toki mä vapaa-ajallani tein kosolti myös musiikkia ja rakensin varsin mellevää instrumenttiä, joka kulkee nyt nimellä: "Beautybox". Tätä kokeilevaa elektroakustista musaani löytyy muuten kaikista mainittavista suoratoistopalveluista, nimellä Possible Apple.
Myös Youtube on vahvasti läsnä tuotoksiani. Välillä on todella inspiroivaa panna kameran rekki päälle ja antaa mennä!
No mutta vaikka mä rakastankin uppoutua aivoineni konemaailmojen sisään, niin yhdessä tekeminenkin on myös valtavan hienoa...
Mä havahduin tuossa taannoin siihen, että parin vuoden päästä painaa vääjäämättä keski-ikäisyys ja täytän 50v. Joten rupesin laatimaan itselleni ns. "Bucket listiä". Eli mitä mä haluan saavuttaa, ennen kuin tämä rajapyykki tulee täyteen. No sille listalle tuli lopeensa vain yksi kohta:
-Tee ja julkaise Free-jazz albumi.
Tai ei sen tarvi olla edes freetä, mutta jotain outoa ja kokeellista ja tehdä se ennenkaikkea muiden muusikoiden kanssa. Näetsen mullahan on hyvinkin tuottelias ja aktiivinen freejazz/taidemusiikkimenneisyys. No kaljallahan syntyy paskapuheen lisäksi myös parhaat ideat ja yhtäkkiä mä huomasin rekrytoineeni bändiini mm. aivan uskomattoman paljon arvostamani jouhikkotaiteilijan, nimeltään Pekko Käppi.
Sitten eräänä maagisena hetkenä huomaan olevani kyyneleihin asti liikuttuneena Yonan keikalla, jossa eräs suomen kovimmista basisteista, Juho Kanervo oli juuri soittanut aivan maagisen sellosoolon. Mä en ollu aiemmin tajunnu, että se sellohan se on Juhon ykkös-soitin ja se nyt vaan sattuu myös hallitsemaan siinä sivussa sen basson ihan kasuaalin suvereenisti. No eiköhän me eksytty illanmittan johonkin terassille, sateenvarjon alle, kauheessa rankkasateessa jutteleen musiikista. Esittelin hahmotelmani ja "Mane" oli heti messissä.
Kolmas rekrytointini tapahtui puolivarkain, kun hän pummasi erään yhteiskeikan jälkeen pahaa aavistamattaan kaikkakulkinekyydin Tampereelle. Tämä ihminen oli ja on edelleen ihan mieletön multi-istrumentalisti ja musiikkivaikuttaja, nimeltään Juho Viljanen. Tarjosin hälle lämpimän oluen ja kerroin, että mulla, Pekolla ja Juholla olis tämmönen bändi, jossa me ei treenata ikinä, vaan hypätään sekä keikoilla, että studiossa suoraan syvään päätyyn ja katsotaan mitä tulee, kun kasa umpimusikaalisia tyyppejä pääsee irti henkseleistään. Tämäkin Juho oli heti messissä.
Kokoonpano on siis kasassa, joten mikäpä on seuraavaksi tärkein asia? No joku siellä ruudun takana aattelee, että musiikki! Hah! Bändin tärkein ja vaikein asia on nimetä se oivasti! Ihan valtavien ponnistelujen jälkeen, mä sitten päädyin esittämään, että "Suomi!" Jos hyväbändin nimi vaatii konnotaatioita, niin siinäpä olis kerrakseen! No siinä oli vähän liikaakin, joten pyöräytettiin asia ympäri ja superbändimme nimi on täten... kröhöm...
!imouS.
Ja eiku keikoille! Me tehtiin periaatepäätös, että mennään soittaan ihan mihin vaan ja vaikka kaljapalkalla, kunnes sana kiirii ja U2 pyytää meitä isolla rahalla maailmanrundinsa lämppäriksi. Tää starttimme tietenkin eskaloitui siihen, että meidän eka keikka oli vähän puolivarkain kansainvälisillä 12 Points jazzfestareilla päätösaktina. Siinä oli sekin hieno puoli, että ko. festareilla oli moniraitaäänitysvalmius, joten se oli samalla myös levytys-sessio. Viljanen ei tosin päässyt tälle keikalle, mutta paras bändimuotohan onkin elävä organismi!
Nauhoitteesta mä miksasin aivan maagisen tallenteen ja pukkasin sen samantien internetsiin. Ja siinä vaiheessa Franz Kafkan haamu astui kuviin. Avasin asiaa somessa ja kopion sen suoraan alle:
Jotkut on varmaan jo ehtineet naureskella tälle Kafkan käsikirjoittamalle seikkailutarinalle, jossa olen yrittänyt julkaista internetsissä meidän !imouS -superbändimme keikkanauhoitetta G Livelab Tampere:en kansainvälisiltä 12 points, jazz festivaaleilta. Keikka oli ihan mieletön suksee, musa mahtavaa ja mä sain miksattua sen taltiosta aivan helvetin hyvän kuuloisen nauhoitteen.
Eka kokeilin linkata äänitteestä facebookiin Soundcloudlinkkiä, mutta se bannattiin, koska yrittelin kuulemma kalastella sillä tykkäyksiä. (No vittu daa! Mihin koko fese nyt ylipäätään perustuu?)
Sit pistin feseen uuden postauksen, jonka kommentteihin yritin nohevana piilottaa sen biisilinkin, mutta algoritmi poisti vähin äänin ko. kommentin. (Terkkuja isoveljelle)
Sen jälkeen aattelin että mennään julkaisussa kaupallisia kanavia pitkin ja pullautin teoksen suoratoistopalveluihin pöytälaatikkolevylafkani kautta (En oo signaamassa nyt ketään, älkää yrittäkökään!) No mut sieltä tuli hylkyä, koska musiikki vaikutti algoritmien mukaan olevan joko remix, tai megamix materiaalia.
Siis tää meidän livenä soittamamme, vapaaseen improvisaatioon perustuva kokeileva materiaali on niin diippiä shittiä, ettei koneet voi sitä käsittää! Olen asiasta otettu ja hämmentyneen ylpeä!
No mutta mä päätin olevani viisaampi, kuin algoritmi ja nyt kuukauden taistelun jälkeen, onnistuin saamaan äänitteen julki Spotifyhyn. Tietty se vaati mm. ko. keikan pätkäisemistä kahteen osaan, mutta se on kokonaisuuden kannalta lopeensa vain pieni harmitus.
Tiedätte täten vaan, että ”First encounter”:in jälkeen tulee kuuntelemasi myös ”Second encounter”.
!imous Live @ G Livelab
Jasse Kesti :Elektro-akustiikka
Pekko Käppi: Jouhikko/Laulu
Juho Kanervo: Sello/Laulu
Tässä, olkaa hyvä:
Kommentit
Lähetä kommentti