Elektronisen tilannekatsauksen poika.

Olen jo pitkän aikaa miettinyt sopivaa julkaisuformaattia musiikilleni. Levyjä kun ei juuri kukaan osta, varsinkaan jos artisti ei keikkaile ja myy plattoja suoraan keikoillaan. Suoratoistopalveluista taas ei tule edes suosituille artisteille kuin hiluja, saatika sitten tällaiselle marginaalin seinustoja pyyhkivälle kokeilijalle. Muutenkin noitten striimipalvelujen tehtävä ei tunnu olevan kuin pääomasijoittajien rikastuttaminen ja artistien perseraiskaaminen. 

Vinyylijulkaisuja toki olis kiva tehdä toisinaan,  olenhan keskivaikea vinyylifriikki, mutta se formaatti vaatii omat jipponsa, on hidas ja aika kallis formaatti. Ja minä masteroijana tiedän tuskastuttavan paljon aiheesta, joten jos sen aikoo tehdä hyvin, niin se vaatii ihan perhanasti duunia. Tieto ja tuska, you know.

No sittenhän mulle suositeltiin useammankin omaehtoisen artistin voimin Bandcampia, johon piti sitten tutustumani. Ja sehän kuulkaas vaikuttaa erittäin hyvältä. Ne vannoo yhteisöllisyyden nimeen ja tuntuvat ymmärtävän että ilman artisteja, ei olis heitäkään. Toki biisejä voi sieltä kuunnella vaikka yhden kerrallaan ilmaiseksi, mutta sitten on mahdollista ostaa suosikkiartistien biisejä ja levykokonaisuuksia hyvin edullisesti. Ja mikä parasta, jos haluat kannattaa suosikkiartistiasi, sä voit maksaa musastaan vähän enemmän, kuin mitä se pyytää. Tai sit ostaa kerralla vaikka koko katalogin, vähän niinkuin patreon hengessä. Ja palvelu kotiuttaa artistille leijonanosan tuotoista. Lisäksi sitä kautta voi myydä myös fyysisiä levyjä ja merkkaa.

Uuden julkaisualustan teki ajankohtaiseksi se asia, että mä sain just valmiiksi uuden levyn. Vinyylille sitä ei voi kunnolla kaivertaa, koska siinä on niin isoja äänimaailmoja, jotta se ei vaan fyysisesti ole mahdollista. Kyseessä on siis 45 minuttinen, kolmeen osaa jaettu biisi. Genrejen kanssa mä olen todella hukassa aina, koska genreajattelu on mulle hyvin vierasta, mutta tää lienee jossain kokeilevan glitch-elektron, ambientin, noisen ja dronen välimaailmassa... tai jotain.

Tämä kolminäytöksinen sävellyksen pointti on olla yrittämättä hallita kaaosta, vaan ottaa se avosylin vastaan.

Kaaosteoriahan tutkii ennakoitavien epälineaaristen järjestelmien käyttäytymistä, jotka on hävyttömän herkkiä alkuolosuhteille. Bifurkaatiot ovat niitä kriittisiä kohtia, joissa järjestelmä kokee dramaattisen muutoksen, joka johtaa uusien mallien tai voimien syntymiseen.

Tämä sävellys on tehty käyttäen ainoastaan Soma Laboratory -syntetisaattoreita, äänigeneraattoreita ja sekvensereitä. Niiden perusluonne on hyvin orgaaninen sattumanvaraisuudessaan. Halusin nimenomaan syöksyä syvään päätyyn tämän ominaisuuden kanssa ja katsoa, mihin tämä kaoottinen ja arvaamaton lähestymistapa meidät vie. Ja sehän vie! Mä suosittelen, että varaatte tälle aikaa, pistätte vaikka hyvät kuulokkeet korville, kaadatte lasillisen oivaa punaviintä ja käännätte aivojen analyyttisen puolen pois päältä.

Menkääs siis Bandcampiin tsekkaileen ja jos tällainen napostelee, niin ostaakaa koko levy hyväresoluutioisena latauksena, niin saatte siitä kaiken irti. Ei ole kallista. On halbaa!