Rauhallaan
Tosi iisiä on ollut lähielo.
Olen väsäillyt pari remiksiä, joista varsinkin toinen oli mielenkiintoinen proggis. Harvemmin sitä pyydetään remiksailemaan jazzia. Siitä tuli kerrassaan kumma tunnelmapala.
Japanialaiset on varmaan ihmeissään.
Jonnin verran on ollut myös masterointihommia psy-trancesta heavyyn. Eli aika isolla skaalalla mennään taas.
Ja viime torstaina kävin miksaamassa elävänäkin. Kaupungissa oli Lost in music-festarit, jonne menin saman illan aikana puikottamaan sekä Aino Vennaa, että TV-Offia. Sikäli homma oli perin kätevää, että ensin mainittu soitti Ravintola Artturissa ja jälemmäinen YO-talolla, kadun toisella puolella.
Illan kulku meni näin: Neljäksi Artturiin tsekkiin, mistä YO-talolle tsekkiin, mistä Artturiin vetoon, mistä YO-talolle vetoon, mistä Artturiin oluelle, mistä YO-talolle hengaamaan, mistä kotiin jatkoille.
Perjantai menikin sitten iisillään orastavaa flunssaa taltutellessa. Lauantaina oli puolestaan luvassa herkkuva.Vaimon sisko järjesti kynttiläillalliset jonka pääruokana oli rössypottua. Teille, joille ruokalaji on mysteeri, kerrottakoon että kyseessä on Oululainen perinnekeittoruoka, jonka pääaines on veripalttu.
Harva etelänpelle siihen uskaltaa koskea, mutta omapahan on häpijänsä. Se on nimittäin ihan he-le-ve-tin hyvää.
Ruoasta puheen ollen. Kävin taannoin pahaa avistamatta koskikeskuksessa, kunnes jouduin mainonnan uhriksi. Kuuluttaja kuulutti, että yläkerrassa on uusi japanialainen, josta saa joka päivä tuoretta, paikanpäällä tehtyä sushia. Sehän kiinnosti. Minulla on nimittäin missiona löytää Tampereelta hyvää sushia. Aikoinaan Hämeenkadun Maruseki, oli The sushimesta. Vaan eipä ole enää. Laatu on laskenut ja hinnat nousseet.
Uudehko Watami on ihan jeppis mesta, muttei sekään mitään loisteliasta tarjoa. Muutenkin vaihtoehdot tässä kaupungissa ovat ok:n ja kuvottavan välillä. Tämä uusi sushideli oli sieltä kuvottavimmasta päästä. (Kuten muuten myös kauppahalllin sushimesta, jossa on samat omistajat)
Minun ymmärrykseni ei riitä siihen, miksi Helsinki on täynnä hyviä ja paikoin loistavia pikku sushiloita, mutta Tampereella saa pääsääntöisesti ei niin tuoreista raaka-aineista vasurilla pykättyjä ylihintaisia jääkaappikylmiä puolivalmisteita?
Ja lisää ruoasta puheenollen. Hyvän sapuskan ystäville yksi ihan ehdoton mobiiliapsi on Eat.fi
Löytyy nimittäin vieraassa, ja miksei tutummassakin kaupunnissa äkkiä tarkastamisen arvoiset, sekä vältettävät kuppilat. Keikkireissuilla tämän avulla on löydetty mitä mainioimpia pikkurafloja, joihin ei muuten olisi tullut eksyttyä millään. Liittykää ja kantakaa kortenne kekoon!
Olen väsäillyt pari remiksiä, joista varsinkin toinen oli mielenkiintoinen proggis. Harvemmin sitä pyydetään remiksailemaan jazzia. Siitä tuli kerrassaan kumma tunnelmapala.
Japanialaiset on varmaan ihmeissään.
Jonnin verran on ollut myös masterointihommia psy-trancesta heavyyn. Eli aika isolla skaalalla mennään taas.
Ja viime torstaina kävin miksaamassa elävänäkin. Kaupungissa oli Lost in music-festarit, jonne menin saman illan aikana puikottamaan sekä Aino Vennaa, että TV-Offia. Sikäli homma oli perin kätevää, että ensin mainittu soitti Ravintola Artturissa ja jälemmäinen YO-talolla, kadun toisella puolella.
Illan kulku meni näin: Neljäksi Artturiin tsekkiin, mistä YO-talolle tsekkiin, mistä Artturiin vetoon, mistä YO-talolle vetoon, mistä Artturiin oluelle, mistä YO-talolle hengaamaan, mistä kotiin jatkoille.
Perjantai menikin sitten iisillään orastavaa flunssaa taltutellessa. Lauantaina oli puolestaan luvassa herkkuva.Vaimon sisko järjesti kynttiläillalliset jonka pääruokana oli rössypottua. Teille, joille ruokalaji on mysteeri, kerrottakoon että kyseessä on Oululainen perinnekeittoruoka, jonka pääaines on veripalttu.
Harva etelänpelle siihen uskaltaa koskea, mutta omapahan on häpijänsä. Se on nimittäin ihan he-le-ve-tin hyvää.
Ruoasta puheen ollen. Kävin taannoin pahaa avistamatta koskikeskuksessa, kunnes jouduin mainonnan uhriksi. Kuuluttaja kuulutti, että yläkerrassa on uusi japanialainen, josta saa joka päivä tuoretta, paikanpäällä tehtyä sushia. Sehän kiinnosti. Minulla on nimittäin missiona löytää Tampereelta hyvää sushia. Aikoinaan Hämeenkadun Maruseki, oli The sushimesta. Vaan eipä ole enää. Laatu on laskenut ja hinnat nousseet.
Uudehko Watami on ihan jeppis mesta, muttei sekään mitään loisteliasta tarjoa. Muutenkin vaihtoehdot tässä kaupungissa ovat ok:n ja kuvottavan välillä. Tämä uusi sushideli oli sieltä kuvottavimmasta päästä. (Kuten muuten myös kauppahalllin sushimesta, jossa on samat omistajat)
Minun ymmärrykseni ei riitä siihen, miksi Helsinki on täynnä hyviä ja paikoin loistavia pikku sushiloita, mutta Tampereella saa pääsääntöisesti ei niin tuoreista raaka-aineista vasurilla pykättyjä ylihintaisia jääkaappikylmiä puolivalmisteita?
Ja lisää ruoasta puheenollen. Hyvän sapuskan ystäville yksi ihan ehdoton mobiiliapsi on Eat.fi
Löytyy nimittäin vieraassa, ja miksei tutummassakin kaupunnissa äkkiä tarkastamisen arvoiset, sekä vältettävät kuppilat. Keikkireissuilla tämän avulla on löydetty mitä mainioimpia pikkurafloja, joihin ei muuten olisi tullut eksyttyä millään. Liittykää ja kantakaa kortenne kekoon!
Kommentit
Lähetä kommentti