Kesä 2023

 Kesä on mennyt fantastisesti, kiitos kysymästä.

Vaimolla alkoi kesäkuun alusta kesäloma ja me siinä pähkinöitiin, että mille alettais? Oltiin tosiaan vuodenvaihteessa puhuttu, että josko tämä kesä vain oltais ja kierreltäis kahdestaan ihmettelemässä tätä kaunista suomenmaatamme. Mahdollisesti voitais piipahtaa vaikka mannereuroopan puolellakin. Mutta kuten viimeksi kerroin, tuli tuo Elastisen pesti vähän sotkemaan suunnitelmia.

Keikkailu on ollut ihanata tällä ryhmällä ja hommat on olleet ns. ”isollaan”. mutta koska kesän viikot on lopeensa aika leppoisia, kun ne sellaisiksi tekee, siis studiotöiden ja tuotesuunnittelun lomassa, niin lomasuunnitelmiahan piti vähän pähkiä. Sitten tuli puheeksi pitkästä aikaa tuo meidän ikiaikainen haaveemme siirtolapuutarhamökistä. Viimeksi kun korona-aikaan moisia katsoimme, niin eihän niitten hinnoissa ollut mitään järkeä. Samalla hinnalla saa pientä pintaremonttia vailla olevan järvenrantatalon 20km päästä Tampereelta. Ja sitäpaitsi ei niitä siirtolapuutarhamökkej ollut ruttoaikaan edes juurikaan tarjolla. No mutta korona meni jo. Netistä löysimme heti pari kiinnostavaa siirtolamökkiä ja eiku piruuttaan katsomaan niitä. No ne ei olleet meille. Joko oli liikaa remppaa, tai sitten liian puunattua. Mutta Nekalan siirtolapuutarhan ilmoitustaululla olikin sitten parikin haalistunutta kuulakärkikynällä askarreltua ilmoitusta ja nehän vaati pientä iltakävelyä. Varsinkin yksi mökki vaikutti heti lupaavalta. Sen ikkunassa oli ihan meidän kissavainaan näköinen patsas ja Vaimon silmät syttyivät. Se osoitti sormellaan mökkiä ja ilmoitti: "Mä haluun tuon!" Puhelin käteen seuraavaksi päiväksi meillä oli treffit paikan omistajan kanssa. Sieltä tuli heti perusteellinen selvitys tehdyistä remonteista ja paikan historiasta, joka ulottui sukunsa puolesta pula-ajalle asti ja siinä ei oikeasti mennyt pitkään jampatessa, kun me oltin sovussa erittäin kohtuullisesta hinnasta ja lyötiin kättä päälle. Ihan selkeästi se halus tähän just meidät jatkamaan historiaa. Ja nyt en oo ihan varma, että puhunko tästä entisestä omistajasta, vai mökistä. Ehkä molemmista.

Me päätettiin heti kärkeen, että tänävuonna vaan ollaan ja katsellaan, että mitä tää mökki ja sen puutarha meille kertoo, eikä tehdä vielä mitään. Ens keväänä sitten ruvetaan pikkuhiljaa muokkaamaan sitä oman näköiseksemme. No eihän siitä mitään tullut. Me ollaan oltu mökillä kaikki liikenevä vapaa-aika ja touhuttu ihan mahottomasti. Kesäkeittiö 1.0 on ollut kovassa käytössä ja maata on muokattu. Asioita on maalattu. Aitaa on kaatunut ja uutta on pystytetty ja mikä tärkeintä, me ollaan eletty unelmaamme!

Viikonloppuisin mä olen käynyt hakemassa keikoilta mökkirahoja ja työntekokaan ei ole tuntunut työltä.

Nimittäin tämä Elastispesti 2.0 (Minähän tein Elastista aiemmin jo silloin 7v sitten, ennen karavaaniin hyppäämistä.) on aivan fantastista hommaa. Bändi on ihan järkyttävän hyvä ja tyypit on sekä soittajina, että ihmisinä aivan upeita jokainen. Ja tää meidän tekniikka se vasta ihania onkin. Täältä voitte kuunnella, kun me höpistään aiheesta Keikkaa Pukkaa podcastissa. Mä tosiaan touhuan tätä Janne Röningin jalanjäljissä Wavesin LV1 järjestelmällä ja täytyy myöntää, että vaikka mä en ole vielä kauhean syvällisesti perehtynyt sen sielunmaisemaan pintaa syvemmältä, niin kyllä mä tykkään. Sitten toisaalta en mä ole kovin montaa muutakaan digimikseriä aukaissut. Se hyvä lähtökohtahan mulla on, että mä olen käyttänyt Wavesin plugareita ihan alusta asti, joten mä tiedän niistä yllättävän paljon. Jopa niin paljon, etten enää käytä niitä studiossa :D Kosketus-näyttöihin en ole edelleenkään valtavan innostunut, kun mun miksaamiseni on sellaista "mikromanagerointia" että desibelin liikut on perus miksamisessa jo paljon, mutta onneksi systeemissä on myös fyysisiä liukuja sen verran että tärkeimmät kanavat on ns. "näpeissä." Ja onhan noi kosketusnäytöt silleen nopeita, että jos tarvii johonkin parmetriin päästä käsiksi, niin senkun tökkää, eikä tarvi hamuta hiirtä.

Pitänee avata ehkä vähän tätä mun miksauksellista"mikromanagerointiani". Kun bändi koostuu huikeista ammattilaista, niin niiden soundit ja dynamiikka on niin hyvin hallussa, että miksaaminen on lopeensa ihan helvetin helppoa. Kunhan et ryssi sitä, niin kaikki on erittäin hyvin. Ääniteknikon duuni on tällä tasolla oikeastaan enää sitä, että pistät oikeat mikit, oikeisiin paikkoihin ja hoidat soitintenvälisen balanssin kuntoon. Sen jälkeen homma on lähinnä sen vahtimista, että laulu kuuluu ja biisikohtaisesti erilaiset tila yms. efektit luovat oikeanlaisen tunnelman. No tietty tää on helpommin sanottu kuin tehty. Bändi ei koostu koskaan roboteista, joiden soittosuoritteet olis illasta toiseen samanlaisia ja sen "meiningin" rakentaminen onkin sitten oman blogipostauksen arvoinen juttu, mutta yksinkertaistettuna se on näin. Sit kun tän luokan bändi on kesäisin lähinnä niillä isoimpien festareitten päälavoilla, joilla on pääsääntöisesti aivan tajuttoman hyvää äänentoistolaitteistoa ja sen on virittänyt joku näistä suomen huippusepistä (Joita on muuten nykyään paljon!) niin mikäs siinä on miksaillessa. Toki mä pyrin joka kerta kuuntelemaan edes 30 sekuntia sitä PA:ta, jotta oon kartalla alusta asti. Mutta esim. tänä kesänä vehkeet on ollu niin tikissään, että ne mun korjaukset on olleet lähinnä sellaisia omia preferenssejäni, miten mä haluan sen äänen painotuksen olevan, just tähän toimitukseen. Hattu päästä suomen teknisen henkilökunnan ammattitaidolle! ...niin paitsi sitten kun ei ole. Nimittäin siinä vaiheessa kun sun pitäis toimittaa timanttista soundia kymmenille tuhansille ihmisille ja tajuat heti ekan biisin kohdalla, että nyt ei oo äänentoistolaitteisto ihan vireessään, niin sun pitää tehdä ratkaisuja ihan helvetin nopeasti. Ihan äsken oli tällainen tilanne, että jouduin siinä pääesiintyjäslotissa pyytämään välittömästi talonsepältä subbareita -12dB vähemmän. Ja hän vielä rupes vähän niinkuin haastamaan mua. Silloin ei voi kuin luottaa omaan ammattitaitoonsa ja repiä se PA toosi äkkiä säälliseen vireeseen. Mä vedän ihan pokkana kapeella Q arvolla täysparametrisellä ekvalisaattorilla huomattavan korostuksen alueelle, jossa epäilen pahimman ongelmakohdan olevan, ja heti kun se ilmottaa olemassa olostaan, niin teen siihen tarvittavan leikkauksen. Se käy multa sekunnissa, eikä yleisö sitä ees huomaa. Kuuluu vaan tosi veikeä efekti, josta voi syyttää vaikka kiipparistia.

Ai niin veikeä anekdootti vielä tuosta Wavesin tiskistä. Se oli niitä kesän ekoja keikkoja, enkä vielä ollut täysin sinut sen systeemin kanssa, niin yhdellä keikalla se ei lähdekään päälle. Vaikka kuinka rämpytän virtakytkintä, käyn läpi kaikki piuhat ja sähköt, mutta kone ei vaan käynnisty. Hermostuksissani huikkaan Matille lavalle, että tuukko vähän kattoon ja sehän tuli. Se painoi kerran virtanapista ja kone käynnistyi ihan normaalisti, sanoi että "Kas noin" ja käveli pois. Jäin siinä vähän pölijänä möllöttään. Ilmeisesti siinä oli joku hetkellinen kosketushäiriö. Niin että jos etupäänvahdit ihmettelette, että miksi mää oon aina tunkemassa sinne telttaan aivan liian aikaisin tiskeineni, niin just tämmösten takia.

Tässä videota kesän vikalta keikiltä, suoraan keulasta, Zoomin mikillä äänitettynä.

Se mikä on tänävuonna ollut mulle ihka uutta, tekemissäni festarivedoissa, on tuo meidän pommiryhmä. Alkuun meinas mennä joka keikalla alushousut vaihtoon, kun en vielä osannut ennakoida, että missä kohtaa pamahtaa, milloin räjähtää ja milloin syöksee tulta. Mutta siihenkin tottuu. Tiedättekös muuten että kun lavan eteen tehdään sellainen tulipatsasrivistö, niin se on maailman paskin masterkompressori. Se lämpöenergia nimittäin kirjaimellisesti polttaa kaiken yläpään energian, mitä PA:sta tulee. Ja sen release aika on piitkä! Mä oon jopa harkinnut niinkin villiä ajatusta, että aikakoodi boostais paukkujen alle yläpäätä, mutta että toimisko se käytännössä...? Pitänee mennä Pellin kans kaljalle!

Mökkeilyn ja keikkailun lisäksi mä olen myös masteroinut huomattavan määrän musiikkia. Jännästi tommonen Apulanta orkesterin platinalevyn masterointi on tuonut kivasti lisää asiakkaita. Älytön määrä mahtavaa musaa on taas kulkenut kauttani. Vaimo on joskus kysynyt että miten mä oikein jaksan masteroida myös niitä välillä tulevia ”Ihan kauheeta paskaa” (Hänen sanansa) olevia biisejä, mutta kun mulla on työmoodi päällä, niin sellaista ei ole olemassakaan kuin ”Ihan kauheeta paskaa”. Jos joku on vuodattanut sydänvertaan musiikkikappaleeseen ja suonut mulle sen kunnian, että mä pääsen sen masteroimaan, niin mä teen sen niin hyvin, kuin mahdollista. Ihan sama onko se tehty jonkun luutavarastossa humppakasiolla, vai onko se eturiviartisti miljoonastudiossa.

Valcon puolelta ei ole muuta mainittavaa, kuin että jumaliste että jengi tykkää näistä VMK25 kuulokkeista. Musta on tullut näemmä jonkinsortin mikrojulkkis, kun lähes päivittäin jengi tulee hehkuttaan ja kiitteleen hyvistä kuulokkeista. Ja se että miksei ole muuta mainittavaa johtuu siitä, että keskeneräistä on turha esitellä. Mutta monenlaista on taas tiedossa. Oottakaahan vaan!