Kielivapaa vyöhyke

Olen mitäkuinkin kyllästynyt sellaisiin nykypäivän vitsauksiin, kuten käänteinen rasismi, passiivis agressiivisuus ja poliittisen korrektiuden varjolla harjoitettu yhteistä hyvää tarkoittava fasismi. Nuoruudessani Arvi Lind käytti television uutisissa termiä ”neekeri” puhuttaessa pigmentiltään tummemmista ihmisistä, vaan eipä käy moinen enää päinsä. Tähän päivään mennessä minulle ei ole tästä aiheesta selvinnyt varmuudella muuta, kuin että nykypäivänä neekeri sana on todettu rasistiseksi ja sitämyöten loukkaavaksi. Toisaalta parempaakaan, tai ainakaan pysyvämpää termiä en ole kohdannut. Esimerkiksi monesti suositeltu ”tummaihoinen” on ärsyttävän ylimalkainen. Ehkäpä Amerikan malliin muodostettu Afrofennoskandiivi olisi soveliaampi? Luultavasti kuitenkaan ei.

Tiede on todistanut jo hyvän aikaa sitten ettei ihmisten välillä voi käyttää rotuluokituksia, siitä yksinkertaisesta syystä, että me olemme kaikki samaa rotua, joten voitaisko ottaa ihan iisisti?

Jos puhekielestä karsitaan pois kaikkinainen arveluttavahko terminologia, josta joku jossain voisi mahdollisesti pahastua, menettää kieli kohta merkityksensä ja kaikkinainen kommunikaatio alkaa muistuttaa vaalirahasotkujen tutkintapöytäkirjoja tai komiteamietintöjen lopputulemia. Esimerkiksi itseäni voidaan yrittää loukata näppärästi viittaamalla vaikka silmälasipäisyyteeni. Ihan vain valitsemalla äänenpainonsa oikein tapahtuu moinen näpärästi, mutten siltikään ole sitä mieltä että henkilööni tulisi viitata lievästi näkörajoitteisena henkilönä. Puhumattakaan siitä, että vaatisin itseäni käsittelevän keskustelun pysyvän arvo- ja äänenpainovapaana elikkäs neutraalispassiivisena.

Milloin vammaisuudesta oikein tuli kirosana? Ja kuka keksi kiertää termin rajoittuneisuudeksi? Aivan kuin teminologinen uudistus korjaisi tilannetta jotenkin. No ehkäpä näin asia onkin sellaisten ihmisten kohdalla, joilla on muutenkin tapana pistää päänsä pensaikkoon tilanteissa, joihin ei löydy käyttäytymismallia Valittujen Palojen tapojen kirjasta, mutta tuskin asianomaisten itsensä kohdalla.

Se, että terminologisella haihattelulla yritetään normalisoida tilanne tapauksessa, jossa ihmiseltä puuttuu esimerkiksi näkö, jalka tai ymmärrys, on kyllä pahimmanlaatuista syrjintää puolin ja toisin.

Normi on ihminen, jolla kaikki elimet, raajat ja aistit pelaavat ja ovat tallessa. Ihmisten puutteita ei tule väheksyä, mutta ei paisutellakaan. Maailmalta löytyy useita monivammaisia neroja ja toisaalta myös atleettisia pölkkypäitä.

Tarkoitukseni ei ole pyrkiä lokeroimaan ihmisiä. Päinvastoin. Mutta ihmisellä kun on luonnostaan taipumus nimetä asiat ympärillään, niin hommassa olisi hyvä pitää tolkku ja roti. Kohta homma menee muutoin siihen, että janottaessa täytyy pyytää keittiöastiaston neste-elintarvikekohdennettua tarjoilu/käyttöesinettä, jotta voisi laskea itselleen vettä, etteivät murrerajoitteiset pahastu, kun kuppia kutsutaan motiksi. Hienotunteisuutta tulee toki noudattaa tässäkin asiassa, muttei sitäkään pidä liioitella.

Edit: Erään kaapelitelevisioyhtiön sopimustekstissä viitataan "sosiaaliseen suoritusesteeseen" joka ei tarkoitakaan ujoutta tms. vaan syrjäytymistä tahi pers-aukisuutta.