Alkuvuosikatsaus

 No mutta hei taas. Mä näemmä aloitan nykyään lähes kaikki blogipostaukseni pahoittelemalla sitä, etten ole ehtinyt päivittää blogiani. No mutta väliajat minä elän, eli hoidan ns. "Kontenttii".

Alkuvuosi on mennyt tiiviisti masterointihommia tehden. Ihanasti tuo Apulannan viimeisimmän älppärin, sekä stadionkeikan masterointi ovat tuoneet mulle kivan piikin asiakasmääriin heti vuoden alkuun. Kiitos! Jännä nähdä miten erään legendaarisen herrasmiehen tuleva albumi piikkaa kiinnostusta studiotani kohtaan. Mutta siitä kerron sitten enemmän, kun julkaisu on ajankohtainen.

Kuten aiemmin taisin mainita, mä päätin ns. downsiftata keikkailua, kun musta tuntuu että mä olen istunut keikkakulkineissa jo ihan tarpeeksi. Ja heti tuli puhelu Disco bändiltä, että jäbät olis kehittelemässä comebackia, kiinnostaisko? 

Tähän väliin on pakko kelata historiaa takaisin sen verran että Disco on yks tän maan ihmeellisimmistä suosikkiorkestereista, joista kukaan ei muka ole kuullut. Se möi sellaisia ihan fyysisiä äänitteitä tuossa vuosituhannen alussa ihan älyttömiä määriä. Wikipedian mukaan heidän Musta Sydän -albuminsa on yks suomen eniten myydyimmistä albumeista ikinä. Iiiilkeitä asioita sä teet, sä teet... Kyllä te sen tiedätte. Se oli mun liveäänihenkilöytymisurani eka ihan oikee bändi, jonka kans mä opettelin niitä hommia ihan festaritasolla. Joten totta helvetissä mä sanoin nytkin kyllä! Tyypit on ihan yhtä hyviä tyyppejä kuin ennenvanhaankin, musa toimii ja nostalgian voimaa ei sovi aliarvioida. Iihanata oli myös se, kun seuraavaksi me ruvettiin fundeeraamaan teknisiä ratkaisuja ja mä sain valita "keulani" eli mikserin, jolla keikat suoritetaan. Silloin viimeksi öbaut 20v sitten meidän äänitekniikkamme oli uranuurtavaa. Mulla oli kaks Yamahan pientä digitiskiä (01V ja 02R)kytkyssä toisiinsa ja sen lisäksi vielä lisää etuasteita räkissä ADAT liitännällä. Harva siihen aikaan vielä rundas digitiskien kanssa. Oli meillä muutakin päräyttävää teknologiaa, kuten AV päällikömme, Villen suunnittelema taustavisujärjestelmä, jonka sisältöön yleisö pytyi vaikuttamaan kännyköillään. Siis kaksikymmentä vuotta sitten!!!

Nykyajassa taas Allen & Heatin SQ5 oli tähän hommaan ilmiselvä valinta. Ominaisuuksiinsa nähden se on ihan naurettavan halpa. Siinä on nimittäin tehty digitiski ilman analogiaikojen rasitteita! Monellako kilpailijalla on esim. mahis äänittää moniraitaa keikasta muistitikulle ja toistaa sitä seuraavalla keikalla soundcheckissä? Tää oli retorinen kysymys.

Keikat käynnistyvät pikkuhiljaa. Tää ei oo kenenkään "ykkösprojekti" mutta homma ei oo kuitenkaan puuhastelua. Kohta nimittäin alkaa tapahtua! On ollu mahtavaa käydä starttailemassa tätä yökerhoissa, joissa parikymppiset tulee kysyyn että 

-Hei mikä tää bändi on?

-Disco

-Mikä?

-Disco!!!

-Never heard.

Ja kohta ne vetää hittibiisien mukana suoraa huutoa! 

-"Ai tää on tää bändi!"

-Jep!

Valcon kans me julkaistiin vuoden alusta uudet VMK25 kuulokkeet ja isoin ongelma niitten kans on ollut se, että ne revitään käsistä! Meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa edellisen valtavan suositun ja tykätyn mallin jälkeen kuin tehdä vieläkin paremmat. Me kuunneltiin asiakaspalautetta, ja sen jälkeen päätettiin että kaikesta ylistävästä palautteesta huolimatta, me pyyhitään pöytä ja muutetaan kaikki. Korvakupin muodosta pannan geometriaan, me säädettiin kaikki ihan uusiksi. Muotoilija teki ihmeitä ja ergonomia on nyt huipussaan.  Ja se tärkein, eli soundi on nyt ihan nekstillä levelillä: Kuuloke-elementit on parasta, mitä tällä hetkellä on mahdollista tässä hintaluokassa saavuttaa. (Itseasiassa me käytetään samoja elementtejä kun yksi huippuvalmistaja, jonka luurit on öbaut kolme kertaa kalliimmat) Ja tietty samoilla tulilla me parannettiin vastamelun torjuntaakin huomattavasti jne. jne.

Mä säädin soundia pitkään ja hartaasti ja voin ylpeänä väittää, että soundi on flätein ja vähäsäröisin, mitä langattomissa vastamelukuulokkeissa on tähän asti kuultu! Suokaa anteeksi brutaaliuteni, mutta vittu mä olen ylpeä näistä kapineista!!!

Mutta ei työtä, ilman hupia. Mä perustin vapaa-ajan harrasteenani Youtubeen uuden kanavan entisen rinnalle. Päässäni oli muhinut pitkän aikaa ajatus videoista joissa ei tapahdu mitään. Annas kun täsmennän: Vanhoissa valokuvissa on yleensä mielenkiintoisinta se taustalla tapahtunut; Tyypit poseeraa rautatieasemalla, mutta siellä taustalla onkin poseeraajien sijaan mielenkiintoisinta se vanha rautatieasema vanhoine autoineen, mainoksineen, muoti-ilmiöneen, rakennuksineen jne. Mielestäni on tärkeää tallentaa ympäristöä jossa elämme. Sen lisäksi että olen kova poika lukemaan, niin tykkään nukkumaan mennessäni katsella youtubesta videoita, joissa joku tekee jotakin, kuten restauroi huonekaluja, tai fiilistelee atmosfääriä paikassa X. Ei puhetta, vain kuvaa ja ääntä. Ja siitä se idea sitten lähti: Kuvaan kun käyn kävelyillä.  Thäts it. Hyvälaatuista videota ja tietenkin immersiivistä äänimaailmaa. Ens alkuun olen kävellyt lähinnä hoodeillani, mutta siitä on hyvä lähtä. Mä kuitenkin matkustan työkseni, joten kaupunkeja tulee kyllä kolattua. Ja yks hyvä pointti tuli vaimoltani: Vanhukset, jotka ei pääse enää kulkemaan, voivat nauttia virtuaalikävelyistä! Mä jossain vaiheessa avaan mun kalustoa tän osalta tarkemmin. Sen kasaamisessa on ollut omat haasteensa, koskapa tietenkään "ihan hyvä" ei mulle ikinä riitä. Haasteet, ne on elämän suola!

The Walk Off channel löytyypi täältä, mikäli maailman tylsin kontentti sattuu hivelemään: